Sateenkaaren päässä siintää Keukenhof

Ooooh! Bussin läpi kävi kansainvälinen kohahdus, kun huomasimme komean sateenkaaren piirtyvän Hollannin pilviselle taivaalle meistä oikealle. Hollanti on maailman suurin tulppaaninsipuleiden tuottaja ja me olimme matkalla Keukenhofiin, tulppaanien ystävien Mekkaan. Tuossa noin sadan tulppaanifirman elävässä tuotekatalogissa kukkii vuosittain seitsemän miljoonaa kukkasipulia. Keukenhof on monille sateenkaaren pää, unelmien käyntikohde, ja me saavuttaisimme sen ihan kohta.

Portin sisäpuolella nappasin hyppysiini ilmaisen kartan, vaikka tiesin, etten tarvitsisi sitä. Osasin mielestäni puiston rakenteen melkein ulkoa ja olin suunnitellut reitin etukäteen. Sukelsin välittömästi etuvasemmalle tiheiden pensasaitojen ympäröimään muotopuutarhaan, jonka riemukkaissa sekaistutuksissa kaikki sipulikukkien lajit ja värit kilpailivat huomiosta. Ihan kiva, mutta selfieiden ja kaverikuvien ottajia oli niin paljon, ettei kukista pystynyt ottamaan kuvaa ilman asiaankuulumattomia ruumiinosia.

Pelastauduin puiston muihin osiin. Tuossapa upea väriyhdistelmä! Helmililjat ja tulppaanit näyttävät tosiaan sopivan hyvin yhteen! Oho, tuota tulppaania minulla on Palasessakin! Ja tuota suunnittelin hankkivani, mutta jätin tilaamatta! Tosi hienon muotoisia kukkapenkkejä! Ihana kukkiva kirsikkapuu tulppaanien ympäröimänä! Kaunis symmetrinen vesiaihe ja sen vieressä söpö pikku mökki!

Mutta hups, minähän olen eksyksissä!

Näin jonkun paviljongeista, mutta sen nimeä ei näkynyt missään, joten en tiennyt, oliko se Wilhelmina vai kenties Irene.  Opasteissa näkyi suuntia: pääportti, toinen sisäänkäynti, Willem-Alexander, mutta ei tietoa etäisyyksistä. Mistä voin tietää, onko tienviitassa mainittu paviljonki tuo tuossa lähellä vai onko sinne kenties kilometri matkaa?

Keukenhof on suunniteltu äärimmäisen taitavasti siten, että siellä on muutamia avoimia, pitkiä näkymiä, mutta myös lukemattomia kasvillisuudella eroteltuja lokeroita tai taskuja, joihin voi kadota. Kukkaistutukset ovat puiston eri osissa hieman erityyppisiä – pyöreitä, nelikulmaisia, vapaamuotoisia, muodollisia, isoja, pieniä, mutta niiden perusteella ei voi suunnistaa, koska niiden muotoja ei ole merkitty karttoihin.

Ihmettelin ennen matkaa, miksei Keukenhof-kuvissa ikinä kerrota, missä puiston osassa ne on otettu. Nyt ymmärrän, ettei kukaan muukaan tiedä, missä on.

Saatat olla kahden tai neljän askeleen päässä mitä upeimmasta näkymästä, mutta et näe sitä, koska et ymmärrä ottaa juuri niitä askeleita. Ikonisetkin nähtävyydet erottuvat alueen kartasta huonosti tai puuttuvat kokonaan, mikä on hieman yllättävää.

Esimerkiksi tunnetuin kuvauskohde, sininen helmililjajoki, joko löytyy sattumalta tai sitten ei. Etsin kaksi päivää tiettyä vesiputousta, josta olin nähnyt kuvia. Samalla havaitsin, että helmililjajokia on itse asiassa kaksi. Vesiputouksia on toki vielä enemmän ja kanavia lukemattomia, ollaanhan sentään Hollannissa.

Voin nyt paljastaa, että isompi helmililjajoki sijaitsee Willem-Alexanderin ja Beatrixin välisessä maastossa ja pienempi joki Julianan itäpuolella. Jos haluaa nähdä veteen upotetut pyöreät askelkivet ja otattaa niissä kuvia itsestään, kannattaa suunnistaa tekojärven itärannalle. Kivet näkyvät kartassa pieninä pisteinä. Kivinen kaarisilta ja joen ylittävät isot askelkivet ovat niistä luoteeseen, lähellä Wilhelminaa. Valtavan kukkakimpun muotoiset tulppaanipenkit ovat rinteessä tekojärven länsirannalla.

Koko Keukenhofin kaunein maisema, kätketty helmi, on kuitenkin Juliana-paviljongin luona. Se on hienoimmillaan, kun paviljongin eteläpuoliselle aukiolle saapuu puiston pääsisäänkäynnin (koillisen) suunnasta. Melkein yhtä sykähdyttävä se on muista suunnista, mutta erilainen. Kyllä täällä osataan kaleidoskooppihommat!

Julianan ja Irenen välissä maisema muuttuu kumpuilevaksi ja sen keskellä painanteessa on japanilaistyyppinen vesipuutarha. Vietin tällä metsäisellä ja luonnonmukaisen näköisellä, luultavasti kauhakuormaajalla rakennetulla alueella ison osan toisesta vierailupäivästäni. Siellä näkee, miten kevätsipulikukkia kannattaa yhdistellä muihin kasveihin ja miltä ne näyttävät, kun ne voivat hyvin. Aika naurettavaa yrittää kasvattaa esimerkiksi isoa Gravetye Giant -suvikelloa Palasessa. Tiedän nyt, että ei tule onnistumaan.

Jos pääsisin uudestaan Keukenhofiin, suunnistaisin ensimmäiseksi puiston vapaamuotoisempaan länsiosaan. Paitsi, jos haluaisin tietää, miltä mikäkin uusi tulppaanilajike näyttää. Muualla puutarhassa on enemmän arboretum-henkeä ja nimilappuja. Myös Willem-Alexanderin tulppaaninäyttely on hyvä, jos haluaa tutustua lajikkeisiin ja kenties valita omaan puutarhaan hienoimmat. Siitä lisää myöhemmin. Tulossa on myös kirjoitus Keukenhof-retken käytännön asioista ja etenkin ajoittamisesta. Sitähän monet jännittävät: ovatko tulppaanit varmasti kukassa, kun menen?

Sanoinko jo, että Keukenhofissa on kaikki mahdolliset kevätpuutarhat yhdessä puutarhassa? Ei tule mieleen, mitä puuttuisi. En heti keksi ihanampaa paikkaa eksyä.

--

Kartta ladattu Keukenhofin verkkosivuilta. Pahoittelen muiden kuvien epätasaista laatua. Osa on otettu vesisateessa, muutamat raekuuron aikana ja jokunen kirkkaassa kevätauringossa. Olin liian laiska säätämään niitä jälkeenpäin.