Löysin uuden suosikkiruusun RHS Garden Wisleyn ruusutarhasta

Minulla on viha-rakkaussuhde ruusuihin. Katselen ja valokuvaan niitä mielelläni, koska ne ovat kauniita ja niistä on helppo ottaa kauniita kuvia. Kukintojen ja terälehtien värit, muodot ja rakenne ovat sellaisia, että kukat ovat kauniita nuppuisina, auetessaan ja jopa lakastuneina. Valo leikkii ruusun terälehdillä erityisen kauniisti.

Suosikkiruusujani ovat vaaleanpunainen Austin-ruusu Strawberry Hill ja kanadalainen köynnösruusu Above and Beyond – niin ihania! Minulla on melkein aina tietokoneen ja puhelimen taustakuvana sekä hiirimatossa ruusuja. Profiilikuvananikin on usein ollut ruusu.

Wisleyn nimikkoruusu Rosa Wisley.

Emily Bronté.

Grace.

Simply the Best. Kukat ovat todella suuret.

Ruusut ovat parhaimmillaan jonkun toisen puutarhassa.

Ruusut ovat kuitenkin parhaimmillaan, kun ne kasvavat jonkun toisen puutarhassa. En halua niitä omaani, koska ne ovat piikkisiä, näyttävät melkein aina toivottomilta risukasoilta ja vaativat syvämultaisen kasvupaikan, jota minulla ei ole niille tarjota.

Sitä paitsi pidän pioneista ja daalioista vähintään yhtä paljon. Siksi Villa Palasessa kasvaa pioneja siinä, missä ensimmäisen pihasuunnitelman mukaan oli iso ruusupenkki. En ole istuttanut edes isokukkaista Peace-ruusua, vaikka se on tavallaan Palasen nimikko (Peace ja piecehän lausutaan samalla tavalla).

Niinpä saatan matkustaa pitkiäkin matkoja hyvän ruusutarhan takia. Kuten nyt RHS Garden Wisleyyn.

Lue lisää: Vietin 8 tuntia RHS Garden Wisleyssä. Mitä jäi mieleen?

Princess Alexandra of Kent.

Jos haluaa ihailla jokaista ruusua erikseen, voi valita mutkittelevan serpentiinipolun.

Wisleyn ruusutarha on viralliselta nimeltään Bowes-Lyon Rose Garden RHS:n aiemman puheenjohtajan, vuonna 1961 kuolleen Sir David Bowes-Lyonin mukaan. Sir David oli Englannin kuningataräiti Elisabetin nuorempi veli, kuningatar Elisabetin setä ja kuningas Charlesin kummi, ja hänet tunnettiin innokkaana puutarhaharrastajana.

Maisemasuunnittelija Robert Myers luonnosteli loivaan rinteeseen istutetun ruusutarhan rakenteen sellaiseksi, että sen läpi voi nopeasti kävellä kukkulan laelle paviljonkiin, josta tarha näkyy lähes kokonaan. Jos kuitenkin haluaa ihailla jokaista ruusua erikseen, voi valita kapeamman, mutkittelevan serpentiinipolun.

Alabamantrumpettipuu.

Wisleyn alabamantrumpettipuu on yksi vaikuttavimmista puista, minkä olen koskaan nähnyt.

Puutarha on varsin iso. Ruusut vuorottelevat istutuksissa perenna-alueiden ja moitteettomasti hoidettujen, pyöreästi kaartuvien nurmikenttien kanssa. Siellä täällä kasvaa yksittäisiä puita, kuten ikiaikaisen näköinen, valtavan kokoinen alabamantrumpettipuu (Catalpa bignonioides). Se on yksi vaikuttavimmista puista, minkä olen koskaan nähnyt.

Perennapenkeistä tunnistin ainakin päivänliljoja, punahattuja, kissanminttua, salvioita ja kurjenpolvia. 

Leveät portaat vievät halki ruusutarhan paviljongille.

Ruusu Varenna Allen.

Näiden ruusujen pitää olla paraatikunnossa mahdollisimman pitkään.

Ruusutarhan rakentaminen alkoi vuonna 2007 ja se korvasi aikaisemman, pienemmän ruusutarhan. Ruusuja on noin 4 000 ja lajikkeita noin 350, joten mukaan mahtuu niin pensasruusuja ja köynnösruusuja kuin englantilaistyyppisiä ja isokukkaisiakin ruusuja. Tunnetuimman englantilaisen jalostajan, David Austenin, ruusuja on paljon, mutta ei toki pelkästään niitä.

Näin molempina päivinä puutarhureiden ryhmän ruusujen kimpussa. RHS:n koekentillä tehdyt vertailut ovat osoittaneet, että ruusut jatkavat kukintaansa pisimpään, kun kuihtuneet kukat napsaistaan poikki heti kukkavarren alapuolelta, ensimmäisen viisilehdykkäisen lehden yläpuolelta. Oletan, että juuri tätä he olivat tekemässä. Näiden ruusujenhan pitää olla paraatikunnossa koko ajan.

Ruusu Aphrodite.

Austin-ruusu Wollerton Old Hall.

Tämä saattaisi olla Winchester Cathedral, mutta en ole varma.

Mary Delaney.

Samantapaisia vaaleanpunaisia ruusuja on niin paljon, etten ole ihan varma, mikä niistä on mikä. Tämä tässä yllä on kuitenkin Austin-ruusu Olivia Rose.

Uusi suosikkini on persikkainen Eustacia Vye.

Se, että Wisleyn ruusutarha on niin ilmeisesti suunniteltu suuria väkijoukkoja varten, verottaa mielestäni hieman sen tunnelmaa. Olen ollut haltioituneempi pienemmissä puutarhoissa, joissa vähäisemmällä taimimäärällä on saatu aikaan intensiivisempi tunnelma. Tämä ruusutarha on lähes täysin vailla romantiikkaa. 

Löysin kuitenkin Wisleystä uuden suosikkiruusun. Se on toistuvakukintainen David Austin -pensasruusu Eustacia Vye, jonka kukissa yhdistyvät raikas pinkki ja persikan sävyt. Se on kerrassaan ihastuttava varsinkin vähän nuppuisena.

Ihana Eustacia Vye.

Eustacia Vyen juurakoita on saatavana Suomesta ja se voisi periaatteessa pärjätä Palasessa, jos pystyisin kaivamaan riittävän syvän kuopan, kasaamaan riittävän korkean kohopenkin tai talvettamaan sen luotettavassa kellaritilassa. Mikään näistä ei ole realistista.

Lohduttaudun sillä, että pensas näyttäisi joka tapauksessa suurimman osan vuotta piikkiseltä risukasalta, kuten muutkin ruusut. Happamia nuo ruusun kiulukat.

RHS Garden Wisley -raporttini päättyy tähän. Kiitos mielenkiinnosta!

--

Lue lisää: Sussexin suloisin puutarha on Borde Hill sateen jälkeen

Lue lisää: Nymans - Rauniotalon eksoottinen puutarha