Lomaltapaluu on lukuvuoden alkamista vastaava taitekohta. Lomalla on ollut aikaa käydä kampaajalla, päivittää vaatevarastoa ja kenties hankkia uudet, tyyliin sopivat silmälasit. Uusi työvuosi alkaa levänneenä, raikkaana ja puhtoisena.

Paitsi että kasvatan edelleen tukkaa omaan väriin, joten kampaajakäyntiin ei ole aihetta. Vaatteita ostin ison kasan jo ennen juhannusta. Silmälasit yritin tilata, mutta optikko ei suostunut tutkimaan silmiäni, koska ne olivat allergian takia turvoksissa. Enkä nyt tiedä, onko tänä vuonna mitään oikeata lomaakaan ollut: en ole kertaakaan esimerkiksi maannut selälläni ruohikolla pilviä katsellen ja paarmoja hätistellen.

No, oli miten oli, mieluinen asu pelastaa pilvisemmänkin päivän. Aloitan syyskauden suosimalla suomalaista suunnittelua.

Kude Design Oy on espoolainen yhden naisen yritys, jonka missio on suunnitella ja valmistuttaa vaatekaapin kulmakiviä erityisesti kurvikkaille naisille. Olen jo pidempään seurannut Kuteen valikoimaa, mutta kauppoja ei ole syntynyt, koska tarjolla on ollut pääasiassa mustaa. Sitä vieroksun. Kesän kausisävy mustikka menettelee, joten pääsin viimein tilaamaan.

Valintani oli kepeähelmainen Hilda-tunika. Samaa mallia on mekkona nimellä Hertta. Molemmat ovat A-linjaisia ja hivenen pidempiä takaa. Kaavoitus jättää sopivasti tilaa niin alleille kuin pyrstöllekin - tämän olen tyydytyksellä todennut. Materiaali on tavallista paksumpaa, 230-grammaista viskoositrikoota, jossa on seitsemän prosenttia elastaania.

Tunika on mukava päällä ja sopii hyvin leggingsien ja kapeiden farkkujen kassa. Juuri sopivasti uurrettu kaula-aukko sallii niin koru- kuin huiviviritelmätkin. Hihojen pituus on hyvä. Hinta, 59 euroa, on edullinen ajatellen, että vaate on suunniteltu Suomessa ja valmistettu Virossa.

Mutta mutta. Vaikka tunikani on mielestäni oikean kokoinen, trikoo tarttuu aavistuksen verran liikaa ihoon yläosassa paljastaen sekä rintojen muodon että rintaliivien rajat. Peilin edessä seistessä sitä ei välttämättä huomaa, mutta valokuvista tuli pääosin julkaisukelvottomia. Trikoon, kuten muidenkin kankaiden, pitäisi myötäillä kurveja, ei tarttua niihin. Olisiko neuloksessa liikaa elastaania?

Osittain vika on tietysti alusvaatteiden. Tästä lähin tiedän, mitkä liivit sopivat tämän(kin) tunikan kanssa ja mitkä ainakaan eivät. Liian kevyet rintsikat eivät käy ohuen vaatteen kanssa hölskyntävaaran takia, mutta toisaalta järeän alusvaatteen jäykkä yläreuna jää helposti törröttämään epäpukevasti.

Minulla on kuvissa myös uudet housut. Jouduin ostoksille, koska käyttämäni Gerry Weberit eivät pysyneet kunnolla ylhäällä. Eikä syynä todellakaan ollut laihtuminen, sillä vyötärönympärykseni lähestyy edelleen uhkaavasti metriä. Housujen istuvuus vain ei ollut paras mahdollinen. Ostin ne kivijalkakaupasta, mutta sovittamatta, koska pidin selvänä, että tutun mallin isompi koko on hyvä. Ei ollut.

Pikavisiitti Helsingin Stockmannille toi tulokseksi Junarosen joustavat farkkuleggingsit. Ihan farkuilta ne minusta näyttävät, vain etutaskut ovat valetta. Junarose on tanskalaisten Onlyn, Vero Modan, Vilan ja Selectedin sisarbrändi meille paksuille Bertoille. Uusi tuttavuus, eikä ollenkaan hullumpi. Tästä lähin pidän merkkiä silmällä siitä huolimatta, että se teettää vaatteensa suurelta osin Euroopan ulkopuolella.

Koska tunika ja housut tuntuivat olevan jotakin vailla, nappasin niiden seuraksi kuvaukseen yhden luottokoruistani. Siinä toteutuikin nyt pukeutumisen kolmen sääntö, joka sanelee, että tasapainoinen asu syntyy kolmella vaatteella. Kolmas tekijä voi tosin olla vaatteen sijasta myös koru, huivi tai laukku, jos se on koko ajan mukana. Kenkiä ei lasketa, elleivät ne ole erityisen silmiinpistävät.

Useimmiten asun kolmas osa on tietysti jakku, neule tai liivi. Olen kuitenkin käyttänyt niin vähän tunikoita, ettei kaapistani löytynyt mitään sopivaa. Luulen, että vesiputousedustainen neule voisi käydä, ja olenkin jo tilannut sellaisen kokeiltavaksi.

Kolmen sääntö on mielestäni ihan toimiva. Farkut, paitapusero ja nahkatakki ovat monen luottoyhdistelmä. Suorat housut, raitapaita ja huivi. Hame, t-paita ja bleiseri. Leggingsit, tunika ja lenkkihuivi. Onhan näitä.

Jos osa elementeistä on saman värisiä ja/tai neutraaleja, niitä voinee olla enemmänkin kuin kolme. Usein kuitenkin asu näyttää jo neljällä osalla yliviritetyltä. Tarkoitushan on näyttää puetulta, mutta rennolta, ei pyntätyltä.

Siitä en ole ihan varma, päteekö sääntö myös mekkoihin. Jotkut mekot kaipaavat kauluspaitaa alle, huivia kaulaan tai vyötä uumalle, mutta esimerkiksi Kaino-mekot pärjäävät yksinäänkin aika hyvin. Tosin on minulla niidenkin kanssa melkein aina joko lyhyt neule, lenkkihuivi tai koru.

Edelleen paras sääntö taitaa olla: Katso peiliin ennen kuin avaat ulko-oven. Ja onko tuokaan nyt aina niin välttämätöntä. Säännöt ovat vain niitä hetkiä varten, kun epävarmuus iskee.

--

Päivän kuvat:  Käytän Kude-tunikan kanssa Stockmannin alennusmyynnistä muutamalla eurolla hankkimaani uutta huivia tai Antwerpenistä tuomiani kympin koruja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016