Eräänä unettomana yönä - niitäkin minulla vielä on - kävin Kivunhallintatalossa. Se on osa yliopistosairaaloiden luomaa ja ylläpitämää erikoissairaanhoidon verkkopalvelua, Terveyskylää. Kylään on avautunut jo kuusi taloa, ja lisää on tulossa.

Kivunhallintatalo antaa luotettavaa tietoa leikkauksen jälkeisestä kivusta, syöpäkivusta ja pitkäaikaisesta kivusta. Minua kiinnosti tietysti pitkäaikainen kipu, jota itse poden. Tein heti ensimmäiseksi Pohdi ja testaa -osiosta pitkäaikaisen kivun tietovisan, jossa paljastuin guruksi, joka tietää jo melkein kaiken. Muka.

Löysin kuitenkin sivustolta myös uutta ja hyödyllistä. Itsehoito-osiossa on pitkä artikkeli jaksottamisesta, jonka avulla on mahdollista ehkäistä kivun hallitsematonta voimistumista.

Saan palkakseni pari päivää jatkuvat kivut ja unettomia öitä, jos erehdyn esimerkiksi siivoamaan.

Nimenomaan tuo on tämänhetkinen kipuongelmani: kivun hallitsematon voimistuminen, kun teen jotakin aivan normaalia ja arkipäiväistä. Saan palkakseni pari päivää jatkuvat kivut ja unettomia öitä, jos erehdyn esimerkiksi siivoamaan.

Professori O. kielsi minulta imuroinnin jo kauan sitten, koska imuroinnissa ajoittain tarvittava etukeno rasittaa pahasti takareisiä. Myös kylpyhuoneen siivoaminen on myrkkyä jänteilleni.

En mitenkään rakasta siivoamista, päinvastoin. Kodin siivottomuus kuitenkin rasittaa niin pahasti, että tekisi mieli jo tarttua imuriin ja mikrokuituliinaan. Puolisoni supertaito on olla näkemättä villakoiria, vaikka ne pyörivät hänen nilkoissaan. Siksi meillä alkaa olla paikoitellen hieman siivotonta, vaikka hän tekee parhaansa. Ammattimaisen siivoojan palkkaamiseen ei tällä hetkellä ole taloudellisia mahdollisuuksia.

Toinen ongelma on edelleen kävely. Pystyn kävelemään 10 minuuttia kerralla ilman ikäviä jälkiseurauksia, mutta joinakin päivinä jo 15 minuuttia aiheuttaa myöhemmin kipua. Kuntopyöräilyssä viisikin minuuttia on liikaa. Tätä on hyvin vaikeaa hyväksyä.

Päivittäinen kuormitus pilkotaan entistä selvästi pienempiin osiin, joiden välissä tehdään jotakin rentouttavaa tai elvyttävää

Kivunhallintatalossa mainitaan, että tekemisen jaksottaminen on yllättävän vaikeaa monille kipupotilaille. Tunnistan itseni artikkelista täysin. Haluaisin pystyä samaan kuin ennenkin, ja jatkan tekemistä mieluiten kipuun asti. Tämä ei kuitenkaan ole toimiva malli pitkäaikaisessa kivussa.

Jaksottaessa tarkastellaan viikoittaista ja päivittäistä kuormitusta siten, että tekemistä ja lepoa pyritään jakamaan tasaisesti jokaiseen päivään. Päivittäinen kuormitus pilkotaan entistä selvästi pienempiin osiin, joiden välissä tehdään jotakin rentouttavaa tai elvyttävää. Kuormittavina mainitaan sekä istuminen, liikkuminen että kotiaskareet.

No juuri niin! Jos olen samana päivänä jo istunut pitkään, liikkumisen kanssa pitää olla todella tarkka. Jos olen kävellyt, en enää voi seistä tuntitolkulla keittiössä valmistamassa ruokaa. Oikeastaan kaikki, paitsi vatsallaan makaaminen on minulle kuormittavaa, vaikka istuminen sujuukin jo melko hyvin.

Artikkelissa neuvotaan arvioimaan, miten kauan jaksotettavaa asiaa on mahdollista tehdä ilman kipuseurauksia. Tästä määrästä vähennetään 10 %. Lepojaksot ovat mieluummin tunteja kuin minuutteja, ja myös niiden käyttö suunnitellaan ennalta. Venyttelyn tai rentoutuksen jälkeen voi tehdä uuden kuormittavan jakson. Pahimpina kipupäivinä kuormituksen tavoiteajan voi vaikkapa puolittaa.

Työnteossa ei ole mahdollista pitää tuntien taukoja ja jatkaa istumista vasta sitten.

Parin viikon jälkeen arvioidaan, onko jaksotus toimivaa vai pitääkö sitä rukata. Jos hyvin käy, kuormittavia jaksoja voi vähitellen  pidentää.

Tässäpä minulle seuraava projekti. Ei enää pitäisi lähteä tunnin kävelylenkille kylmiltään, vaan tyytyä aluksi 9 minuuttiin ja pidentää kävelyjä hitaasti, mutta määrätietoisesti. Onnistuukohan se?

Ei välttämättä onnistu. Tuntuu, että Kivunhallintatalon ohjeet on laadittu ihmisille, jotka ovat eläkkeellä tai sairauslomalla. Työnteossa ei ole mahdollista pitää tuntien taukoja ja jatkaa istumista vasta sitten. Mutta jospa edes viikonloppuisin pyrkisin omaksumaan uusia, entistä maltillisempia tapoja.

--

Päivän kuvat: Syksyn viimeisiä kukkia Ruissalosta.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016