Kirjoitukset avainsanalla käsityöt

Aloitin tämän neuleen viime elokuussa. Tavoitteena oli paksu ja lämmin, mutta kevyt neuletakki, joka mahtuisi ulkotakin alle toisin kuin tämä kotivaatteeksi päätynyt taidonnäyte. Käytin samoja Drops Designin lankoja kuin siniseen neuleeseen. Toinen langoista on alpakkaa ja toinen 75 prosenttia mohairia ja 25 prosenttia silkkiä, eli lampaanvillaa tämä takki ei ole nähnytkään.

Väriksi valitsin tällä kertaa rauhallisen beigen, jossa pitsikuvio erottuisi kauniisti. Ajattelin myös sini-beigeä peruspuvustoani, josta puuttui nimenomaan beige neuletakki.

Neulemalli on tämä Dropsin Majestic. En kuitenkaan innostunut alkuperäisistä rullareunuksista, vaan vaihdoin ne samanlaisiksi leveiksi reunuksiksi kuin sinisessä neuleessani.

Siksakilta tai kuusiaidalta näyttävä mallineule on superhelppo kutoa. Oikealla puolella toistetaan vain kahta erilaista kerrosta, ja nurja puoli kudotaan aina nurjaa. Mallikerran leveys on vain seitsemän silmukkaa. Tätä pystyi hyvin kutomaan tv-sarjoja katsoessakin.

Kudoin kolmosen puikoilla, kun ohjeessa suositeltiin numeroa 5. Käsialani on niin löysää, että käytän melkein aina pienempiä puikkoja kuin ohjeessa, mutta tällä kertaa en harkinnut asiaa kunnolla vaan tartuin puikkoihin, jotka sattuivat olemaan esillä. Muistin väärin, että ne olivat samat kuin sinistä neuletta tehdessäni. Tosiasiassa kudoin sen nelosen puikoilla ja ne olisivat olleet oikeat puikot tälläkin kertaa.

Liian pienillä puikoilla neuleesta tuli kyllä erittäinkin kaunista, mutta vaatteesta tuli hivenen pienempi kuin olin ajatellut. Takakappale vaikuttaa oikean kokoiselta, mutta neuleen etureunat olisivat saaneet tulla sentin pari lähemmäs toisiaan. Hyvältä se tosin näinkin näyttää.

Kauneinta tässä mallissa ovat hihat, jotka ovat tavallista pidemmät ja päättyvät leveään pitsineulereunukseen. Koska minulla on lyhyet kädet, kudoin ensin toisen hihan valmiiksi, yhdistin sitten neuleen kappaleet ja sovitin hihat. Kuten arvelinkin, valmis hiha oli pari senttiä liian pitkä. Lisäksi se oli kyynärpään kohdalta turhan kapea. Purin hihan kuvioneuleeseen saakka ja kudoin uudestaan tekemällä lisäykset aikaisemmin, jolloin sain kappaleeseen lisää leveyttä. Toisen hihan tein samanlaiseksi. Purkaminen ei viivästyttänyt neuleen valmistumista kuin päivällä, koska hihan sileä neule oli nopea kutoa.

Kuvioneuleessa tein virheen vain pari kertaa. En korjannut niitä, koska minun mielestäni käsityöhön kuuluvat pienet virheet. Mittavirheet sen sijaan harmittavat. Välillä on valmis neule jäänyt kaappiinkin, kun se on ollut liian lyhyt tai malliltaan epäpukeva.

Kuvia varten yhdistin neuleen kirjailtuun minihameeseen, jonka hankin parilla kympillä Bodenin alennusmyynnistä syksyllä. Puserona on maitokahvin värinen viskoosikreppitoppi Masain mallistosta. Kengät ovat Mephiston ballerinat.

Vappuasun tästä tekevät vaaleat värit ja varautuminen vaihtelevaan säähän. En ole pitkään aikaan viettänyt vappua mitenkään, mutta silloin, kun niin tein (opiskeluaikana lähinnä), pukeuduin kesän alkamisen merkiksi usein osittain tai kokonaan valkoiseen.

Minulla on tällainen paksu neule aina käden ulottuvilla kesälläkin, koska lämmönsäätelyni on aika surkea. Jos on vähänkin vetoa tai muuten viileää, minun tulee helposti kylmä. Toisaalta tuskastun vielä pahemmin, jos lämpötila kohoaa hetkeksikin yli 26:n. Saan siis olla koko ajan lisäämässä ja vähentämässä vaatetta. Tällainen helposti puettava ja riisuttava neule on kätevä vetää kotioloissa vaikka pellavasortsien ja t-paidan päälle.

