Tiedän muutamia, joiden hiukset nousevat todennäköisesti pystyyn, kun he näkevät yllä olevan kuvan. Meille muille se on ehkä vain valokuva, jossa on muutama pilleri. Farmasian alan ammattilaisille se on kuitenkin esimerkki epäilyttävästä tavasta säilyttää lääkkeitä.

Enhän minä oikeasti käytä lääkkeitä väärin siinä mielessä, että käyttäisin niitä esimerkiksi pääni sekoittamiseen. Myönnän kuitenkin, että säilytän lääkkeitä jatkuvasti tavalla, jossa on toivomisen varaa.

Kuvan rasia kulkee koko ajan mukana meikkipussissani. Isot, pitkulaiset tabletit ovat Panadolia pakarakipuja varten ja ruskeat tulehduskipulääkettä, jota otan, ellei Panadol auta. Pimeänä vuodenaikana mukana on yleensä mielialalääke siltä varalta, että huomaan töissä unohtaneeni ottaa sen aamulla. Antihistamiinia tarvitsen silloin tällöin allergisten oireiden taltuttamiseksi. Satunnainen pyöreä tabletti on melatoniinia. Kaikki suloisesti sekaisin ja mitenkään merkitsemättä.

Eikä tässä vielä kaikki. En kehdannut ottaa kuvaa paikasta, jossa säilytän kotona aktiivikäytössä olevia lääkkeitäni.

Kaadan koko purkillisen shottilasiin, josta sitten kauhaisen sormella yhden matkalla keittiöön.

Helppohan lääkkeitä on säilyttää omissa pakkauksissaan lääkekaapissa, jos niitä ei koskaan tarvitse. Minullakin on erikseen lääkelaatikko, tai oikeastaan kaksi. Yhdessä ovat koko perheen käyttöön tarkoitetut, ilman reseptiä ostetut lääkkeet ja lääkevoiteet, kuumemittari, laastaria ja muita sidetarpeita. Toisessa ovat reseptilääkkeeni pakkauksissaan.

En minä päivittäin tarvitsemiani lääkkeitä kuitenkaan laatikosta tai kaapista kaiva. Niiden paikka on helposti käden ulottuvilla piirongin päällä. Siinä minulla on pieni, avoin pahvilaatikko, jossa on aina yksi liuska kutakin ajankohtaista läpipainopakkauksessa olevaa lääkettä. Panadol on omassa purkissaan, koska kookkaita tabletteja on helppo ottaa isosta purkista.

Mielialalääkkeet myydään kuitenkin 100 kappaleen purkissa, josta niitä ei millään saa yksi kerrallaan pois. Ei minulla ole aikaa jäädä aamuisin niiden kanssa tuhraamaan. Siksi kaadan koko purkillisen shottilasiin, josta sitten kauhaisen sormella yhden matkalla keittiöön aamupalan laittoon. Riisinjyvän kokoinen refluksilääke on toinen hyväkäs, jota on vaikea ottaa purkista. Sitä minulla on ollut toisessa snapsilasissa. Tulehduskipulääkettä pidän välillä isommassa lasissa, jos lääke on myyty purkissa eikä läpipainopakkauksessa.

Ongelmaa ei olisi, jos pienetkin lääkkeet olisi helpompi ravistaa purkista yksi kerrallaan tai jos kaikki lääkkeet pakattaisiin läpipainopakkauksiin.

Näin ei saisi tehdä, koska käytäntö vaarantaa lääkitysturvallisuuden. Mitä, jos joku luulee lääkkeitäni piparminttukarkeiksi ja päättää heittää suuhunsa koko kipollisen? Tai jos katkaisen jalkani enkä pysty itse noutamaan lääkkeitäni, ja puoliso tuokin vahingossa väärän tabletin?

Sekoittumisen vaara kyllä on. Mieliala- ja allergialääkkeet ovat melkein saman kokoisia ja muotoisia, ja kesäaikaan minulla voi olla molempia esillä. Tunnistan itse ne helposti siitä, että mielialalääkkeessä on keskellä jakoura, mutta allergialääkkeessä ei. Laitan ne aina myös erilaisiin laseihin, joihin liittyy muistisääntö. 

