Kirjoitukset avainsanalla käsityöt

Huolellisesti koottu työgarderobini on jäänyt vaille käyttöä, kun ensin olin monta viikkoa kipeä tai topilas ja nyt jatkuu flunssan jälkeinen karanteeni. Ensi viikolla saisin mennä toimistolle, jos välttämättä haluaisin, mutta etätyöt ovat nyt sääntö eivätkä poikkeus. Esimerkiksi palavereja ei järjestetä ollenkaan kasvokkain.

Kotivaatteet ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Onneksi olen viime aikoina täydentänyt myös kotikapseliani, jottei tarvitse joka päivä pukeutua kulahtaneisiin t-paitoihin ja reikäisiin leggareihin. Kotigarderobini kuningatar on vastavalmistunut villapaita, jonka kudoin Drops Air -langasta norjalaisen Garnstudion ohjeella.

Kaikki neuleeni eivät suinkaan onnistu, ja tämäkin kudin lähti hakoteille heti alussa. Minulla on löysä käsiala, joten valitsin  pienemmät puikot kuin ohjeessa suositeltiin. Mallitilkkukin antoi ymmärtää, että niin kannattaisi toimia. En muistanut, että olen tehnyt saman virheen aikaisemminkin juuri Garnstudion neuleessa.

Olin kutonut jo kaksi työlästä pitsineulejaksoa ja minun olisi pitänyt olla kainaloiden kohdalla, kun havaitsin virheen. Neule vaikutti leveydeltään suunnilleen sopivalta, mutta sen korkeus ei riittänyt mitenkään. Mikä neuvoksi? Tämä oli vieläpä ensimmäinen kaarrokeneuleeni ikinä. Kaarrokkeesta tulisi aivan liian matala ja neuleesta käyttökelvoton, jos jatkaisin samaan malliin.

En halunnut purkaa. Päädyin kutomaan pienemmillä puikoilla vielä yhden, ylimääräisen kuviojakson. Tämän jälkeen aloitin kaarrokkeen ohjeessa mainituilla, isommilla puikoilla. Ero on selvä ja sen huomaa kyllä valmiista paidasta, jos hoksaa katsoa. Isommilla puikoilla neuleesta tuli tietenkin harvempaa, ja pitsikuvion lehdykät ovat isompia.

Toisaalta lehdykät näyttävät suurentuvan tasaisesti helmasta kohti hartioita, joten voisihan se olla harkittuakin. Neule ei näytä käytössä siltä, että alaosa olisi liian pieni tai yläosa liian iso. Siitä tuli riittävän hyvä, ja täydellisyyshän olisikin tylsää, vai mitä?

Neule on muhkea, mutta ihanan kevyt ja pehmeä. Siihen kului lankaa vain 350 grammaa, joten se ei tullut kohtuuttoman kalliiksikaan. Langassa on 65 prosenttia babyalpakkaa, 28 prosenttia polyamidia ja 7 prosenttia merinovillaa. Sen rakenne on erikoinen. Kehräämisen sijasta kuidut on puhallettu tuubiksi. Ilmavuuden takia ontelolanka on noin kolmanneksen kevyempää kuin kehrätty lanka.

Neule aivan hyväilee ihoa, joten se on aina ilo pukea päälle. Olen kuitenkin alkanut jo hiukan säästellä sitä, koska se näyttää pörhentyvän ja lähes huopuvan helposti. Niinhän pehmeimmille neuleille usein käy. Kovat ja karheat ovat melkein aina kestävämpiä kuin pehmeät neuleet. Air-langan sanotaan sopivan hyvin huovuttamiseen, joten enpä taida päästää tätä puseroa pesukoneeseen.

Käsityökeskus Tuuman palvelu ansaitsee kehumisen. Liian pienillä puikoilla kutominen kulutti laskettua enemmän lankaa, joten ostamani lankaerä loppui, kun kudottavaa oli jäljellä enää kolme kerrosta. Harmillista! Lanka oli Tuumasta jo lopussa, mutta kauppias muisti, keille on sitä myynyt. Hän pani sanan kiertämään. Sain ostaa toiselta asiakkaalta yli jääneen kerän, ja vain kahden päivän odotuksen jälkeen neule valmistui.

Neulemalli löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=9034&cid=11

--

Päivän kuvatVillapaita: omatekemä, lanka Drops Air, väri vehnä. Kauluri: Hurmås, Hertta-tuubi. Housut: Junarose, JRQueen, koko 44 (tosi joustavat). Kengät: Ecco, Flexure Runner. Sukat: Thought. Kuvauspaikka: Ruissalon kasvitietetellinen puutarha sunnuntaiaamuna kello 9.30. Sain myös muutamia hienoja kukkakuvia.