--

Päivän kuvat: Neulepinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kutoa kuin mitä se on. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muistatte varmaan tämän postauksen, jossa valittelin, että pesin ja linkosin uuden Kaino-Paratiisimekkoni liian lyhyeksi. No nyt minä keksin, miten saan siitä täsmälleen 100 senttiä pitkän!

Ensin pesin sen hellävaraisella silkkiohjelmalla, johon kuului 400 kierroksen linkous. Ripustaessani sen pyykinkuivaustelineen tasolle kuivumaan venytin hivenen helmaa. Jo tällä tavoin pääsin hyvin lähelle.

Kuivana höyrytin sen Rowentalla oikeaan mittaan. Annoin kuivua. Ja tadaa! 100 senttiä!

Rowentani on itse asiassa puolison Rowenta, käytettynä eBaystä ostettu tehokas höyrysilityskeskus. Siis sellainen silitysrauta, jossa on erillinen iso vesisäiliö, josta höyry tulee letkua pitkin rautaan. Maksoi noin 25 euroa ja postitus Saksasta kustansi saman verran. Puoliso hankki sen höyryttääkseen villaisia vintage-pukujaan, enkä minäkään ole sen jälkeen silittänyt millään muulla. On eto peli. Ja jatkuvasti käyttövalmiudessa keskellä olohuonetta.

Ei vaan tullut mieleen, että neuleitakin voisi höyryttää. Mutta höyrysilitysraudalla Kainon neuleista saa juuri sellaisia ihanan sileitä ja pehmeitä kuin ne ovat ostettaessakin. Kaikki pieni epätasaisuus, nyppyyntyminen, venyminen sun muu maastoutuu näkymättömiin.

Suhteessa vielä parempaa jälkeä sain, kun höyrytin tekeillä olleen alpakkaneuleeni. Sataprosenttinen alpakkalanka oli kerässä suloisen pehmeää, mutta neuleena siitä tuli  karvaisen ja kuhmuraisen näköistä. Neuleen osien reunukset kipartuivat liikaa rullalle, ja osat näyttivät kummallisen pieniltä.

Aina aikaisemmin olen ennen neuleen osien yhteen ompelemista kiinnittänyt ne nuppineuloilla muotoonsa pyyhkeen päälle, sumuttanut vedellä ja antanut kuivua. Olin nytkin aikeissa tehdä niin, kun oivalsin, miten saan saman vaikutuksen helpommin. Rowentalla tietenkin.

Höyryttämällä neuleesta tuli kuin taikaiskusta ohutta ja sileää. Pitsikuvio alkoi erottua selvemmin, ja reunukset suoristuivat. Täydellistä!

Veikkaan, että höyrytys sopii säännölliseksi hoitokeinoksi parhaiten puuvillaneuleille, jollainen Paratiisi-mekkonikin on. Villaneuleet ja villa-puuvillaneuleet pysyvät siisteinä ja sileinä aika hyvin muutenkin. Saa nähdä, miten alpakka käyttäytyy jatkossa, mutta jos neule taas pörhistyy liikaa, tiedän, miten sen saa jälleen sileäksi.

--

Päivän kuva: Venytin Paratiisi-mekkoni mittaan höyrysilitysraudan avulla.

Kommentit (0)

Kun tarvitsin kutimen jänneleikkauksen jälkeistä sairauslomaa varten, valitsin tahallani vaikean mallin. Ajattelin, että olisipa käsille ja aivoille jotakin askarreltavaa, kun takapuoli pakottaisi olemaan paikoillaan. Sikäli mallin valinta osuikin oikeaan, että tarvitsin pitsineulemallia varten ruutupiirrosta käytännössä ihan loppuun asti. Television katsominen kutoessa ei oikein luonnistunut. Tähän piti keskittyä, tai tuli virheitä.

Ja tulihan niitä virheitä, vaikka keskityinkin. Ei niitä tosin enää valmiista vaatteesta huomaa. Paitsi sen, että neuleen liepeistä tuli liian pitkät ja koko neuleesta hieman tasapainottoman näköinen.

Tämä Drops-lankavalmistajan pitsimalli on ensimmäinen yhtenä kappaleena etuhelmasta hartioiden yli toiseen etuhelmaan kudottava neuleeni. Tajusin, että vasemmasta ja oikeasta puolesta pitää saada kerralla symmetriset, joten oikean hihan aukko oli aloitettava siten, että vasemman hihan aukko olisi mahdollista lopettaa samasta kuvion kohdasta. En voinut luottaa ohjeen senttimääriin, koska käsialani oli löysempää kuin ohjeessa, vaikka vaihdoin puikotkin numeroa pienempiin (viitosten sijasta kudoin nelosilla). Minun piti siis tältä osin suunnitella neule itse.

