Joulukuusessani on kerkkiä!

Olen viime aikoina erikoistunut väärässä olemiseen siitä huolimatta, että tavallisesti kuvittelen tietäväni ja osaavani melkein kaiken. Nyt osoittautui vääräksi luulo, etteivät monivuotiset kasvit selviytyisi hengissä talvesta parvekkeellani.

Edellistalvena joka ikinen varpu kuoli. Niinpä ajattelin, että syyskuussa istuttamani kartiovalkokuusi saisi ensin loistaa joulukuusena ja paleltuisi sitten melko pian. Myöskään pallotuijalta ja murateilta en odottanut erityistä sitkeyttä.

Mutta kävikin niin, että talvesta tuli ennätyksellisen lauha. Joka ainoa kasvi on yhä hengissä.

Eikä pelkästään hengissä. Kuusessa on vuosikasvaimia. Kerkkiä!

Myös puolihuolimattomasti kuusen juurelle tunkemani viime keväisten tulppaanien sipulit ovat osoittautuneet elinvoimaisiksi. Ne pukkasivat ensin lehdet ja nyt vielä nuppuja.

Ajattelin, ettei parvekkeelle jäisi mitään elävää putkiremontin ajaksi, mutta toisin kävi. Nyt poikkean kerran viikossa kastelemassa viljelylaatikon.

Joulukuussa heitin pari kourallista poistolaarista nappaamiani, kuivahtaneen tuntuisia pikkunarsissien sipuleita muovipunttuun ja kaadoin tähteeksi jääneet mullat päälle. Eivät ne kaikki itäneet, ja itäneistä vain muutamat tuottivat kukkia. Mutta tuottivat kumminkin.

Ei huono tämäkään.

--

Päivän kuvat: Kevät on koittanut Parvekkelle länteen.