Eihän siinä mitään dramaattista tapahdu, jos kerran otan allergialääkkeen mielialalääkkeen sijasta. Jos kuitenkin teen niin monta päivää peräkkäin, herään kohta itkuisena ja alamaissa, kipeänä ja kaikki maailman murheet harteillani. Ei hyvä. Ja vaarallisemmallakin tavalla voi lääkehoitonsa sekoittaa riippuen sairaudesta ja lääkkeistä.

Lasissa tai kulhossa lääkkeet eivät myöskään ole turvassa valon, ilman ja kosteuden vaikutukselta. Kaikki lääkkeet eivät ole niille yhtä herkkiä, mutta en minä ainakaan osaa näitä asioita itse arvioida. Sanotaan, että dosetissa lääkkeiden teho säilyy viikon verran huoneenlämmössä, valolta suojattuna. Minun tablettini lepäävät kipossa pahimmillaan kolmisen kuukautta. Ei siihen aurinko paista, muttei paljon puutukaan.

Ongelmaa ei olisi, jos pienetkin lääkkeet olisi helpompi ravistaa purkista yksi kerrallaan tai jos kaikki lääkkeet pakattaisiin läpipainopakkauksiin. Pitäisikö lääkepurkissa olla samanlainen annostelija kuin makeutusaineissa? Tai maustepurkkien tapainen muovikansi, jonka kolosta pääsisi vain yksi pilleri kerralla?

Ja samalla pakkauksen pitäisi olla helposti avattava eikä se tietenkään saisi maksaa juuri mitään.

Ei pienen tabletin ottaminen läpipainopakkauksestakaan ole aina ihan helppoa. Havaitsin tämän, kun aiemmin purkista ottamani melatoniini siirtyi läpipainopakkaukseen. Levy on niin iso, että sitä on hankala käsitellä. Levystä tulee iso, koska pieni tabletti vaati ympärilleen sormitilaa, jotta sen pystyy painamaan ilman, että naapuritabletti tulee mukana.

Suo siellä, vetelä täällä. En välttämättä haluaisi olla lääketehtaassa töissä näitä miettimässä.

Suuri osa lääkehoidoista toteutuu vain sinne päin.

Lääkkeiden säilytys on vain yksi riskien lähde lääkehoidoissa. Tutkimusten mukaan suuri osa lääkehoidoista toteutuu vain sinne päin. Lääkkeitä jätetään esimerkiksi kokonaan hankkimatta ja niitä syödään harvemmin kuin lääkäri määräsi, jolloin hoito jää saamatta tai tehottomammaksi kuin piti.

Yleistä on myös lääkkeen nielaiseminen kuiviltaan. Lääke ei lähde liukenemaan ohutsuolessa, ellei sillä ole kyytipoikanaan lasillista vettä. Sopiva määrä on 1,5 desistä 2,5 desiin. Ja nesteen pitäisi todella olla vettä eikä esimerkiksi mehua tai maitoa. Jos lääkkeen ottaa vaikkapa greippi- tai appelsiinimehun kanssa, se ei välttämättä imeydy ollenkaan, jolloin toivottu vaikutus jää saamatta.

Itse syyllistyn välillä lääkkeiden ottamiseen kevytcolan kanssa. Nyt saisi joku minua viisaampi kertoa, miten vakava virhe se on.

Kaikkia tabletteja ei saisi puolittaa eikä jauhaa, koska niiden on tarkoitus luovuttaa lääkeaine kehoon vasta ohutsuolessa. Jos lääkkeen voi turvallisesti puolittaa, siinä on keskellä jakoura, kuten mielialaääkkeessäni ja melatoniinissani. Kaikkia puolitettaviakaan lääkkeitä ei saa jauhaa. Esimerkiksi joidenkin epilepsia- tai sydänlääkkeiden ottaminen jauhettuna voi olla vaarallista.

Aika moni ostaa apteekissa lääkeneuvontaa saatuaan ihan eri lääkkeen kuin mitä meni alun perin hakemaan.

