Leikkausarpi näyttää hurjalta

klo 14:57 | 17.7.2016

Näversin haavateipin varovasti irti ihosta kylpyammeessa veden alla. Kylvyn jälkeen pyysin puolisoani ottamaan kuvan haavasta, jotta näkisin sen.

Leikkausarpi oli pitkä ja punainen, eivätkä sen reunat näyttäneet aivan täydellisesti kohdistuneilta. Tikkejä laskin ainakin viisitoista. Koska haava on kohdassa, jossa takamus ja reisi kohtaavat, arpi on seistessä hieman haitarilla eikä näy koko matkalta. Teippien liiman jäänteitä oli tarttunut haavaan ja tikkien jälkiin. Ikävimmän näköinen arpi mitä olen koskaan nähnyt.

Toisaalta enpä ole niitä useita nähnytkään. Itse olen ollut leikkauspöydällä aikaisemmin vain kerran, ja silloin operoitiin paikkaa, jota en onnistunut näkemään leikkauksen jälkeenkään. Tikkejä taisi olla vain pari. Enkä ole ollut innokas tiirailemaan toisten arpia.

Minusta ei olisi hoitoalalle. En pystysi mitenkään esimerkiksi nyppimään tuon näköisestä haavasta ompeleita pois, koska se näyttäisi ikävältä ja tietäisin, että se tekee kipeää. Verikokeen ottaminen tai rokottaminen olisi minulle myös vaikeaa. Useimmat hoitajat ja lääkärit näkevät ja tekevät monenlaista paljon pahempaakin koko ajan.

Tähän asti olen voinut ajatella, että kun haavaa nipistää, se johtuu tikeistä tai teipeistä. Nyt tuntemukset johtuvat jostakin muusta, mutta mistä? En taida haluta ajatella. On parempi ajatella vain, että kehon kyky parantua on ihmeellinen.

Että kiinni poltetut verisuonten päät löytävät jälleen toisensa. Että osittain katkaistu jänne ja irrotetut hermot toimivat. Että ihonalainen rasvakerros silottuu kinkkuni päälle siistiksi silavaksi. Ja että ensi vuonna tähän aikaan arpea ei enää edes erota. Se on ihmeellistä, mutta todennäköistä.

Uskon, että leikkaus onnistui. En tiedä, paraniko vaivani. Sen tiedän varmuudella vasta sitten, kun olen kävellyt päivällä tunnin pari yhteen menoon ja saan illalla nukutuksi ilman lääkkeitä. Siihen on vielä matkaa.

Juuri nyt olen hieman hankalassa vaiheessa. Lääkkeiden käyttöä pitäisi vähentää, mutta haava on edelleen arka ja sitä pitää varoa koko ajan. Lisäksi hartiani ovat niin kipeät, että hyvää nukkumisasentoa on vaikea löytää.

Olen kärsimättömämpi kuin luulin. Oletin nauttivani tästä yhtä täysillä kuin mistä tahansa lomasta, mutta ihan niin ei käynyt. Maitosuklaajäätelöä kuluu.

Päivän kuvat: Purple Cupid -hajuherneiden kukkia ei välttämättä heti edes tunnistaisi herneen kukiksi. Tuoksu on hento Villa Romaan verrattuna, mutta ihana. Tämä lajike menee jatkoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tietyssä iässä

Ja sitten reidestä kuului naps

klo 17:33 | 15.7.2016

Ajattelin tänä aamuna 10 päivän tauon jälkeen pestä suihkussa myös jalkani. Tukeuduin koko painollani vasempaan jalkaan, ja olin juuri iskemässä kynteni nautinnollisesti oikean jalan jalkapohjaan. Ja sitten vasemmasta reidestä kuului naps.

Parantuminen olikin siihen asti sujunut mallikkaasti. Kävelin eilen jo pääasiassa ilman kyynärsauvoja, vaikkakin lyhyin askelin ja jalat laahaten. Harmia on ollut oikeastaan vain siitä, etten pysty nostamaan päivän lehteä tai mitään pudonnutta lattialta. Haavaa on hiukan kutittanut ja kiristänyt, ja öiksi olen edelleen tarvinnut Panadol Extendin lisäksi yhden Tramalin.

Napsahdus tuntui ja kuului siitä kohtaa, missä takareiden lihakset kiinnittyvät polven yläpuolelle. Koko takareisi tuntui aralta, vaikka leikkauskohta onkin ylempänä, samojen lihasten toisessa päässä. Kun hetken kuluttua jotakin tuntui valuvan polvea kohti, piti pyytää puoliso paikalle katsomaan, ettei se ole verta. Ei ollut, vettä vain. Päätin kuitenkin varmuuden vuoksi konkata tikkien poistoon sauvojen varassa.

