Se on varma merkki, että vaatekappale on menossa pois muodista, kun minullakin on se. Nyt minulla on leggingsit, joita oikeasti käytän. Vähän kalliit ne olivat, mutta hinta per käyttökerta tasoittaa tilannetta.

Olen löytänyt sukkahousuista sopivan merkin ja koon, eivätkä ne edes mene minulla rikki häiritsevän helposti. Siksi minulla ei ole ollut mitään työntöä leggingseihin päin. Eikä kovin paljon vetoakaan. En ole oikein tajunnut, mikä niiden idea on. Nehän ovat vain epätäydelliset sukkahousut, eikö niin?

Olen minä antanut leggingseille tilaisuuden. En vain ole tätä ennen käyttänyt niitä julkisella paikalla, koska kaikissa on ollut jotakin vikaa. Ne ovat liian lyhyet, niiden polvet pussittavat, nilkoissa on liikaa kangasta, näkymä tuo liian selvästi mieleen alushousut tai väri on osoittautunut kotona vääräksi.

Sen sijaan olen kyllä käyttänyt julkisesti bambutrikoosta valmistettuja pitkiä alushousuja. Ne ovat riittävän pitkät ja väri on sopiva. Lisäksi bambu on miellyttävän kevyttä ja pehmeää iholla. Pääasiassa olen käyttänyt niitä Kaino-neulemekkojeni kanssa.

Tänä talvena ei ole ollut mikään ongelma käyttää hametta pikku pakkasellakin.

Ja siitä kai se idea sitten lähtikin. Huomasin syksyllä, että Kainon mallistossa on mekkoihin soinnutettuja leggingsejä, ja päätin kokeilla. Tilasin Neitokurki-leggingsit, jotka ovat 98-prosenttisesti luomukampapuuvillaa. Loput kaksi prosenttia on elastaania, joka kutistaa polvipussit alkuunsa.

Yhtäkkiä halusin käyttää leggingsejä joka päivä. Elleivät ne olleet ylläni töissä niin viimeistään kotona. Neuleessa on pieniä reikiä, joten se vaikuttaa ilmavalta ja hengittävältä. Koska se kuitenkin objektiivisesti ottaen on paksuhkoa, jalat näyttivät puetuilta vähän lyhyemmänkin mekon tai tunikan kanssa.

Neuleleggingsit ovat myös lämpimät. Tänä talvena ei ole ollut mikään ongelma käyttää hametta pikku pakkasellakin. Leggingsien alle voi tarvittaessa pukea pitkät alushousut, niin varmasti tarkenee.

Astelin Neitokurjet jalassa jopa lentokoneeseen. Mukavin matka-asu ikinä!

Muutamassa päivässä postiluukusta tupsahti oikean väristä ja laatuista parsintalankaa, kiitos ystävällisten kainotarten.

Käytin Neitokurkia niin paljon, että hankin joulun jälkeen niille pariksi Talvikki-leggingsit. Niissä on puolet merinovillaa ja ne ovat, jos mahdollista, vielä ihanammat kuin Neitokurjet. Pitsipinta on kaunista, ja villa tekee niistä kevyet.

Seuraa dramaattinen käänne. Eräänä synkkänä ja myrskyisenä (oikeasti!) talvi-iltana huomasin, että Neitokurkien neuleessa oli peukalon mentävä aukko. Ompelusauma oli pitsineuleen reikäisessä kohdassa, eikä yksinäinen lankaparka sauman vieressä ollut kestänyt jatkuvaa venytystä ja hankausta tiedätte kyllä missä, vaan oli katkennut. Huomasin pari muutakin kohtaa, joita olisi syytä vahvistaa, ettei kävisi samoin.

Vain Talvikkien olemassaolo esti minua paikkaamasta lempivaatetta pikaisesti millä tahansa langalla, mitä laatikosta löytyi. Maltoin mieleni, ja muutamassa päivässä postiluukusta tupsahti oikean väristä ja laatuista parsintalankaa, kiitos ystävällisten kainotarten. Ei toki yllättäen ja pyytämättä - uskoin huoleni heille sähköpostitse.

Parsiminen on meille tietyssä iässä oleville tuttua jo tyttövuosilta, eikä neuleen vahvistaminen ollut homma eikä mikään. Vaihtoehto olisi ollut reisien rasvaimu, mutta mieluummin minä neulaa ja lankaa käyttelen.

Ja koska joku kumminkin kohta kysyy: Kainon verkkokauppaan pääsee klikkaamalla tästä.

--

Päivän kuvat: Neitokurki-leggingsieni väritys on musta-sininen.Talvikki-pitsineule yhdistää kahta eri tummaa sinistä toisin kuin kuvasta voisi päätellä.

 

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin nelisen vuotta sitten terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain hermokivut ja 15 kiloa massaa sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta pitkille kävelyretkille en enää tässä elämässä pääse. Identiteettini sain takaisin erilaisena.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 58-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016