Lääkkeitä voi siis käyttää väärin monin tavoin. Aihe tuli mieleeni siitä, että juuri nyt on tiedotusvälineissä ja apteekeissa meneillään Sopiva lääke tepsii -kampanja. Siinä kannustetaan kysymään ammattilaisilta, jos lääkkeisiin liittyy jotakin epäselvää tai huolta. Farmaseutit ja proviisorit tietävät lääkkeistä ja niiden turvallisesta käytöstä enemmän kuin mikään muu terveydenhuollon ammattiryhmä. Siksi apteekki on hyvä paikka kysyä.

Olen kuullut, että aika moni ostaa apteekissa lääkeneuvontaa saatuaan ihan eri lääkkeen kuin mitä meni alun perin hakemaan. Itsellenikin on käynyt niin. Apteekissa voi kysyä myös esimerkiksi lääkkeiden haitoista, yhteisvaikutuksista ja hinnoittelusta. Ja on apteekissa sekin hyvä puoli, että sinne pääsee ilman ajanvarausta.

Mitähän apteekkilaiset sanoisivat lääkkeidensäilytystavoistani? Ehdottaisivat ehkä dosettia. Mikähän kynnys siinäkin on, etten ole saanut sitä vielä hankituksi? Mieluummin siirtyisin suoraan robottiannosteluun.

Lääkkeen käyttäjän muistilista ja paljon muuta hyödyllistä lääketietoa löytyy osoitteesta lääkehoidonpäivä.fi.

Korjattu: allergialääkkeessä ei ole jakouraa vaan mielialalääkkeessä.

--

Päivän kuva: Lääkkeiden matkapakkaukseni on kätevä, muttei aivan oikeaoppinen.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Minullakin on tuollainen lääkkeiden matkapakkaus, metallinen, jota pidän taskussa. Kerran jäin sen kanssa kiinni Puolassa lentokentän turvatarkastuksessa, jolloin minulle tehtiin käsistä huumetesti. Toki muut lääkkeet olivat omissa pakkauksissaan matkalaukussa. Nykyään kun lääkepussi on jo isompi kuin meikkipussi. Siis matkoilla lääkkeet on parasta pakata asianmukaisesti ja mukaan myös lääkelista.

Vierailija
2/4 | 

Dosettia käyttänyt koko sen ajan ( yli 12v.) kun lääkkeitä syönyt. Se on helpoin tapa.

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/4 | 

Kiitos kommenteista!

Ulkomaanmatkoilla minulla on ollut lääkkeet alkuperäispakkauksissaan käsimatkatavarassa ja kaikki paperit mukana siitä lähtien, kun lääkearsenaaliin on kuulunut muutakin kuin myös käsikauppatavarana  myytäviä troppeja. Pillerirasia kulkee mukana vain kotimaassa ja jos nyt totta puhun niin useimmiten siellä ei ole kuin kahta lääkettä. Kuvaa ottaessani olin lähdössä viikonlopuksi pois kotoa. Kun minulla ei tietääkseni ole henkeä uhkaavia sairauksia tai jotakin, johon tarvitsisin kohtauksen tullessa nopeasti lääkettä, niin olen ajatellut pärjääväni tälläkin menetelmällä. Isäni totesi tällaisissa tilanteissa, että älkää te tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää te niin kuin minä sanon.

Alankomaalainen
4/4 | 

Voi sentään! Enpä viitsi luetella niitä kaikkia lääkkeitä, jotka minun pitää ottaa vuorokauden kuluessa viitenä määrättynä hetkenä noin 7-8 krooniseen sairauteeni. Toivottavasti yksi niistä on munasarjasyöpä, joka minulla on ollut vuodesta 2003. Sitä on nyt hoidettu kolme kertaa, vuosia välissä ollen. Sanoisin vaan antavani yleiseen jakeluun meille kroonikoille uuden nimikkeen, jolla voimme ilmaista ympäristöllemme vointiamme: KSKT = Kipuja Siellä, Kipuja Täällä. Ihan läheiset tietävät asiat perusteellisesti. Lääkkeiden lajettelu onnistuu minulla parhaiten edellisen päivän iltana dosettiin, varsinkin jos olen seuraavana päivänä lähdössä jonnekin. Toivon sinulle parasta vointia eteenpäin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016