Hoitaja ei huolestunut yhtään napsahduksesta. Hän totesi vain, että haava näyttää oikein hyvältä, ja kehotti aloittamaan päivittäiset kävelyharjoitukset ilman keppejä. Tikkien poisto nipisteli epämiellyttävästi, varsinkin sen viimeisen, joka oli kuulemma kaivautunut aika syvälle. Ei tuota varsinaisesti kärsimykseksi voi sanoa. Oli silti mukavaa, etten nähnyt, mitä tapahtui.

10 päivää makuuasennossa on ollut kova koettelemus niskalle ja hartioille.

Huomenna saan jo poistaa uusimman haavateipin ja ottaa kylvyn. Siinä saan sitten jalkapohjatkin taas kuntoon. Ja ensi viikolla voin kokeilla varovasti istumista pehmeän alustan päällä.

10 päivää makuuasennossa on ollut kova koettelemus niskalle ja hartioille. Olen normaalisti pitänyt ne kunnossa päivittäisillä joogaliikkeillä, mutta petipotilaana olen jättänyt venyttelyt väliin. Se kostautui heti. Hartiani olivat eilen illalla niin pahasti jumissa, että jouduin käyttämään kaikki lääkkeettömät ja lääkkeelliset keinot saadakseni kivun loppumaan. Lopulta söin yhden leikkauksen jälkeiseen aikaan tarkoitetun superkipulääkkeen, joka oli jäänyt yli.

Hyvinhän makoilu sujuisi, jos pystyisi nukkumaan koko ajan. Hereillä ollessa tekee kuitenkin mieli lukea lehtiä ja kirjoja, tehdä käsitöitä ja ennen kaikkea leikkiä tietokoneella, kuten nytkin. Kaikki tämä edellyttää asentoja, joissa pää ei aina ole ihanteellisesti tuettuna. Tykkään makoilla myös mahallani sängyllä tai rahilla niin, että lehti tai läppäri on lattialla. Siinä kannattelen yleensä koko päätäni tyhjän päällä selän, hartioiden ja niskan lihaksilla. Vaikka olen tehnyt sitä päivittäin jo kahden vuoden ajan, nämä viime päivät ovat olleet niskaparalleni liikaa.

Pakko parantaa tapansa. Onneksi nyt pystyn jo seisomaan, joten voin tästä lähin tehdä hartioita ja niskaa venytteleviä liikkeitä seisten.

Aika on kulunut todella nopeasti. En tahdo ehtiä edes päivän lehteä lukea ennen iltaa, puhumattakaan että olisin joutessani ryhtynyt katsomaan tv-sarjoja ja elokuvia. Mitään järin järkevää en myöskään ole tehnyt, joten en tiedä, minne tunnit ovat kadonneet. Toipuminen vie yllättävän paljon voimia.

Päivän kuvat: Sinivaulan väri on vaikea tallennettava. Vastavaloon otetut kuvat onnistuvat värin suhteen parhaiten, mutta silloin taas ei kukan muoto näy kunnolla.

Kommentit (0)

Tietyssä iässä

Yrttitarha ja paljon muuta osuuspuutarhasta

klo 12:24 | 12.7.2016

Livonsaaren Osuuspuutarhan satokausi alkoi tänä kesänä jo juhannusviikolla. Ensimmäinen satolaatikko sisälsi pääasiassa taimia, jotka istutin parvekkeelle yrttitarhaksi saman tien. Sen jälkeen olemme saaneet joka viikko vähintään kaksi erilaista salaatinkerää ja sipulia naatteineen sekä vaihtelevasti kyssäkaalia, varhaiskaalia, retiisejä ja mangoldia. Kaikki tämä luomulaatuista lähiruokaa saaristosta.

Osuuspuutarhan jäsenet maksavat liittyessään 50 euron osuusmaksun ja vuosittain satomaksun. Tällä kaudella saamme 280 euron satomaksulla 18 satolaatikkoa, jotka noudetaan sovitusta jakelupisteestä aina torstaisin.

Jäsenet sitoutuvat siis ostamaan puutarhan tuotannon ja maksavat sen etukäteen. Jäsenet kantavat myös viljelyyn aina liittyvän riskin: jonakin vuonna menetettiin pääosa sipulisadosta rikkaruohoille, toisena tuholaiset söivät melkein kaikki kaalintaimet. Jos taas vaikkapa avomaankurkkuja tulee enemmän kuin satolaatikoihin mahtuu, ylimääräisiä saa noutaa osuuspuutarhalta. Yhtenä vuonna taisi mennä kesäkurpitsaa kompostiin asti.

Ammattitaitoinen osuuspuutarhurimme Tuukka valitsee kasvatettavat lajikkeet ja kylvöjen ajankohdat siten, että satolaatikoihin riittää joka viikko syötävää, mutta hän kokeilee myös mielellään uutta. Useimmiten laatikossa tuleekin jokin yllätys. Viimeksi pääsimme kokeilemaan valkosipulien kiemuraisia kukkavarsia nuppuineen. Niitä voi näköjään pilkkoa esimerkiksi varhaiskaalipataan. Edellisen satolaatikon kohokohta olivat valkoiset, pitkänmalliset ja mehukkaat Jääpuikko-retiisit.

Alkukauden laatikot ovat kevyempiä, mutta syksyn tullen juureksia, kaaleja ja kurpitsoja saa kantaa kotiin selkä vinossa. Kaiken käyttäminen viikossa vaatii sekasyöjältä luovuutta, eikä aina onnistukaan. Söimme viime syksyn viimeiset palsternakat ja sellerit pääsiäisenä.

Sain yrttitarhaani satolaatikossa muhkean basilikan, oreganon, timjamin, talvikyntelin, persiljan sekä teeyrttisekoituksen. Yleisimmin käyttämistäni yrteistä vain minttu puuttui, joten ostan taimen torilta. Tilliä en edes yritä kasvattaa parvekkeella - se ei viihdy, kuten ei oikeastaan persiljakaan. Muut yrtit viihtyvät sitten senkin edestä, ja basilikasta ja mintusta saan korjata kesän mittaan kolmekin satoa. Istutan taimet isompiin ruukkuihin ja latvon niitä, mikä tekee niistä tuuheita.

Teeyrttejä pääsen kokeilemaan nyt ensi kertaa. Puutarhuri oli istuttanut samaan ruukkuun sitruunamelissaa, tuoksuampiaisyrttiä ja anisiisoa, jotka kaikki kuulemma sopivat hyvin yrttiteen valmistukseen. Anisiison ja tuoksuampiaisyrtin pitäisi myös kukkia kauniisti. Enpä tiedä, valmistanko niistä oikeasti teetä. Sitä varten yrtit pitäisi kuivata, mitä en ole harrastanut. Olen sen verran laiskuri, että olen säilönyt yrtit pakastamalla.

Timjamia tuli kahta lajia: tavallisen timjamin erityisen aromaattista lajiketta sekä appelsiinitimjamia, jossa pitäisi olla sitrusaromia. En olisi huomannut eroa, ellei Tuukka olisi kertonut viikoittaisessa kirjeessään. Hänellä on tapana käydä satolaatikon sisältö läpi hyvinkin yksityiskohtaisesti lajikkeita ja niiden erityispiirteitä myöden. Aika hellyttävää minusta - tulee tunne, että hän oikeasti välittää kasveista, joita viljelee.

Pelloillamme ahertaa itse asiassa tänä vuonna toinenkin puutarhuri. Lisäksi heillä on käytössään kansainvälistä ja suomalaista aputyövoimaa. Osuuspuutarhan jäsenet saavat käydä vapaaehtoistöissä pelloilla, mutta pakko ei ole. Menisin tosi mielelläni, jos pystyisin. Rakastan kitkemistä, mutta takareiteni eivät salli kumartelua ja kyykistelyä. Tällä kaudella en vielä pysty istumaan riittävän kauan autossa edes mennäkseni pellon laidalle katsomaan, mutta ensi kesänä se toivottavasti taas onnistuu.

Päivän kuvat: Timjamia, taustalla Purple Cupid -hajuherneitä. Oreganoa. Vuoden ensimmäinen satolaatikko. Tuoksuampiaisyrtti. Sitruunamelissaa ja basilikaa.

Kommentit (0)

Tietyssä iässä

Onko tämä lääke tehoton vai tappaja?

klo 17:05 | 9.7.2016

”Tämä on kyllä niin aliarvostettu lääke. Se on tarkoitettu tulehduksen hallintaan leikkausalueella eikä tässä tapauksessa niinkään kivun hoitoon”, sairaanhoitaja napautti, kun kävimme läpi minulle määrättyjä lääkkeitä ja väitin Panadol Extendia tehottomaksi. ”Tuota minulla on kotonakin, mutta ei se kyllä mihinkään auta”, olin sanonut.

Googlasin lääkkeen myöhemmin kotona, ja hoitaja nähtävästi erehtyi: Panadol on kipulääke, joka alentaa kuumetta, mutta tulehdukseen se ei vaikuta. Jos halutaan hoitaa myös tulehdusta, Panadol yhdistetään tulehduskipulääkkeeseen.

