Kirjoitukset avainsanalla allergia

Huomasin 10 päivää sitten sunnuntaina iltapäivällä, että pomo oli yrittänyt soittaa. Puhelimeni oli äänettömällä, kuten aina. Laitoin hänelle tekstarin: Oliko taskupuhelu? En nimittäin uskonut, että hänellä voisi olla minulle mitään asiaa. Panin kuitenkin äänet päälle.

Kului puolisen tuntia, ja hän soitti uudelleen. Flunssainen työkaveri oli käynyt koronatestissä ja saanut positiivisen tuloksen. Kuuluin altistuneisiin, koska olin ollut sairastuneen kanssa samassa tilassa useiden tuntien ajan sinä aikana, kun hän saattoi olla oireeton tartuttaja.

Emme työskennelleet yhdessä, joten olimme koko ajan vähintään kolmen metrin päässä toisistamme. Toimistolla on hyvä ilmanvaihto. Minulla ei ollut mitään oireita enkä uskonut, että olisin sairastunut. Hiukseni nousivat kuitenkin pystyyn, kun mietin, missä olin edellisenä päivänä.

Olin juuri sellaisissa juhlissa, joista viranomaiset varoittavat.

Olin juuri sellaisissa juhlissa, joista viranomaiset varoittavat. Paikalla oli koko suku ja melkoinen joukko muita. Laskin nopeasti, että meitä oli vähintään yhdeksältä paikkakunnalta, ja riskiryhmään kuuluvia oli kymmenkunta.

En kätellyt juhlissa ketään enkä muista, että olisin muutenkaan koskettanut muita kuin puolisoa. Näin kuitenkin muutamia reippaita halauksia, eikä ruokajonossa välttämättä noudatettu turvavälejä. Käsidesiä ja kertakäyttökäsineitä oli tarjolla. Itsekin otin käsidesiä ja kävin pari kertaa pesemässä kädet.

Taudin tarttumista ajatellen olisi ollut järkevintä istua niissä seurueissa, joissa tulimme paikalle. Osittain tämä toteutui, osittain ei. Omassa pöydässäni taisi olla suurin hajonta: väkeä viideltä paikkakunnalta. Olinko tartuttanut heidät kaikki?

Ilmoitin illalla altistumisestani pikaviestillä juhlien emännälle. Muistutin, että juhlaväki tulkittaisiin altistuneiksi vasta, jos sairastuisin. Arvelin, ettei hän ylireagoisi, ja olin oikeassa.

Maanantai: viranomainen soittaa ja asettaa karanteenin

Aamun videopalaverissa pari leukaa loksahti, kun pomo kertoi altistumisesta. Meillä oli ollut sääntönä, että toimistolle sai halutessaan tulla, mutta turvatoimia piti noudattaa huolellisesti, ja pientenkin flunssaoireiden takia piti ehdottomasti jäädä kotiin. Systeemissä oli oireettoman koronan kantajan mentävä aukko. Nyt olimme kaikki etätöissä: terveet karanteenin takia ja loput flunssaoireiden (vähän kärjistettynä).

Ensimmäinen altistuneista sai soiton sairaanhoitopiiristä kolmen aikaan iltapäivällä. Hänet määrättiin karanteeniin, muttei koronatestiin, koska hän oli oireeton.

Tein normaalin työpäivän etänä. Seitsemän aikaan illalla minullekin viimein soitettiin. Jäljittäjä luetteli Covid-19:n oireet ja kysyi, onko minulla ollut mitään niistä. Ei ollut ollut. Minutkin määrättiin karanteeniin, kunnes kaksi viikkoa olisi kulunut altistushetkestä. Jäljittäjä lupasi soittaa seuraavana päivänä uudestaan ja kysellä tarkemmin tilanteestani.

Karanteeni koskee vain altistunutta. Perheenjäsenet voivat jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, joten he voivat käydä kaupassa ja asioilla myös altistuneen puolesta. Onneksi olin käynyt runsailla viikko-ostoksilla torstaina.

Karanteeniohjeissa yllätti määräys yksin nukkumisesta ja huoneen tuulettamisesta ennen ja jälkeen nukkumisen. Sain jäädä omaan vuoteeseeni, ja puoliso yöpyi vierashuoneessa. Olimme kuitenkin sitä ennen loikoilleet sängyllä vierekkäin jo monta tuntia samaa ilmaa hengittäen, joten enpä tiedä, mitä hyötyä ohjeesta oli.

Kerroin sosiaalisessa mediassa, että olen altistunut virukselle. Altistus on sairastumiseen verrattuna pikku juttu. Silti postaukseni herätti jonkin verran huomiota – etenkin tietysti niissä, jotka olivat olleet mukana viikonlopun juhlissa.

