Vietin viikon liikunta- ja kuntoutuskeskuksessa Keski-Suomessa. Törmäsin samalla yleistyvään lääkehuollon ongelmaan, lääkkeiden saatavuuden heikentymiseen. Minulle määrättyä silmälääkettä ei saanut mistään Jyväskylän lähiseuduilta. Palattuani kysyin sitä myös Turusta – ei oo.

Olen allerginen lepän ja koivun siitepölylle, ja yliherkkyyteni ilmenee nuhan lisäksi silmäoireina. Antihistamiinina minulla on käytössä Xyzal. Lisäksi käytän nenäsumute Dymistaa sekä Zaditenia, joka on silmälääke. Nämä eivät kuitenkaan aina riitä pitämään silmätulehdustani kurissa, vaan oireilla on paha tapa pitkittyä ja vaikeutua. Ei ihan joka vuosi, mutta melkein.

Keski-Suomessa ei ollut norkko.fi-palvelun mukaan enää ollenkaan koivun siitepölyä, mutta silti oireeni pahentuivat siellä. Tuntui, kuin silmän sisänurkassa olisi ollut paise. Valistunut arvaukseni diagnoosiksi oli tuttu Meibomin rauhasen tulehdus. Toisena päivänä hakeuduin kuntoutuskeskuksen poliklinikalle, jossa minulle varattiin lääkäriaika kolmanneksi päiväksi.

Lääkäri tuntui oleva hieman pallo hukassa yllättävän tapauksen kanssa. Kerroin, mitä lääkkeitä minulle oli aiemmin määrätty vastaavassa tilanteessa. Hän määräsi kuitenkin eri lääkettä, Fucithalmicia, joka sisältää antibioottia nimeltä fusidiini. Sitä käytetään yleensä silmän sidekalvon tulehduksen hoitona.

Poliklinikalta luvattiin, että hoitaja voisi seuraavana päivänä töihin tullessaan tuoda lääkkeen mukanaan.

Apteekkiin oli kuntoutuskeskuksesta 5 kilometrin matka. Poliklinikalta luvattiin, että hoitaja voisi seuraavana päivänä töihin tullessaan tuoda lääkkeen mukanaan, kun maksaisin kympin toimituskuluja. Tämä sopi minulle, koska taksilla matka olisi tullut kalliimmaksi ja olisin lisäksi joutunut lintsaamaan sovitusta ohjelmasta.  

Tällä välin paine kasvoi silmänurkassa entisestään, sitä kiristi ja kutisi kovasti. En voinut olla hieromatta silmää hieman. Päätellen ihonriekaleista, joita sain sen jälkeen nyppiä luomeltani, paise oli puhjennut. Kipu hellitti hieman, mutta pian rakkula alkoi kerätä uutta painetta.

Seuraavana päivänä jonotin jälleen toiveikkaana poliklinikan ovella. Turhaan, sillä lääkettä ei ollut ollut saatavana paikallisessa apteekissa, ja hoitaja joutui tulemaan töihin tyhjin käsin.

Lääkkeiden saatavuusongelmat ovat pahentuneet vuosi vuodelta.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ylläpitää luetteloa lääkkeistä, joilla on toimitusvaikeuksia. Löysinkin sieltä helposti 6.6. päivätyn saatavuushäiriötiedotteen, jossa saatavuuskatkon ilmoitettiin päättyvän heinäkuun lopussa. Lääkäri olisi  löytänyt tiedotteen itsekin, jos hän olisi halunnut määrätä lääkettä, jota on saatavana. Nähtävästi toimitushäiriön mahdollisuus ei tullut lainkaan hänen mieleensä.

Saatavuushäiriötiedotteiden luettelo on ällistyttävän pitkä. Kuten Helsingin Sanomat kertoo tuoreessa artikkelissaan, lääkkeiden saatavuusongelmat ovat pahentuneet vuosi vuodelta. Pula lääkkeiden raaka-aineista on maailmanlaajuinen, ja sen taustalla on yhtenä tekijänä lääketeollisuuden keskittyminen. Jos tiettyä raaka-ainetta valmistaa vain yksi tai kaksi tehdasta Intiassa, ja sille tulee toimintahäiriö, koko maailma odottaa. Ja kun Suomen osuus maailman lääkemarkkinoista on 0,3 prosenttia, ei Suomi ole ensimmäinen maa, johon raaka-ainetta tai sitä sisältävää lääkettä aletaan toimittaa häiriön mentyä ohi.

Vielä pahempia ongelmia lääkkeiden saatavuudessa on kuulemma Norjassa, jossa apteekkijärjestelmä on ”vapautettu”, ja kuka tahansa voi perustaa ja omistaa apteekin. Sääntelyn purkamisella pyrittiin parantamaan lääkkeiden saatavuutta, mutta kävikin osittain päinvastoin. Apteekkeja perustettiin kyllä lisää, mutta lääketukkujen omistamat apteekkiketjut eivät välttämättä pidä valikoimassaan yhtä laajaa valikoimaa rinnakkaislääkkeitä kuin suomalaiset apteekit. Rinnakkaisvalmisteista voi löytyä korvaava lääke toimitusvaikeuden yllättäessä.

Viidenneksi päiväksi varasin päivystysajan turkulaiselta terveysasemalta.

Neljäntenä päivänä poikkesin junaa odotellessa Jyväskylässä apteekkiin, jossa ei myöskään ollut Fucithalmicia. Ystävällinen farmaseutti tarkisti, ettei sitä löytynyt myöskään toisesta, kävelymatkan päässä olleesta apteekista. Loppu mikä loppu.

Viidenneksi päiväksi varasin päivystysajan turkulaiselta terveysasemalta. Satuin saamaan saman yleislääkärin, jonka kanssa keskustelin Meibomin rauhasista ja silmäluomen tulehduksesta viimeksi vuoden vaihteessa. Hän totesi, että minulla on sekä silmän sidekalvon tulehdus että silmäluomen tulehdus, ja neuvoi hoitamaan ensiksi mainitun ensin. Sitä varten sain Oftan Chlora -reseptin. Lääke sisältää kloramfenikoli-nimistä antibioottia. Tippoja tulisi käyttää parin päivän ajan kuusi kertaa päivässä.

Sidekalvon tulehduksen rauhoituttua voisin aloittaa tulehtuneen Meibomin rauhasen hoidon Oftan CC:llä, jota hierotaan silmäripsien juureen. Oftan CC:ssä on kloramfenikolin lisäksi hydrokortisonia, ja sitä käytetään silmätulehdusten ja allergisten silmäsairauksien hoitoon.

Lääkäri siveli silmäluomeani sormella todeten, ettei siinä tällä hetkellä ole kystaa. Kerroin uskovani, että sellainen on kyllä ollut, mutta se on puhjennut jo kahdesti. Lääkärin mielestä se oli hyvä juttu. Hänellä on itsellään sama ongelma kroonistuneena ja silmäluomessa kaksi rakkulaa, jotka eivät ole puhjenneet itsestään. Samalla hän moitti itseään vaivan huonosta hoidosta.

Eli älkää te tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää te niin kuin minä sanon.

Juuh, turkulaisesta apteekista sain viimein lääkkeet vaivoihini, jotka nyt ovat nyt jo paranemaan päin. Ei sielläkään ollut Fucithalmicia.

--

Päivän kuvat: Ruusuja Turun Tähkäpuistosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016