Kylläpä tuli yhtäkkiä kylmä! Perjantaiaamuna oli vain +2 astetta. Onneksi olin keväällä niin saamaton, etten vienyt talvitakkeja ollenkaan varastoon. Oli siitä hyvä napata villaa niskaan.

Ja sekin on mukavaa, että voin kaivaa kaapista pehmeän Second Chance -mekkoni, joka on joustavaa merinovillaneulosta. Tartun siihen kuin viimeiseen oljenkorteen, kun pitää herätä ennen auringonnousua ja ehtiä junaan, vaikka on kylmää, märkää ja pimeää. Silloin ihminen todellakin tarvitsee jotakin pehmeää itsensä ja maailman väliin, kuten muuan mainoslause asian ilmaisi.

Kun vedän mekon päälle samasta materiaalista valmistetun pitkän neuletakin, on lämpimänä pysyminen selviö. Asu on niin höyhenenkevyt, että sen voi unohtaa päiväksi kokonaan (mikäli sukkahousut eivät ole polviin putoavaa mallia). Silti se on riittävän asiallinen työtapaamisiin.

Hankin mekon ja takin jo viime helmikuussa, mutta asu sopii minusta parhaiten syksyyn, joten vasta nyt se pääsee tehokäyttöön - ja esittelyyn. Oheiset kuvat on otettu elokuussa, mikä selittää paljaat sääret. Kuvista näkyy muuten selvästi myös, miten verenpainelääke turvottaa nilkkoja. Ei minulla ennenkään ole varsinaisia säihkysääriä ollut, mutta nyt ne viimeistään ovat mennyttä.

Nyt voi onneksi jo pitää nilkkureita. Eilen minulla oli peräti nahkasaappaat.

Kun olin 20 kiloa kevyempi, vyötäröä korostavat kietaisumekot olivat imartelevin mekkomalli. Enää en ole yhtä varma asiasta. Mekon pitkät kiinnitysnauhat on usein tarkoitus kietoa vartalon ympäri sekä edestä että takaa, jolloin ne nousevat edessä helposti pallomahan yläpuolelle. Se näyttää ikävältä. 

Tässä Rosa-merinovillamekossa on kuitenkin kiinteä, ommeltu vyötärökaitale, eikä kiinnitysnauhoja välttämättä tarvitse viedä mekon edestä. Vielä parempi ehkä olisi, jos jossakin sopivassa saumassa olisi hiukan vedostusta, eikä muutama sentti lisäpituuttakaan olisi XL-kokoon pahitteeksi. Mutta aivan riittävän hyvä näinkin.

Second Chancen uudessa syysmallistossa on mekosta astetta herkumpi versio, pitkähihainen ja mehevän ruosteenpunainen. Toisena värinä on klassinen musta. Myös näitä viime talven grafiitinharmaita ja petroolisinsinisiä merinomekkoja on vielä jäljellä. Näissä on vajaamittaiset hihat.

Second Chancen perustaja, Maija Nuppula, suunnittelee vaatteet ja piirtää kuviollisten neulosten omaperäiset kuosit. Vaatteet valmistetaan alihankintana pieninä sarjoina Suomessa. Monet vaatteista tehdään vieläpä isompien valmistajien ylijäämämateriaaleista. Tämän talven mallistossa kaikkien muiden paitsi merinovillavaatteiden materiaalit ovat kierrätettyjä. Sitä ei kyllä vaatteista mitenkään huomaa, vaan ne ovat täyttä priimaa.

Second Chancen oma myymälä on Saloon kuuluvassa Matildassa, joka tunnetaan nykyisin paremmin nimellä Mathildedal. En ole toistaiseksi onnistunut käymään siellä, joten tilasin mekkoni Second Chancen verkkokaupasta täältä. Myös jälleenmyyjiä on muutamia eri puolilla maata.

--

Päivän kuvat: Second Chancen merinovillaneulos on paksuhkoa ja pehmeää.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016