Tiistai: En voi enää tartuttaa ketään

Sain sairastuneelta puolivahingossa tärkeän tiedon: tartuttavuuden lasketaan alkavan 48 tuntia eli kaksi vuorokautta ennen kun oireet alkavat. Olin edelleen oireeton, ja juhlista oli kulunut jo yli kaksi vuorokautta. Vaara ohi! Vaikka nyt saisin oireita ja positiivisen testituloksen, juhlaväkeä ei enää määriteltäisi altistuneiksi.

Ja koska olin pysytellyt jo kaksi vuorokautta kotona ja karanteeni jatkui, en ylipäätään voisi enää tartuttaa muita kuin puolisoni. Lehtitietojen mukaan useimmat potilaatkin tartuttavat korkeintaan yhden henkilön. Supertartuttajat ovat ihan erikseen.

En ole missään vaiheessa ollut kovin huolestunut omasta puolestani. Se olisi kuitenkin rankkaa, jos paljastuisi, että olen tartuttanut taudin johonkin toiseen, joka sitten saisi vakavan tautimuodon. Tällaisenkin tiedon kanssa tällä hetkellä moni suomalainen elää. Tuskin siinä pystyisi olemaan tuntematta syyllisyyttä, vaikka oikea syyllinen on tietenkin virus. Ei meistä kukaan sitä ole tänne kutsunut enkä usko, että kukaan sitä tahallaan tartuttaisi toiseen ihmiseen. Elämässä ja kuolemassa on paljon sattumaa.

Kerroin sairastuneelle, etten syytä häntä tilanteesta. Olisin voinut altistua monessa muussakin paikassa. Minähän kuljin bussillakin päivittäin.

Sairaanhoitopiirin jäljittäjä soitti uudestaan ja kyseli muun muassa sairauksistani ja lääkkeistäni. Hän varmisti, että olin saanut ohjeet ja muistutti, että jos saan oireita, minun pitää soittaa ohjeissa kerrottuun numeroon. Keskustelimme hiukan sieniallergiastani, joka aiheuttaa silmien vetisyyttä ja nenän tukkoisuutta. Hän kehotti kiinnittämään huomiota etenkin uusiin oireisiin, ei niinkään niihin, joita minulla on ollut jo elokuusta saakka.

Keskiviikko: Koronavilkku pysyi hipihiljaa

Karanteeniin määrätyistä kenenkään Koronavilkku-sovellus ei hälyttänyt edes viiveellä. Se ei ole mikään ihme,  koska se olisi edellyttänyt 15 minuutin oleskelua korkeintaan kahden metrin etäisyydellä sairastuneesta. Pidimme selvästi isommat turvavälit.

Keskiviikon kohokohta oli tulppaanin sipulien saapuminen nettikaupasta. Puoliso kävi hakemassa paketin läheisen kioskin pakettiautomaatista, minähän en saanut mennä kioskille. Hypistelin sipuleita innoissani. Mikä ihana kukkaloisto niistä syntyisikään keväällä parvekkeelle! Pitäisi vain saada kesäkukat lopettamaan kukintansa, jotta sipuleille vapautuisi tilaa.

Soitin iäkkäälle äidilleni ja kerroin, että olin altistunut tartunnalle ja olin karanteenissa, mutta en ollut voinut tartuttaa sukujuhlissa ketään.

Torstai: Äitini luuli, että olen sairastunut koronaan

Pitkä työpäivä kostautui, enkä saanut torstaiyönä unta. Puoliso oli nukahtanut jo yhdeksän maissa makuuhuoneeseen. Kun  kömmin lopulta kolmen jälkeen nukkumaan, mies heräsi ja siirtyi vuorostaan olohuoneeseen valvomaan. Karanteenin määräykset täyttyivät. Nukuimme kyllä samassa huoneessa, mutta emme yhtä aikaa.

Päivällä tätini otti yhteyttä ja halusi tietää, onko minulla tosiaan korona, kuten äitini oli kertonut. Äitini oli sekoittanut altistumisen ja sairastumisen ja luuli, että olen sairastumisen takia karanteenissa. No, onneksi en ollut. Sairastunut nimittäin kertoi, millaisia oireita hänellä on. Kuulosti melkein samalta kuin keuhkokuume, joka minulla oli muutama vuosi sitten, paitsi vielä hiukan vakavammalta. Minä jaksoin sentään olla tunninkin jalkeilla lepojaksojen välillä. Häneltä onnistuu 10 minuuttia. Aika hurja tauti.

Olin järkyttävän väsynyt, koska olin nukkunut huonosti jo kahtena yönä peräkkäin. Onneksi oli torstai eli viikon viimeinen työpäivä. Otin nokoset heti kun pystyin.

Päivän uutinen oli karanteeniaikojen lyhentyminen. Minunkin karanteenini päättyisi huomiseen, jos uudet suositukset olisivat jo voimassa. Oireettomien altistuneiden karanteeni kestää jatkossa vain kymmenen päivää kahden viikon asemesta.

