Olen viime aikoina erikoistunut väärässä olemiseen siitä huolimatta, että tavallisesti kuvittelen tietäväni ja osaavani melkein kaiken. Nyt osoittautui vääräksi luulo, etteivät monivuotiset kasvit selviytyisi hengissä talvesta parvekkeellani.

Edellistalvena joka ikinen varpu kuoli. Niinpä ajattelin, että syyskuussa istuttamani kartiovalkokuusi saisi ensin loistaa joulukuusena ja paleltuisi sitten melko pian. Myöskään pallotuijalta ja murateilta en odottanut erityistä sitkeyttä.

Mutta kävikin niin, että talvesta tuli ennätyksellisen lauha. Joka ainoa kasvi on yhä hengissä.

Eikä pelkästään hengissä. Kuusessa on vuosikasvaimia. Kerkkiä!

Myös puolihuolimattomasti kuusen juurelle tunkemani viime keväisten tulppaanien sipulit ovat osoittautuneet elinvoimaisiksi. Ne pukkasivat ensin lehdet ja nyt vielä nuppuja.

Ajattelin, ettei parvekkeelle jäisi mitään elävää putkiremontin ajaksi, mutta toisin kävi. Nyt poikkean kerran viikossa kastelemassa viljelylaatikon.

Joulukuussa heitin pari kourallista poistolaarista nappaamiani, kuivahtaneen tuntuisia pikkunarsissien sipuleita muovipunttuun ja kaadoin tähteeksi jääneet mullat päälle. Eivät ne kaikki itäneet, ja itäneistä vain muutamat tuottivat kukkia. Mutta tuottivat kumminkin.

Ei huono tämäkään.

--

Päivän kuvat: Kevät on koittanut Parvekkelle länteen.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram