Eteisemme seinässä kukkivat neilikat ja asterit piirsi John Henry Dearle jo vuonna 1912. Morris & Co valmisti tapettinsa puupainomenetelmällä kokonaan luonnonväreillä, vaikka synteettisiä väriaineita oli tuolloin jo saatavissa. Tapetit painetaan edelleen käsityönä paksulle paperille Anstey Wallpaper Companyssä, jonka galleriassa on tästä kuvia.

Tilasin tapetit turkulaisen sisustusliike Uniikin kautta hyvissä ajoin keväällä. Hyvä niin, koska eteiseen valitsemani väritys Chocolate/Olive oli päässyt tehtaalta loppumaan. Uuden erän luvattiin valmistuvan kahden kuukauden kuluessa. Tapetti saapuikin sopivasti pari päivää ennen kuin Pingeren Jenni aloitti työnsä.

Eteisemme seinät oli alun perin päällystetty beigellä, kangaspintaa jäljittelevällä tapetilla, joka ei ollut oma valintamme. Jalopuuviilusta valmistettuun laskettuun kattoon oli upotettu tyypilliset 1970-luvun valaisimet. Halusimme säilyttää katon, vaikkei se tietenkään ole alkuperäinen rakenne vuonna 1961 valmistuneessa talossa. Taloyhtiön putkiremontin vastaava mestari sanoi, että se on tämän talon mittakaavassa uniikki.

Mestari totesi myös, että katon kautta olisi vedettävä vesijohdot rappukäytävästä kylpyhuoneeseen. Vaihtoehtoja ei ollut, koska vieressä oli hissikuilu. Hän ei uskonut, että putket voisi laittaa kattorakenteen sisään. Niinpä paneeliin sahattiin niiden mentävä kolo. Vesijohtojen tieltä myös purettiin alkuperäinen kaappi, jonka olin sisustanut siivouskomeroksi. Tapetit oli pakko vaihtaa myös kylpyhuoneen oviaukon laajentamisen takia.

Vesijohtojen kotelo laskeutuu viisi senttiä alemmas kuin paneelikatto. Mietimme, mitä britti sille tekisi. Tapetoisi tietenkin. Vai pitäisikö se maalata? Ratkaisu syntyi ajattelemalla, miltä tila näyttää kauempaa, olohuoneesta katsoen.

Olohuoneen katto päättyy eteisen paneelikaton reunaan, joka on maalattu samalla lettutaikinanvalkoisella kuin olohuoneen seinät ja viereinen takka. Olohuoneeseen näkyy kotelosta niin ikään vain pääty, joten se voi aivan hyvin olla maalattu. Niinpä se maalattiin.

Kylpyhuoneen oviaukko näyttää väljemmältä kuin se onkaan, koska uusi ovi on vaalea. Toki oviaukkoa myös levennettiin, jotta metrinen ovi saatiin mahtumaan. Kylpyhuoneen uusi ovi, komeron ovet sekä makuuhuoneiden puoleinen seinä maalattiin tapettiin sointuvalla vaalean vihreällä, Tikkurilan värikartan H450. Näihin pintoihin ei koskaan osu luonnonvaloa. Väri näyttääkin valonlähteestä riippuen kellertävältä tai harmahtavalta.

Siivouskomero ei mahtunut enää takaisin sellaisenaan. Kaapista sahattiin osa pois ja se koottiin vähemmän syvänä paikoilleen. Maalasin kaapin sisäosat itse remontista yli jääneellä maalilla. Komero palvelee edelleen siivouskomerona ja laukkujen säilytyspaikkana.

Eteisessämme on viisi ovea ja leveä oviaukko olohuoneeseen. Ulko-ovea vastapäätä, makuuhuoneiden ovien välissä oli alun perin paikat kahdelle lampetille ja peilille. Lampetit olivat niin alhaalla, että niistä ollut mitään käytännön hyötyä. Remontissa porattiin uusi valaisimen paikka peilin yläpuolelle, joten nyt valo kohdistuu peilin eteen. Peili on Ikean Stockholm-sarjaa. Minun makuuni se on liian korkealla, mutta puoliso sai päättää, ja hän on pitkä. 1960-luvun puhelinpöytä on lahja appivanhemmilta. Matto on remontin ajaksi hankittu Ikean halpis.

Vaatteet säilytetään syvennyksessä, jonka takana olohuonessa on takka. Syvennyksen muurattu takaseinä oli alun perinkin maalattu tummanruskeaksi. Sille ei tehty mitään. Myös naulakko hattuhyllyineen on alkuperäinen. Eteisen valaisin on Nowodrovskin Magma, josta sisustussuunnittelija Eeva Forsman antoi vinkin. Tilasin sen Valaisintalon verkkokaupasta.

Aneeminen läpikulkutila heräsi tapetin avulla eloon. Yllätyin, miten hyvin se ja asunnon alkuperäiset puurakenteet sointuvat yhteen, vaikka värit eivät ole samat. Ilahdun näkymästä edelleen joka kerta.

--

Päivän kuva: Leicester-tapettimalli suunniteltiin yli sata vuotta sitten.

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei Mervi, kyllä vaan, juuri tuo valaisin meillä on. Sen valo on aika tarkkaan kohdistettua, joten en ehkä laittaisi sitä peilin molemmin puolin, jos valoa tarvitaan eniten peilin keskellä. Mutta jos peilistä ei ole tarvetta nähdä joka ihohuokosta niin sitten  varmaan ihan hyvä :) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016