Kommentit (2)

Eppu
1/2 | 

Kiitos Maija, täytyy sanoa, että nuorena olin niin kärsimätön, että neule jäi kesken, jos siihen tuli virhe. Elämä opettaa kärsivällisyyttä. Nyt puran ja puran!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Eppu kirjoitti:
Kiitos Maija, täytyy sanoa, että nuorena olin niin kärsimätön, että neule jäi kesken, jos siihen tuli virhe. Elämä opettaa kärsivällisyyttä. Nyt puran ja puran!

Niinpä, Eppu! Elämä opettaa kullekin tarpeen mukaan. Mulle virheiden sietoa :) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Järjestin 60-vuotispäivieni viimeiseksi ohjelmanumeroksi lahja-arpajaiset. Ajattelin, että koko juhlien ajan näkösällä olevat lahjat loisivat pientä jännitystä, joka sitten laukeaisi lahjojen avaamiseen sopivasti ennen kotiin lähtöä. Lahjojen piti olla suunnilleen samanarvoiset ja -kokoiset ja mielellään tietysti sellaiset, joista voisi ilahtua. Vähintään niistä pitäisi syntyä keskustelua.

Päädyin hankkimaan parikymmentä pussia pienpaahtimokahvia, kaikki erilaisia. Tilasin ne muistaakseni kolmesta eri nettikaupasta. Lisäksi hommasin muutaman pussillisen hyvää mustaa teetä, yhden pussillisen alkuperäkaakaota ja kaksi isoa suklaasydäntä. Lapsilla oli omat arpajaiset, joiden palkintoina oli pelejä.

Olin aikeissa saksia eteisen tapetin jämät käärepapereiksi, kun puolisoni puuttui asiaan. ”Älä nyt noita revi, niitä voidaan vielä tarvita tapetin paikkaamiseen. Odota vähän”, hän sanoi ja katosi autotallin suuntaan. Hetken kuluttua hän palasi kantaen isoa Sandersonin tapettimallikirjaa. Hän oli pelastanut sen pari vuotta sitten, putkiremontin aikana, roskalavalta.

Mallikirja sisälsi näytteet kymmenistä ihanista kukkatapeteista ja niihin sopivista sisustuskankaista. Kangaspalat oli liimattu kirjan sivuille, mutta tapettipalat oli helppo leikata irti. Ne olivat juuri sopivan kokoisia lahjojen päällystämiseen. Nyt jokaisesta lahjapussista tulisi erilainen, mutta yhtä sievä!

Tutkin netistä useita lahjapussien taitteluohjeita, mutta ne vaikuttivat turhan monimutkaisilta. Päädyin yksinkertaisempaan ja nopeampaan menetelmään, joka on oikeastaan tavallisen lahjapaketin ja pussin yhdistelmä.

Ensin taitoin tapetinpalan alareunan kaksin kerroin pussin pohjan korkeuden verran. Sitten kiepautin kääreen lahjan ympärille ja leikkasin liiat pois. Suljin pystysauman tavallisella liimapuikolla. Tämän jälkeen suljin pohjan kuin olisin paketoinut tavallista lahjaa, mutta käytin teipin sijasta kiinnittämiseen liimaa. Valmiiksi tehty taite auttoi. Osa tapeteista oli kuitenkin niin jäykkiä, että liimaus oli pakko kiinnittää painamalla sitä alustaa vasten kädellä lahjapussin sisältä.

Lopuksi leikkasin paketin yläosan siistiksi, rei’itin sen ja pujotin rei’istä lahjanarun, jonka solmin rusetiksi. Tämä kiinnitti pussien suut siten, että en enää itsekään tiennyt, mitä missäkin paketissa on.

Lahjapusseista tuli niin näyttäviä, että pari vierasta kummasteli, miten olen jaksanut näperrellä niiden parissa. Tosiasiassa tavallisten joululahjojen paketointi on paljon työläämpää. Tämähän sujui kuin liukuhihnalla.

Pakkaamisesta jäi yli suikale kutakin tapettia. Tehtyäni muutaman pakkauksen hokasin, että voisin tehdä ylijäämistä arpaliput. Vieraani löytäisivät lahjansa vertaamalla arpalipun ja pakkauksen kukkakuviota. Tuumasta toimeen! Leikkasin arpalipuiksi pyöreät lipukkeet.

Juhlapaikalla levitin lahjapakkaukset vanhan harmoonin päälle ennen, kuin vieraat päästettiin saliin. Arpalipukkeille löytyi kaapin päältä sopiva kulho. Siitä sitten jokainen sai nostaa pyörylän ja käydä valitsemassa sitä vastaavan paketin.

Eihän se täysin mennyt kuten Srömsössä. Joku oli ehkä jättänyt silmälasinsa kotiin ja napannut väärän lahjan, joten yksi vieraista ei löytänyt omaansa. Onneksi paketteja oli pari ylimääräistä. Pian tilan täytti puheensorina, kun selostuksia kahvien alkuperästä tavattiin ääneen.

Joku kahvin ystävä sai varmaan irtoteetä ja päinvastoin, mutta toivon, että perhekunnat jakoivat tarvittaessa lahjat keskenään uudelleen. Entä olivatko suklaasydämen saajat salaa mielissään saaliistaan? En tiedä, mutta viihdytän itseäni ajatuksella.

--

Päivän kuvat: Vanha tapettikirja, sakset, liimaa ja pakettinarua. Siinä suloisten lahjapussien ainekset. Otin kuvat keskellä päivää joulukuun matalassa auringonvalossa.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Aivan mahtava idea! Kiitos otan käyttöön :)

Aloitin tämän neuleen viime elokuussa. Tavoitteena oli paksu ja lämmin, mutta kevyt neuletakki, joka mahtuisi ulkotakin alle toisin kuin tämä kotivaatteeksi päätynyt taidonnäyte. Käytin samoja Drops Designin lankoja kuin siniseen neuleeseen. Toinen langoista on alpakkaa ja toinen 75 prosenttia mohairia ja 25 prosenttia silkkiä, eli lampaanvillaa tämä takki ei ole nähnytkään.

Väriksi valitsin tällä kertaa rauhallisen beigen, jossa pitsikuvio erottuisi kauniisti. Ajattelin myös sini-beigeä peruspuvustoani, josta puuttui nimenomaan beige neuletakki.

Neulemalli on tämä Dropsin Majestic. En kuitenkaan innostunut alkuperäisistä rullareunuksista, vaan vaihdoin ne samanlaisiksi leveiksi reunuksiksi kuin sinisessä neuleessani.

Siksakilta tai kuusiaidalta näyttävä mallineule on superhelppo kutoa. Oikealla puolella toistetaan vain kahta erilaista kerrosta, ja nurja puoli kudotaan aina nurjaa. Mallikerran leveys on vain seitsemän silmukkaa. Tätä pystyi hyvin kutomaan tv-sarjoja katsoessakin.

Kudoin kolmosen puikoilla, kun ohjeessa suositeltiin numeroa 5. Käsialani on niin löysää, että käytän melkein aina pienempiä puikkoja kuin ohjeessa, mutta tällä kertaa en harkinnut asiaa kunnolla vaan tartuin puikkoihin, jotka sattuivat olemaan esillä. Muistin väärin, että ne olivat samat kuin sinistä neuletta tehdessäni. Tosiasiassa kudoin sen nelosen puikoilla ja ne olisivat olleet oikeat puikot tälläkin kertaa.

Liian pienillä puikoilla neuleesta tuli kyllä erittäinkin kaunista, mutta vaatteesta tuli hivenen pienempi kuin olin ajatellut. Takakappale vaikuttaa oikean kokoiselta, mutta neuleen etureunat olisivat saaneet tulla sentin pari lähemmäs toisiaan. Hyvältä se tosin näinkin näyttää.

Kauneinta tässä mallissa ovat hihat, jotka ovat tavallista pidemmät ja päättyvät leveään pitsineulereunukseen. Koska minulla on lyhyet kädet, kudoin ensin toisen hihan valmiiksi, yhdistin sitten neuleen kappaleet ja sovitin hihat. Kuten arvelinkin, valmis hiha oli pari senttiä liian pitkä. Lisäksi se oli kyynärpään kohdalta turhan kapea. Purin hihan kuvioneuleeseen saakka ja kudoin uudestaan tekemällä lisäykset aikaisemmin, jolloin sain kappaleeseen lisää leveyttä. Toisen hihan tein samanlaiseksi. Purkaminen ei viivästyttänyt neuleen valmistumista kuin päivällä, koska hihan sileä neule oli nopea kutoa.

Kuvioneuleessa tein virheen vain pari kertaa. En korjannut niitä, koska minun mielestäni käsityöhön kuuluvat pienet virheet. Mittavirheet sen sijaan harmittavat. Välillä on valmis neule jäänyt kaappiinkin, kun se on ollut liian lyhyt tai malliltaan epäpukeva.

Kuvia varten yhdistin neuleen kirjailtuun minihameeseen, jonka hankin parilla kympillä Bodenin alennusmyynnistä syksyllä. Puserona on maitokahvin värinen viskoosikreppitoppi Masain mallistosta. Kengät ovat Mephiston ballerinat.

Vappuasun tästä tekevät vaaleat värit ja varautuminen vaihtelevaan säähän. En ole pitkään aikaan viettänyt vappua mitenkään, mutta silloin, kun niin tein (opiskeluaikana lähinnä), pukeuduin kesän alkamisen merkiksi usein osittain tai kokonaan valkoiseen.

Minulla on tällainen paksu neule aina käden ulottuvilla kesälläkin, koska lämmönsäätelyni on aika surkea. Jos on vähänkin vetoa tai muuten viileää, minun tulee helposti kylmä. Toisaalta tuskastun vielä pahemmin, jos lämpötila kohoaa hetkeksikin yli 26:n. Saan siis olla koko ajan lisäämässä ja vähentämässä vaatetta. Tällainen helposti puettava ja riisuttava neule on kätevä vetää kotioloissa vaikka pellavasortsien ja t-paidan päälle.

--

Päivän kuvat: Neulepinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kutoa kuin mitä se on. 

Muistatte varmaan tämän postauksen, jossa valittelin, että pesin ja linkosin uuden Kaino-Paratiisimekkoni liian lyhyeksi. No nyt minä keksin, miten saan siitä täsmälleen 100 senttiä pitkän!

Ensin pesin sen hellävaraisella silkkiohjelmalla, johon kuului 400 kierroksen linkous. Ripustaessani sen pyykinkuivaustelineen tasolle kuivumaan venytin hivenen helmaa. Jo tällä tavoin pääsin hyvin lähelle.

Kuivana höyrytin sen Rowentalla oikeaan mittaan. Annoin kuivua. Ja tadaa! 100 senttiä!

Rowentani on itse asiassa puolison Rowenta, käytettynä eBaystä ostettu tehokas höyrysilityskeskus. Siis sellainen silitysrauta, jossa on erillinen iso vesisäiliö, josta höyry tulee letkua pitkin rautaan. Maksoi noin 25 euroa ja postitus Saksasta kustansi saman verran. Puoliso hankki sen höyryttääkseen villaisia vintage-pukujaan, enkä minäkään ole sen jälkeen silittänyt millään muulla. On eto peli. Ja jatkuvasti käyttövalmiudessa keskellä olohuonetta.

Ei vaan tullut mieleen, että neuleitakin voisi höyryttää. Mutta höyrysilitysraudalla Kainon neuleista saa juuri sellaisia ihanan sileitä ja pehmeitä kuin ne ovat ostettaessakin. Kaikki pieni epätasaisuus, nyppyyntyminen, venyminen sun muu maastoutuu näkymättömiin.

Suhteessa vielä parempaa jälkeä sain, kun höyrytin tekeillä olleen alpakkaneuleeni. Sataprosenttinen alpakkalanka oli kerässä suloisen pehmeää, mutta neuleena siitä tuli  karvaisen ja kuhmuraisen näköistä. Neuleen osien reunukset kipartuivat liikaa rullalle, ja osat näyttivät kummallisen pieniltä.

Aina aikaisemmin olen ennen neuleen osien yhteen ompelemista kiinnittänyt ne nuppineuloilla muotoonsa pyyhkeen päälle, sumuttanut vedellä ja antanut kuivua. Olin nytkin aikeissa tehdä niin, kun oivalsin, miten saan saman vaikutuksen helpommin. Rowentalla tietenkin.

Höyryttämällä neuleesta tuli kuin taikaiskusta ohutta ja sileää. Pitsikuvio alkoi erottua selvemmin, ja reunukset suoristuivat. Täydellistä!

Veikkaan, että höyrytys sopii säännölliseksi hoitokeinoksi parhaiten puuvillaneuleille, jollainen Paratiisi-mekkonikin on. Villaneuleet ja villa-puuvillaneuleet pysyvät siisteinä ja sileinä aika hyvin muutenkin. Saa nähdä, miten alpakka käyttäytyy jatkossa, mutta jos neule taas pörhistyy liikaa, tiedän, miten sen saa jälleen sileäksi.

--

Päivän kuva: Venytin Paratiisi-mekkoni mittaan höyrysilitysraudan avulla.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016