Palasin juuri remonttityömaalta, ja hiukseni ovat edelleen pystyssä. Siellä oli katastrofin ainekset ilmassa, tai paremminkin oveen teipattuina. Mutta ensin syyhyn, joka vei minut sinne, eli laattakriisiin:

Urakoitsija ilmoitti toissapäivänä, että lattialaattaamme ei enää ollutkaan saatavissa. Hän kehotti meitä valitsemaan uuden laatan, mutta jätti kertomatta, että aika laatoituksen aloittamiseen mitataan tunneissa.

Aloin innokkaasti tutkia vaihtoehtoja netistä. Googlaamalla ”lattialaatta vihreä 10 x 10” löytyikin koko joukko aivan ihania uutuuslaattoja. Oli hentoa omenanvihreää, pehmeää avokadoa, hienostunutta harmaanvihreää ja hieman tummempaa harmaanvihreää. Olin varma, että joku niistä kävisi. Onnittelin itseäni vastoinkäymisestä, joka olikin kääntymässä voitoksi.

Minähän olin alun perinkin halunnut omenanvihreän lattian! Sellaisen hiirenkorvan värisen! Turkoosi oli vain paremman puutteessa -vaihtoehto.

Joku oli nyt mahdollisesti mokannut.

Tiedustelin tänä aamuna työmaan mestarilta, miten kiire laatoilla olisi. Vastaus kuulosti suunnilleen samalta kuin ”olisi pitänyt olla jo eilen”. Pikkuvessojen seinien laatoitus aloitetaan kuulemma yläpuoleltamme jo huomenna, ja seinien jälkeen on lattioiden vuoro. Paitsi ettei meillä ole lattialaattoja.

Normaalisti pystyn helposti irrottautumaan töistäni laattojen katselun verran, mutta juuri nyt sellaiseen ei kerta kaikkiaan ollut aikaa. Lähetin miehen asialle. Laattakaupasta alkoikin tulla teksti- ja kuvaviestejä, mutta valitettavan masentavia.

Suosikkilaattojeni toimitusaika oli 42 päivää! Ei mitään mahdollisuutta hankkia niitä. Olisin vallan hyvin ehtinyt tilata laatat, jos urakoitsija vain olisi kertonut minulle ajoissa, että ensisijaisia laattoja ei saa. Joku oli nyt mahdollisesti mokannut tai sitten vain tieto ei ollut kulkenut.

Mestarin mukaan seinälaattojen vaihtaminen tässä vaiheessa olisi ”hyvin vaikeaa.”

Avokadon värisiä laattoja oli laattakaupan varastossa. Ne olivat tosin hinnaltaan muihin verrattuna kolminkertaisia, mutta mitäs pienistä. Pyysin puolisoa ottamaan laattamallit lainaksi ja viemään ne autotalliimme. Voisin sitten töistä päästyäni käydä tarkistamassa, miten ehdokkaat sopivat yhteen mallikylpyhuoneessa olevien seinälaattojen kanssa.

Värilliset lattialaatat ovat tietenkin koko kylpyhuonesuunnittelun perusta. Jos laatta vaihtuisi turkoosista avokadonvihreään, myös seinien värit pitäisi miettiä uudelleen. Mutta nytpä urakoitsija laittoikin meidät mielenkiintoiseen pakkorakoon. Mestarin mukaan seinälaattojen vaihtaminen tässä vaiheessa olisi ”hyvin vaikeaa”. Nehän oli jo kannettu sisään huoneistoon.

Että sillä lailla.

Asettelin laatat mallikylpyhuoneen lattialle. Oli selvää, että avokado oli liian tumma väri, eikä se sopinut ollenkaan yhteen sivuseinille valitun vaalean beigen kanssa.

Oli pakko palata turkoosiin. Onneksi kaukaa viisas puolisoni oli ottanut myös laattakaupan parhaat turkoosit mukaansa. Yksi niistä oli ihan hyvä, mutta silti kirpaisi.

Olin ihan vähällä saada ihanan lattian. Enkä sitten saanutkaan.

Jos en olisi huomannut virhettä, olisi ehkä 700 euron edestä käsintehtyjä laattoja jouduttu rikkomaan ja poistamaan seinästä.

Aivan päähänpistosta poikkesin myös huoneistoon, vaikkei minulla sinne mitään asiaa ollut. Kappas, nyt on kaadettu seinää! Viemärit oli roilottu nätisti paikoilleen kylpyhuoneen lattiaan. Tuohon siis tulee suihku ja tuohon vessanpytty! Ai kun kiva!

Olin jo lähdössä pois, kun katseeni kiinnittyi ovessa olevaan valokuvaan. Hiukseni nousivat pystyyn. Se oli itse ottamani valokuva, jonka oli tarkoitus selventää koristelaattojen sijoittelua. Mutta kuva oli VÄÄRIN PÄIN!

Ei ollut tullut pieneen mieleeni, että laatat voisi asetella niinkin. Mutta tietysti ne voisi. Jos en olisi huomannut virhettä, olisi ehkä 700 euron edestä käsintehtyjä laattoja jouduttu rikkomaan ja poistamaan seinästä, sillä ei niitä ehjinä olisi saatu irti. Ja sitten olisi pitänyt tilata uudet laatat, odottaa niiden valmistumista ja tehdä työ uudelleen.

Raksapiireissä naureskellaan asukkaille, jotka tekevät kuulakärkikynällä omia merkintöjään huonekorttiin. Mutta niin vain tartuin reippaasti kynään ja piirsin paperin reunaan kuvan laattojen oikeasta asettelusta. Varmuuden vuoksi piirsin sen vielä toiseenkin kohtaan. Ja valokuvan päälle vedin ruksin.

Sitten kiiruhdin väistöasuntoon kirjoittamaan kirjettä mestarille.

Kaikki voi vielä kääntyä parhain päin. Selityksiäkin varmaan on luvassa. Taidan ottaa odotellessa vähän jäätelöä.

--

Päivän kuvat: Ensin turkooseja ja avokadon värisiä laattoja. Sitten todiste, että seinälaatat tosiaan olivat jo työmaalla. Vaikea vaihtaa! Ja tulevan kylpyhuoneemme viemärit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016