Pitkä viikonloppu: Altistunut, mutta onnellinen

Meistä karanteeniin määrätyistä vain yhdellä oli ollut flunssaoireita. Hän sai perjantaina testituloksen, joka oli negatiivinen. Kukaan altistuneista ei siten saanut tartuntaa.

Jos en olisi karanteenissa, olisin varmaan käynyt torilla ja kaupassa. Nyt lastasin jääkaappiin ruuat, jotka taksikuski toi viiden korttelin päästä supermarketista. Vaihdoin lakanat ja pyyhkeet, mutta muuten vain lepäsin. Ihan tavallinen vapaa perjantai. Olin tosi hyvällä mielellä, jopa niin onnellinen, että mietin, pitäisikö mielialalääkitystä vähentää.

Perjantai-iltana erehdyin polkemaan viiden minuutin ajan kuntopyörää kolmosvastuksella, siis hyvin kevyesti. Iskiashermoni ärtyivät kuitenkin tästä niin, että lääkkeiden vaikutusta odotellessa valvoin pikkutunneille. Nukahdin rahille olohuoneeseen. Hyvä niin, koska puoliso miehitti aviovuodetta.

Lauantai kului kevyessä puuhastelussa ja yleisessä lorvailussa (lue: nettipelien parissa). Sunnuntaina oli kaunis syyspäivä. Hoidin kirjeenvaihtoa, lueskelin, tein kirjanpidon ja kudoin vähän. Suunnittelin pelargonien talvetuspaikkaa. Parveke oli edelleen niin kaunis, etten malttanut vielä luopua ränsistyneimmistäkään kukista, vaikka ehkä olisi pitänyt.

Koronaa en pohtinut. Voi silti olla, että kotoisten puuhien tyydyttävyys korostui pandemian taustaa vasten. Nautin kiireettömyydestä ja kuljeskelin huoneesta toiseen hymy huulilla. En ollut käynyt ulkona kertaakaan sen jälkeen, kun palasin kotiin edellisen lauantain juhlista. Onneksi en ole yhtään ulkoilmaihminen. 

Jos olisin ajatellut koronaa, olisin ajatellut, ettei kuolema, oma tai toisten, ole pahinta, mitä voi tapahtua. Pahinta on kärsimys. Planeettamme kannalta pandemia on siunaus, sillä se antaa aikalisän siirtymiselle vihreämpään tuotantoon ja kulutukseen. Luova tuho on aina ennenkin johtanut uuteen kukoistukseen. Luotan siihen myös nyt.

Jos joku muu haluaa ajatella koronaa, niin voin ehdottaa lukemista. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tilasi keväällä eri alojen asiantuntijoilta lausunnot, joista se koosti kesäkuussa monipuolisen raportin Covid-19-pandemian hyvistä ja huonoista seurauksista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Siinä on myös hyvä yhteenveto. Raportti löytyy tämän linkin takaa.

Maanantai: Varokaa raitista ilmaa!

Puolison mukaan olen kuorsannut karanteenin aikana poikkeuksellisen paljon. Olen huomannut sen itsekin. On ollut vaikea nukahtaa, koska nielun rentoutuessa hengitysteistä on tullut ahtaat. Tämän seurauksena olen alkanut kuorsata, mihin olen sitten herännyt. Maanantaiyönä tämä alkoi potuttaa toden teolla. Mikä nyt on muka eri tavalla kuin ennen?

No, tuuletus on eri tavalla. Emme tavallisesti tuuleta makuuhuonetta juurikaan, etteivät allergeenit pääse sisään. Ilmanpuhdistuslaite hurisee meillä vuoden ympäri myös liikenteen pienhiukkasten takia. Mutta karanteenisääntöjen takia olen tuulettanut 15 minuuttia juuri ennen nukkumaanmenoa. Ikkunasta tulevat homesienten itiöt ovat tuntuneet silmissä kirvelynä, ja onhan ihan loogista, että ne voivat turvottaa myös nielua. "Raitis" ulkoilma, sehän on vaaroista näkymättömin.

Onneksi minulla oli avaamaton pullo allergisen nuhan oireita lievittävää Dymistaa. Sitä nokkaan, ja johan helpotti. 

Arvatkaa, mikä on ensimmäinen paikka, johon menen karanteenin jälkeen keskiviikkona? Lankakauppa. Tarvitsen lyhyen pyöröpuikon kokoa 2,5. Muuten ei alpakkaneule etene.

--

Selvennys: Karanteenissa oleva saa ulkoilla, jos pitää turvavälit. Se, etten käynyt ulkona ollenkaan, oli oma valintani. Asun niin keskellä kaupunkia, ettei jalkakäytävillä ole mahdollista pitää kahden metrin turvavälejä paitsi kenties keskiyöllä. Enkä muutenkaan juuri ulkoile, koska pystyn kävelemään vain välttämättömän.

--

Päivän kuvat: Karanteeniviikolla en käynyt kertaakaan ulkona. Nämä kuvat ovat kahden viikon takaa Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016