Fysiatrini lähetti minulle kuvan vauvasta, jonka vaippaa vaihdetaan, ja kehotti minua hakeutumaan samanlaiseen asentoon. Joogaajat tuntevat sen nimellä ananda balasana, happy baby, onnellinen vauva. Siinä maataan selällään, nostetaan jalat kohti vartaloa polvet koukussa ja tartutaan käsillä jalkoihin siitä, mistä kukin kiinni saa. Tosijoogit (en minä) tietenkin saavat kiinni jalkapohjistaan.

Liike venyttää takareisien hamstringlihaksia, joiden kiinnityskohdat ovat istuinkyhmyn luona ja polvitaipeen yläpuolella. Fysiatri halusi, että kokeilisin venytystä varovasti ja kertoisin, miltä se tuntuisi. Tavoitteena oli hakea sitä kulmaa, jossa saisin venytyksen tuntumaan yhtä aikaa takapuolen kipeässä kohdassa ja polvitaipeen yläpuolella.

Minähän otin tämän oikein asiakseni. Levitin joogamattoni olohuoneen parhaalle paikalle ja varasin tunnin verran aikaa. Tein ensin parikymmentä minuuttia helppoa joogaa lämmittelyksi ja etenin sitten happy babyyn. Kokeilin hiukan myös muita samaa lihasryhmää venyttäviä liikkeitä.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kipu seurasi selvästi jostakin tietystä liikkeestä.

Jatkoin kokeiluja vielä seuraavana päivänä. Sen jälkeen kirjoitin fysiatrille näin:

"Ehdottamasi venytys ei venytä, tai sitten en osaa tehdä sitä. Saan venytyksen tuntumaan takareidessä polven yläpuolella ja istuinkyhmyssä vasta suoristamalla jalan melkein niin suoraksi kuin pystyn. Tällöinkään kiristys ei tunnu takapuolen kipeimmällä kohdalla, joka on ylempänä keskellä. Kiristys on epämiellyttävää, ei hellittävää.

Istuin venyttelyn jälkeen sohvalle. Hetken päästä kipein kohta aktivoitui, ja kivusta tuli ennenkokemattoman kovaa vihlontaa. Kipu heijastui etureiteen, lähinnä ulkosyrjälle. Otin ensin Panadol Forten ja tunnin päästä Panacodin ja laitoin Voltaren Fortea takapuoleen ja reisiin. Kipu rauhoittui tämän jälkeen puolessa tunnissa ja sain nukutuksi normaalisti.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kipu seurasi selvästi jostakin tietystä liikkeestä. Kivun huono ennustettavuus onkin ollut turhauttavaa. Olen usein ollut hirmu kipeä, vaikken ole mielestäni tehnyt mitään rasittavaa, ja joskus taas lähes kivuton mielestäni ihan samassa tilanteessa. On vallankumouksellinen tieto, jos kipu seuraakin suoraan takareiden venytyksiä, joita en ole osannut yhtään varoa.

Tänään kokeilin vauvaliikettä uudestaan varovaisemmin. Liike tuntui nyt(kin) eniten takareisissä. Olin tehnyt jo aiemmin piriformisvenytyksen, joka sekään ei venytä rautanaulakohdasta, mutta tuntui muuten hyvältä ja laukaisi selvästi kireyksiä. Vauvaliike ei laukaise kireyksiä vaan tuntuu ainoastaan kiristävältä.

Jälkeenpäin vasen rautanaula aktivoitui jälleen, muttei yhtä pahasti kuin edellisenä iltana, ja heijaste tuli jälleen etureiteen. Otin Panacodin.

Juoksijoiden foorumilla on kirjoittajia, joiden hamstringsyndrooma on leikattu hyvin tuloksin. Nähtävästi professori O. on alan guru. Olisikohan mahdollisuuksien rajoissa, että hakeutuisin seuraavaksi O:n vastaanotolle?

Pahin kipu on minulla ”väärässä kohdassa”, mutta ehkä O. silti osaisi sanoa asiasta jotakin."

--

Päivän kuvat: Gravetye Manorin puutarhasta: valkoinen kultasade, laburnum. Vaarattoman näköinen, mutta erittäin myrkyllinen.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram