Tämä oli luultavasti vaikein neulemalli, jonka olen koskaan kutonut. Valitsin ohjeen Suuri Käsityö -lehden toukokuun numerosta ihan vain sillä perusteella, että valokuva miellytti silmääni. Lisäksi ajattelin, että pusero olisi juuri sopiva kapeaharteiselle ja pömppömahaiselle, siis minulle. Onhan siinä näyttävää kuviota yläosassa ja pystysuoria patenttiraitoja alaosassa. Ihan kuin oppikirjasta.

Ennen kuin pääsin sovittelemaan, piti ratkaista pari ongelmaa. Ohjeessa mainittua lankaa ei saanut kotikaupungistani, eikä sitä löytynyt myöskään sen lankakaupan nettisivuilta, josta kerrottiin lehdessä. Paikallisessa lankaliikkeessä autettiin kuitenkin auliisti. Olen oikein tyytyväinen kivenharmaaseen CWC:n Casey-nauhalankaan, jota oli helppoa kutoa ja joka tuntuu ihanan pehmeältä. Langassa on 50 % puuvillaa ja 50 % akryyliä, mikä tekee neuleesta melko painavan, mutta kauniisti laskeutuvan.

Jouduin valitettavasti purkamaan kutomani takakappaleen patenttiraitaosion kokonaan, koska huomasin vasta kuviomallin alkaessa, että ohjeessa oli virhe. Puseron keskimmäisen patenttiraidan tulisi jatkua sulavasti keskimmäisenä vinoneliökuviona, jolloin pääntien keskikohta tulee kuvion keskelle. Tämä ei toteutunut, kun sijoitin reunimmaisen patenttiraidan ohjeen mukaan. Koossa M tarvittiin neljä silmukkaa oikeaa ja sitten vasta patenttiraita, jotta malli sijoittui kauniisti. Muiden kokojen ohjeet olivat kyllä oikein.

Kun alkuun pääsin, kudoin huomaamattani patenttiraitaa neljä senttiä ylimääräistä. Se ei lopulta haitannut yhtään, sillä alkuperäinen malli olisikin ollut minulle hiukan liian lyhyt. Itse asiassa koko puserosta tuli isompi kuin piti, koska käsialani on löysää. Minulle käy melkein aina samoin: vaikka teen mallitilkunkin, itse neuletyöstä tulee isompi. Ihan hyvä näin, koska koko M olisikin todennäköisesti ollut minulle hiukan nafti.

Patenttiraitaa pystyin aivan hyvin kutomaan televisiosarjoja katsoessa, mutta kuviomalli oli niin vaikea, että siinä putosi helposti kärryiltä, ellei ollut tarkkana. Mallissa tehtiin langankiertoja välillä joka kerroksella ja välillä vain joka toisella kerroksella, ja lisäksi mallikerta sisälsi poikkeuksellisen monta kerrosta. Samanlaiset kerrokset toistuivat vuorotellen oikealta ja nurjalta puolelta kudottuina. Vasta hihoja kutoessani huomasin, että osasin mallin ulkoa.

Täydellinen sairaslomaneule!

Kuvio-osuuden reiät ovat niin isoja, että pusero tarvitsee alleen aluspaidan tai topin. Kuvissa minulla on valkoinen Triumphin muotoileva toppi, jonka ostin Anttilan loppuunmyynnistä viime syksynä. Valitettavasti se näyttää muotoilevan lähinnä rinnat littanoiksi. Housut ovat viime vuoden keväällä hankitut InWearin chinot, ja vihreä takki on peräisin Talbotsilta. Perheeni toi sen minulle tuliaisiksi viime kesänä USA:n reissultaan. Ballerinat ovat Waldläuferin viime syksyn mallistosta ja tilatut Peter Hahnin postimyynnistä.

Torille lähtiessäni lisäsin asuun vielä sinikuvioisen silkkihuivin ja vaalean laukun. Pidin asusta niin paljon, että käytin sitä myös ensimmäisenä sairausloman jälkeisenä työpäivänäni. Se oli eilen.

Ylipainoisen päällä ei ihan mikä tahansa näytä upealta, eikä kai monikaan halua näyttää törkeältä julkisesti.

Nämä ovat ensimmäiset oikeat asukuvani. Rohkaistun julkaisemaan ne, koska vaatteita, kenkiä ja käsitöitä koskevat kirjoitukset ovat olleet blogini luetuimpien joukossa. Ehkä haluamme nähdä, miten muut ovat ratkaisseet pukeutumisongelmansa. Kuten nyt vaikkapa pömppömahan peittämisen.

Ylipainoisia ikääntyviä muotibloggareita ei taida mitenkään tungokseen asti olla. Monia vaivaa varmaan sama itsekriittisyys kuin minuakin. Jos on leuaton ja posket kuin taikinaa, niin kuin tietyssä iässä tuppaa olemaan, tarvitaan valokuvaamisen ammattilainen etsimään kuviin edullisia valaistusolosuhteita ja pään asentoja. Meikkaajakin olisi aika välttämätön.

Ja ovatko ne asutkaan nyt sitten varmasti tarpeeksi tyylikkäitä? Hoikkuus ja tyylikkyyshän liitetään usein yhteen. Ylipainoisen päällä ei ihan mikä tahansa näytä upealta, eikä kai monikaan halua näyttää törkeältä julkisesti. Mitä jos blogiin lipsahtaakin jokin täysin naurettava viritys? Sitten sataa kuraa niskaan.

Tietyssä iässä on jo korkea aika laskea rimaa. Nämä kuvat on ottanut ammattilainen, mutta meikin ja kampauksen tein itse. Jos tykkäätte, voin koettaa järjestää asukuvan toistekin.

--

Päivän kuvat: Neulepuseroni eri vaiheissaan.

Kommentit (7)

Maija
Liittynyt15.10.2015

Oho, aika moni on tykännyt niinkin paljon, että on halunnut jakaa postauksen :O Kiitos kaunis! <3 Vedän tästä johtopäätöksen, että asukuvia saa ottaa lisää. Enää pitäisi  löytää komerosta jotakin muutakin päällepantavaa.

JattaM

Asukuvat ovat mukavia, niistähän voi saada vaikka vinkkejä itselleen. Neulepuserosi näyttää tosi kauniilta, uskomatonta että tuollaisia osaa joku ihan itse tehdä!

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos Jatta kommentista! Neuleen väsääminen ohjeen mukaan ei ole konsti eikä mikään. Se on konsti, että osaa valita oikean ohjeen ja langan. Moni kutimistani on jäänyt kesken tai päätynyt komeron perimmäiseen nurkkaan, kun lanka ei olekaan sopinut malliin, vaatteesta on tullut väärän kokoinen tai sen malli onkin ollut epäpukeva. Sitä kun ei aina voi tietää ennen kuin työ on valmis.

Ateenan Keisarinna

tosi hieno neulepusero ! ja sopii sinulle ...lisaa asukuvia, pliiis !

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos Keisarinna, tarkoitus on ottaa  lisää asukuvia, kunhan saadaan vähän valoisampia päiviä.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram