1900-luvun alussa Sussexissa riehui varsinainen puutarhamania. Kerroin aikaisemmin täällä Nymansin upeasta puutarhasta, ja nyt esittelen vain parin kivenheiton päässä sijaitsevan Borde Hillin. Molemmissa on nähtävissä tänäkin päivänä, millaisia aarteita tosielämän Harrison Fordit keräsivät henkensä kaupalla kaukaisista paikoista kuten Kiinasta, Burmasta, Tiibetistä, Intiasta, Japanista, Australiasta ja Andien vuoristosta.

Näitä löytöretkeilijöitä kutsutaan nimellä the Great Plant Hunters. He olivat kasvitieteilijöitä, jotka hankkivat rahoitusta tutkimusretkilleen myymällä keräämiään kasveja ja niiden siemeniä puutarhaharrastajille. Yksi innokkaista ostajista oli kenraali Stephenson Robert Clarke, joka oli hankkinut Borde Hillin omistukseensa vuonna 1893. Hän tuki kaikkiaan viiden eri botanistin keruumatkoja viime vuosisadan alkupuoliskolla.

Borde Hillin päärakennuksen vanhimmat osat ovat vuodelta 1598. Talossa järjestetään opastettuja kierroksia ryhmille, ja sen ruokasalia vuokrataan yksityistilaisuuksia varten. Puutarha avasi porttinsa matkailukohteena vuonna 1965. Paikka on edelleen Stephenson Clarken suvun omistuksessa.

Borde Hillin puu- ja pensaskokoelma on vanhastaan yksi maailman monipuolisimmista. Vaikka vuoden 1987 lokakuun hurja myrsky teki pahaa tuhoa kartanon 80 hehtaarin mailla, sen tanhuvilta löytyy yhä kymmeniä Britannian korkeimpia tai ympärysmitaltaan muhkeimpia puita, Champion Trees.

Kameliat ja jättiläismagnoliat ovat kukassa Borde Hillissä maalis-huhtikuussa, mitä seuraa alppiruusujen ja atsaleojen aika toukokuussa. Kesä-heinäkuussa ovat ruusut parhaimmillaan. Elokuussa ihaillaan etenkin muotopuutarhan perennapenkkejä, ja myös Italialainen puutarha on silloin värikkäimmillään.

Borde Hillin ruusutarhassa kukoistaa yli 100 David Austin -ruusulajiketta. Ruusujen jalostaja David Austin autteli jo pikkupoikana isoäitiään puutarhatöissä. Ruusuista hän innostui tiettävästi 17-vuotiaana. Hän otti tavoitteekseen risteyttää tuoksuvat, mutta vain kerran kesässä kukkivat vanhat ruusut ja modernit, värikkäämmät, mutta tuoksuttomat teeruusuhybridit.

Ensimmäinen Austin-ruusu, Constance Spry, pääsi myyntiin vasta noin kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen, mutta se ei jäänyt viimeiseksi. Austin kehitti kaikkiaan yli 200 ruusulajiketta. Hän kutsui itse niitä englantilaisiksi ruusuiksi. Austin kuoli viime joulukuussa, ja ruusubisnes on nyt hänen poikansa ja pojanpoikansa käsissä. 

Austin-ruusut ovat pitkään kukkivia, tuoksuvia ja useimmiten kerrottuja, ja niiden värit ulottuvat valkoisesta kerman ja keltaisen kautta oranssiin ja punaiseen.  Vaaleanpunaisen ruusun nuppu voi olla keltainen ja keltaisen ruusun nuppu punainen.

Borde Hillin nykyinen ruusutarha istutettiin vuonna 1996. Sen paikalla oli iso ja epämääräinen perennaistutus, jolle nykyinen isäntäpari, Andrewjohn ja Eleni Stephenson Clarke, halusi tehdä jotakin. Mutta mitä? Ongelma ratkesi, kun Eleni löysi vuoden 1902 Country Magazine -lehden. Siinä kerrottiin kartanon ruusutarhasta, joka sijaitsi juuri siinä perennojen paikalla. Uusi ruusutarha nimettiin talon tyttären mukaan Jay Robin’s Rose Gardeniksi

Ruusutarhan vierustalla kurottelevat luonnollisesti kärhöt, aivan kuten vuonna 1902.

Kartano työllistää täyspäiväisesti toiminnanjohtajan ja neljä puutarhuria. Andrewjohn oli IT-alalla ennen kuin peri kartanon, eikä hänellä tai Elenalla ollut aiempaa kokemusta puutarha-alalta. Elena kouluttautui sittemmin puutarhuriksi, ja Andrewjohn suoritti bisnestutkinnon. Kolmikymppiset tytär Jay ja poika Harry ovat töissä muualla, mutta puutarha ja sen kehittäminen kiinnostaa vanhempien mukaan molempia, joten kartanon ja puutarhan jatko lienee turvattu.

Puutarha on niin laaja, että pystyin kiertämään siitä vain osan. Näkemättä jäivät esimerkiksi Allahin puutarha ja eksoottisia kasveja esittelevä Round Dell. Talon takana melkein eksyin tiheikköihin, joissa oli hauska törmätä kukassa oleviin hortensioihin ja verenpisaroihin. Molemmat kasvoivat keskikokoisina pensaina.

The Summer Border.
The Summer Border.

Puutarhan eri osia yhdistävän Paradise Walkin molemmin puolin on vuonna 2013 uudistetut kukkapenkit, joihin lisättiin silloin 700 uutta kasvilajiketta: pelargoneja, leimuja, soihtuliljoja, isotähtiputkia, sinikatanoja, paloyrttejä ja luppioita. Juu ei, en tunnistanut niitä ohi kulkiessani, vaan luin nimet nettisivuilta.

Italialainen puutarha tarkoittaa Borde Hillissä nelikulmaista lummeallasta, jonka ympärillä on portaikkoja, penkkejä ja isoja ruukkuistutuksia symmetrisenä asetelmana. En saanut siitä oikein otetta, mutta minä en olekaan muotopuutarhojen isoin ystävä.

Ehdottomasti ihaninta oli ruusutarhassa. Yöllä oli satanut aika rankasti, joten korkeimmat ruusut olivat menneet lakoon. Kukkien terälehdillä kimmelsivät sadat vesipisarat kuin kallisarvoiset kristallihelmet. Swarovski olisi ollut kateellinen.

--

Päivän kuva: Yksi Borde Hillin sadoista ihanista Austin-ruusuista.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016