Tyhmää kyllä, en katsonut mallia valokuvasta, joten menin yhden kuviomallikerran verran harhaan. Olisi pitänyt tehdä vain neljä sydänkuviota kumpaankin kylkeen (4 kuviota oikeaan kylkeen, sitten selkäosaa varten 4 mallikertaa ja sitten 4 kuviota vasenta kylkeä varten) Koska tein liikaa (5-4-5), neule roikkuu hassusti. Roikkuu se kyllä mallikuvassakin. Kuten huomaatte, kokosin väljyyttä taakse hakaneulan avulla.

Sikäli osui kutakuinkin oikeaan, että sain kaikki neljä pitsineuletta päättymään lähes kerrokselleen samasta kohdasta kuin ne alkoivat. Näin vasen ja oikea alareuna ovat edestä katsottuna (lähes) symmetriset. Se ei ollut ollenkaan itsestään selvää, kun pitsimalleissa oli eri määrät kerroksia.

Sain neuleen sairauslomalla hyvään vauhtiin, ja urakoin sitä myöhemmin lomamatkalla Aurinkorannikolla, kun olin keuhkokuumeessa. En tehnyt 10 päivään muuta kuin nukuin, luin Stalinin tyttären muistelmia ja kudoin. Ja tietysti yskin.

Sen jälkeen kudin jäikin melkein puoleksi vuodeksi syrjään, ja tartuin siihen toden teolla uudelleen vasta putkiremontin jälkeen viime elokuussa. En yhtään tykkää keskeneräisinä roikkuvista töistä, ja iltojen viiletessä oli syntynyt myös tarvetta kotinutulle. Lämmitystäkin säädettiin remontin jälkeen niin, että meillä on jatkuvasti monta astetta kylmempää kuin ennen.

Vaikka pitsimalli on mielestäni oikein kaunis ja olisin mielelläni vähän rehennellyt sillä, en voi kuvitella käyttäväni sitä töissä, eikä se mahdu kunnolla takin alle. Käytän sitä kuitenkin kotona melkein joka päivä. Se on jo nyppyyntynytkin hihoista ja kainaloista. Neuleen alla on kuvassa toinen arkisuosikki,  Talvikki-mekko Kainon viime talven mallistosta.

Alpakka- ja silkkimohairlankojen yhdistelmä on nerokas. Alpakkalangasta tulee sellaisenaan kevyttä, mutta kovahkoa, kuivaa ja kestävää neulepintaa, mutta mohair antaa neuleelle pehmeyttä ja silkki ylellistä tuntua. Mohair tosin myös aiheuttaa nyppyyntymisen. Neule on paksuhko ja erittäin lämmin.

Valitsin vihreähkön alpakkalangan ja sinisen mohairlangan, joiden yhdistelmä tuottaa meleerattua pintaa. Olisin kyllä varmaan ottanut lähempänä toisiaan olevat värit, jos sopivat langat olisi ollut tarjolla. Yhdistelmästä sain kuitenkin juuri sen murretun sinisen/turkoosin sävyn, jota ajoin takaa.

Pidän alpakan ja mohairin yhdistelmästä niin paljon, että päätin heti tämän neuleen valmistuttua tehdä myös takin alle mahtuvan, hieman perinteisemmän ja helpomman neuletakin samoista lankalaaduista. Tilaamani alpakkalanka oli kuitenkin lopussa tehtaalta, enkä ehtinyt saada lankoja ennen tämän talven valohoitomatkaa. Hätäpäissäni ostin matkaneuleeksi toiset langat.

Nyt minulla on siis kaksi uutta neuletta tulossa ja toinen niistä jo hyvässä vauhdissa.

--

Päivän kuvat: Pitsineule tekeillä.

Kommentit (3)

Vierailija
2/3 | 

Puuvillalangasta pitsineulemekko kesäksi ja talveksi Nallelangasta myös pitsineulemekko.

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/3 | 

Yllä olevat kommentit vastaavat et-lehden Facebook-sivuilla esitettyyn kysymykseen: "Minkä suuritoisen neuleen sinä olet neulonut?".  Minä en sitä kysynyt, mutta olisin voinut kysyä, joten kiitos vastauksista!  :)

Kuvittelin, että nätin mekon empireleikkaus häivyttäisi pömppömahani. Kuinka väärässä olinkaan! Näytin odottavalta äidiltä. Mikä nyt neuvoksi?

Olin tilannut mekon Bodenin nettikaupasta, koska ihastuin sen erikoisen muotoiseen kaula-aukkoon. En osannut yhtään varoa empireleikkausta, ajattelin vain, että maha varmaan mahtuu hyvin. Laihan mallin päällä viskoosikrepistä valmistettu mekko näytti valokuvissa ihanan väljältä ja kepeältä.

Tanakalla tantalla sama vaate näytti kuitenkin ihan erilaiselta. Katsokaa nyt:

Rintojen alta suoraan helmaan asti A-linjaisena laskeutuva mekko kätki kyllä vatsan, mutta peitti samalla näkyvistä myös vyötärön kaaren. Olisihan minun pitänyt jo tietää, että minulle sopivat parhaiten melko napakasti vartalonmyötäiset mekot. Eivät tällaiset.

Jospa ongelma poistuisi yhdistämällä mekkoon jotakin? Neulelaatikosta sattui ensimmäisenä käteen harmaa merinovillaneule. Se osoittautui kuitenkin aivan liian pitkäksi ja laatikkomaiseksi. Ei auttanut yhtään, että neule oli ohutta. Sotanorsu mikä sotanorsu.

Entä sitten lyhyt, eteen solmittava neule? Sen avulla saisin vyötärön esiin. Mutta ei, sekään ei näyttänyt hyvältä. Neule katkaisi mekon A-linjan epäpukevasti. Yhdistelmä näytti kauhealta sekä takaa että edestä.

Seuraavaksi kokeilin suoralinjaista, mutta lyhyehköä puuvillaneuletta. Yllättäen se sopikin mekon kanssa ihan hyvin. Se myötäili mekon A-linjaa eikä ollut liian pitkä.

Oliko ongelma nyt ratkaistu?

No ei. Vasta valokuvia katsoessani tajusin, että mekko on aivan selvästi vähintään viisi senttiä liian lyhyt!

Vaate jäi useaksi viikoksi kaappiin. Samaan aikaan ostamani samanmallinen, mutta kuviollinen tunika oli kuitenkin jatkuvassa käytössä. Siitäpä sainkin oivalluksen: entä, jos mekko ei olekaan liian lyhyt, vaan liian pitkä! Minähän tekisin siitäkin tunikan.

Tuumasta toimeen ja kangassakset käpälään. Mekon helmassa oli kaksinkertainen kaitale. Kun lyhensin helman juuri kaitaleen yläpuolelta, sain sauman kätketyksi kaitaleen alkamiskohtaan. Tavallaan siis vain siirsin kaitaleen 20 senttiä ylemmäs.

Ja kun ompelukone kerran oli esillä, lyhensin samalla myös raidallisen trikoohameen. Olin jo siirtänyt sen kierrätykseen menevien kasaan, koska se oli epäpukeva ja liian pitkä. Lyhensin sitä viisi senttiä. Ja kas, nämähän sopivat yhteen!

Kuvat todistavat, että myös ylipainoinen voi käyttää vaakaraitoja ja myös alaosassa. Niitä ei vain saa olla liikaa. Kaikki on kiinni mittasuhteista. Kokovartalopeili kertoo, mikä sopii.

Parhaalta tunika näyttää kuitenkin tummansinisten farkkujen kanssa.

Olisin voinut lähettää mekon takaisin, ja rahani olisi palautettu. Nyt minulla on kaksi mieluisaa tunikaa, sininen ja kuviollinen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

--

Päivän kuva: Minä, mekko ja puuvillaneule. Mekon kaula-aukosta pilkottaa aluspaita, jonka pitsiupotus on sattumalta aivan saman muotoinen kuin mekon kaula-aukko.

Kommentit (3)

tuulamami
2/3 | 

Teitpä oivat korjaukset.  Olen useammankin kerran lukenut närkästynyttä kritiikkiä siitä, miksi pukeutumisjutuissa neuvotaan häivyttäämään vartalon virheitä ja korostamaan hyviä puolia. Juuri siksi, että kokonaisuuden mittasuhteet ovat olennaisen tärkeitä. Ei suinkaan siksi, että pukeutuja olisi jotenkin viallinen. Valmisvaatteet eivät todellakaan ole yksilöllisesti räätälöityjä, me olemme. Kun kokonaisuus on tasapainossa, tuntuu asu omalta. Kokovartalopeili on paras pukeutumisneuvoja. Mainio juttu.

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/3 | 

Kiitos kommentoijille! 

Olen samoilla linjoilla kuin Tuula. Kaikille ei ole yhtä tärkeää pukeutua niin, että  lopputulos miellyttää silmää, mutta itse olen pyrkinyt siihen aivan pienestä pitäen. Ajattelen, että minulla on virheetön perintövartalo kokonumerosta riippumatta. Mittasuhteiltaan väärät ja keskenään sopimattomat vaatteet kuitenkin pilaavat vaikutelman. Olisi hölmöä vaatia muita pukeutumaan rumasti, kun he voivat sopivilla asuvalinnoilla näyttää paljon paremmiltakin. Sallin saman itselleni.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2018
2017
2016