Tänä aamuna heti ensimmäiseksi ihmettelin, missä silmälasini oikein ovat. Menin olohuoneeseen etsimään. Siellä ne olivat rahin edessä matolla. Lisäksi matolla makasivat lehdet, jotka vielä illalla lojuivat sänkyni vieressä. Mikä oudointa, tyynyt olivat yön aikana siirtyneet tosi kummalliseen asentoon rahilla.

Olinko kävellyt unissani?

Mieheni kertoi, että olin myöhään illalla, alkuyöstä oikeastaan, yhtäkkiä noussut määrätietoisesti ja ripeästi vuoteesta ja mennyt olohuoneeseen puuhaamaan jotakin. Hän ei tiennyt, mitä, koska jatkoi nukkumista.

En tiedä koskaan ennen kävelleeni unissani.

Työterveyslääkäri määräsi minulle viime viikolla nukkumisen avuksi Stilnoctia, koska särkylääkkeet olivat lakanneet vaikuttamasta, enkä ollut kipujen takia nukkunut kunnolla moneen viikkoon. Kokeilin ensin viiden milligramman annosta, mutta koska en sillä nukahtanut, nostin sen 10 milligrammaan. Se on normaali käyttöannos.

Luen aina pakkausselosteet, kun alan ottaa uutta lääkettä. Selosteen sisältö on aika hurja. Siinä varoitellaan monenlaisista haitoista, jos lääkettä ottaa liikaa, jos sen kanssa käyttää alkoholia tai mielialalääkkeitä tai jos ei varaudu nukkumaan kahdeksaa tuntia.

”Stilnoct-tablettien sekä alkoholin ja muiden keskushermostoon vaikuttavien rauhoittavien lääkkeiden samanaikainen käyttö, kuten myös Stilnoct-tablettien käyttö suosituksen ylittävillä annoksilla, voi aiheuttaa unissakävelyä tai muuta siihen liittyvää käyttäytymistä, johon liittyy muistamattomuus”, selosteessa lukee.

Osasin siis tavallaan odottaa tätä. Silti se tuli yllätyksenä. En tiedä koskaan ennen kävelleeni unissani.

Stilnoct on aiheuttanut hoitoannoksina unissakävelyä ja unissa-ajamista

Googlasin lääkkeen äsken. Helposti löytyikin naisten viikkolehden vain vuoden takainen kirjoitus, jossa kerrottiin tsolpideemia sisältävien lääkkeiden, kuten Stilnoctin, olevan naisille vaarallisempi lääke kuin on aiemmin tiedetty. Se on aiheuttanut hoitoannoksina nimenomaan unissakävelyä ja jopa unissa-ajamista ja liikenneonnettomuuksia.

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on antanut jo vuonna 2013 suosituksen, että naisten hoitoannos tulisi laskea viiteen milligrammaan.

En ole mielestäni yhtään lääkekielteinen. Luotan lääkkeisiin, kunnes ne toisin osoittavat. Nytkään en aio lopettaa Stilnoctin käyttöä ihan vielä, vaan lasken vain annostusta. Kahden viikon kuuri saa kuitenkin riittää.

Jännä juttu, että työterveyslääkäri väitti Stilnoctin olevan suositeltavampi lääke kuin takavuosina nukahtamiseen käyttämäni Imovane (tsopikloni). Minulle ei kuitenkaan koskaan tullut Imovanesta niitä haittoja, jotka lääkäri mainitsi. Ei tuntunut metallista makua suussa enkä ollut aamulla tokkurainen.

Stilnoctin vaikutusaika kyllä on periaatteessa lyhyempi (8 tuntia) kuin Imovanen (12 tuntia).

Luulenpa silti, että vanhassa vara parempi.

--

Lisäys: Jätin sitten kuitenkin lääkkeen ottamatta seuraavana yönä, kun oli viikonloppukin. Seuraus: nukuin aamukuudesta kymmeneen. Katsotaan, miten viikolla käy, kun pitäisi herätä töihin.

 

Päivän kuvat: Tältä olohuoneessa näytti, kun aamulla menin etsimään silmälasejani. Kuvaa ottaessa ne olivat jo päässä. Tässä näkyy myös kuuluisa rahini, jolla maaten vietän valtaosan päivästäni. Joku on sitäkin ihmetellyt, että miten rahilla voi maata. No, rahihan on vain sohva ilman käsi- ja selkänojia. Näistä raheista saa avaamalla ja petaamalla kaksi vierasvuodetta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram