Inhosin vanhaa pikkuvessaa vielä enemmän kuin kylpyhuonetta, mikäli mahdollista. Sen seinät olivat niin kaamean väriset, että vältin koko paikkaa. Lisäksi sen vanha lääkekaappi haisi kuvottavalta. Puolisoni tekikin kopista osan miesluolaansa ja säilytti siellä viimeksi mustekynäkokoelmaansa.

Remontin suunnittelussa pikkuvessa jäi hyvin vähälle huomiolle. Alun perin sinne piti tulla samat kalusteet kuin kylpyhuoneeseen, mutta viime tingassa huomasin, etteivät allaskalusteen laatikot mahdu aukeamaan siellä. Istuin on niin lähellä pesuallasta. Niinpä valitsin hätäisesti Idon kuvastosta suunnilleen sopivan pesualtaan ja siihen posliinijalan.

Lattiaan tuli sama turkoosi laatta kuin kylpyhuoneeseen, mutta seinissä päätin mennä sieltä, missä aita on matalin. Seinät ovat samaa kuin melkein kaikilla muillakin tässä talossa eli urakkaan kuuluvaa mattavalkoista. Siinä on etunsa: kun laatoittaja tekee useita samanlaisia tiloja, laattojen asettelusta tulee parhaimmillaan juuri näin hyvin tehty. Jokainen laatan katkaisu on mietitty niin, että saumat osuvat kauniisti.

Olin ihan vähällä hyväksyä myös urakkaan kuuluvan peilikaapin, mutta onneksi sisustussuunnittelijani Eeva Forsman ehdotti, että siirretään eteisen fasettihiottu antiikkipeili pikkuvessaan. Erinomainen idea! Tämä yksityskohta tekee muuten tavanomaisesta vessasta heti yksilöllisen. Valaisin on sama puolison valitsema Cello Spa kuin kylpyhuoneessakin.

Takaseinään jäi istuimen yläpuolelle entistä pienempi kolo, kun putkille ja johdoille tarvittiin lisää tilaa. Yritin turhaan löytää siihen jonkin mukavan, puisen lokerikon. Tämä talon mallinen oli oikeastaan ainoa riittävän kapea, jonka löysin. Ajan myötä korvaan sen ehkä paremmalla.

Olen saanut rimpuloista vessapaperitelineistä tarpeekseni, joten sekä kylpyhuoneen että pikkuvessan tarvikkeet ovat soveltuvin osin Smedbon Time -sarjasta.  Vessapaperitelineessä on kansi, joka helpottaa paperin ottamista yhdellä kädellä. Vessaharjatelineitä ei ole vielä saatu seinään kiinni, koska raksaukkojen käyttämä liima oli heikko esitys. Harja lakosi pitkin lattiaa alle viidessä minuutissa, vaikka annoin liiman kuivua viikon ennen kuin laitoin lasikipon ja harjan telineeseen.

Halusin tilaan myös jonkin kliinisyyttä rikkovan yksityiskohdan. Sellaisen, että pahaa aavistamattomalta vieraalta pääsisi älähdys, kun hän istahtaisi pytylle ja katsahtaisi vastapäiseen seinään.

Valitettavasti tarjolla ei ollut mitään koulun puutöissä väsättyä, joten jouduin etsimään krouvia puunaulakkoa nettikaupoista. Puttipajasta se lopulta löytyi. Esine tuo mieleeni heinäseipäät tappeineen. Tytön voi tuoda pois maaseudulta, mutta maaseutu ei lähde tytöstä. Vessa onkin juuri oikea paikka lapsuuteni muisteluun, olihan ulkohuussi sen pikantti osa.

--

Päivän kuvat: Kukahan kotimme aiemmista asukkaista on maalannut pikkuvessan ja mitä hän on ajatellut valitessaan juuri tämän värin? Aikakauden osaan kyllä arvata: 1970-luku.

Kommentit (3)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016