Yksi Panadolin parhaista ominaisuuksista onkin juuri yhdistettävyys muiden lääkkeiden kanssa. Se ei ärsytä mahaa kuten useimmat tulehduskipulääkkeet, mutta toisaalta sitä ei voi syödä kovin suuria määriä, koska se on isoina annoksilla haitallinen maksalle. Maksimiannoksena pidetään yleensä kolmea grammaa vuorokaudessa, mutta tilapäisesti voi ottaa neljäkin grammaa. Maksavaurion riskirajoilla ollaan, jos neljän gramman annostus jatkuu useita päiviä peräkkäin.

En ole varma, vaikka pärjäisin jo kokonaan ilman lääkkeitä.

Siis tehoton vai aliarvostettu? Vaikea sanoa. Tällä hetkellä syön haavakipuihini kaksi Panadol Extendia aamuin illoin, vaikka resepti ehdottaa lääkitystä kolme kertaa päivässä. Siitä kertyisi 3 990 mg lääkeainetta eli käytännössä maksimimäärä. Minulle riittää kuitenkin kaksi aamutablettia koko päiväksi, ja iltaisin täydennän kahden tabletin satsia vain yhdellä Tramal-kapselilla.

Kyllä tehoa siis taitaa olla. Toisaalta en ole varma, vaikka pärjäisin jo kokonaan ilman lääkkeitä.

Olen syönyt Panadolia ennenkin. Sehän on peruskipulääke, jota yleensä määrätään kipuihin aikuisilla ensisijaisena ja lapsille melkeinpä ainoana lääkkeenä.

Minäkin sain ensin pakarakipuihini Panadol Fortea, jossa on yksi gramma parasetamolia tablettia kohti. Nämä ovat niitä isoja, helposti kurkkuun tarttuvia ja kammottavan makuisia lääkkeitä, joista siirryin nopeasti pieneen ja päällystettyyn Voltaren Rapidiin ja sittemmin Arcoxiaan mukavuussyistä.

Kun lopetin Panadolin käytön kokonaan, kivut pysyivät entisellään.

Professori O. tutustutti minut viime syksynä Panadol Extendiin, joka on pitkävaikutteinen parasetamoli. Vaikuttavaa ainetta on 665 mg tabletissa. Ainakin aluksi tuntui, että aamuin illoin otettuna lääke tosiaan toimi ja vähensi kipuja. Se ei kuitenkaan ole koskaan riittänyt minulle ainoaksi kipulääkkeeksi, vaan olen täydentänyt sitä pääasiassa Panacodilla, mutta myös Voltaren Rapidilla tai Arcoxialla.

Keväällä, kun kaikkien lääkkeiden teho alkoi heiketä, jätin Panadolin kokonaan pois. Kivut pysyivät entisellään. Tästä päättelin, ettei sillä ylipäätään ollut tehoa. Joko ei ollut koskaan ollutkaan tai sitten teho oli vähitellen laskenut nollaan.

Tietysti Panadolistakin on tutkimustuloksia, jotka ovat osoittaneet sen tehon. Silti lääkkeiden vaikutus on hyvin usein yksilöllinen. Arviointia vaikeuttaa tietenkin se, että samaan aikaan käytössä on useita muitakin kivunhallintamenetelmiä. Jos kipu heikkenee, mikä niistä on vaikuttanut? Mahdoton sanoa.

Yliannostuksena parasetamoli tuhoaa maksan.

Sikäli Panadol saattaa olla aliarvostettu, että kaikki eivät ehkä ymmärrä, miten vaarallinen se on liikaa käytettynä. Sitä ei todellakaan pidä rouskutella kuin karkkia, koska se voi tuhota maksan. Parasetamolimyrkytys on aluksi lähes oireeton ja etenee vähitellen. Hoito vasta-aineella pitäisi aloittaa mahdollisimman nopeasti, jos on epäilys, että turvallinen määrä on ylitetty.

Ruotsissa parasetamoli vapautettiin myyntiin ruokakauppoihin ja huoltoasemille vuonna 2009, minkä jälkeen parasetamolimyrkytysten määrä kasvoi 40 prosenttia. Parasetamolitabletit vedettiinkin takaisin apteekkeihin viime vuonna. Apteekeilla on velvollisuus antaa lääkeneuvontaa lääkkeen myynnin yhteydessä, minkä ajatellaan vähentävän tahatonta liikakäyttöä. Suomessa parasetamolin yliannostus aiheutti vuonna 2013 kaikkiaan 17 kuolemaa, joista valtaosa oli itsemurhia.

Minulla on tällä hetkellä kotona niin paljon Panadolia, että määrä riittäisi viemään useita ihmisiä manan majoille. On minulla tosin teräviä veitsiäkin keittiössä. Enkä tajua, miten kukaan pystyisi ahtamaan nieluunsa sellaista määrää isoja, pahanmakuisia tabletteja. Vaikka kannatankin eutanasiaa, en todellakaan tekisi sitä parasetamolilla.

Päivän kuvat: Kesätunnelmia äitini puutarhasta.