Innostuin viime viikonlopun Tekniikan päivillä valtavasti. Luennoitsija toisensa jälkeen vyörytti esiin niin kiinnostavaa tietoa terveysteknologiasta, että korvani punoittivat. Tapasin oikean kyborgin, naisen, joka on istuttanut kehonsa osaksi maapallon seismiset värähtelyt ilmaisevan anturin, ja robotin, joka osasi tanssia. Erityisesti viehätyin kuitenkin ajatuksesta testata diabetesriskini geenitestillä.

Väestön tasolla yleiset (yli 5 prosentilla) geenimuutokset selittävät valtaosan tyypin 2 diabeteksen riskistä. Isälläni on diabetes ja setäni on kuollut sen liitännäissairauksiin, joten on mahdollista, että minulla on diabetesperimä. Minulla oli monta syytä harrastaa juoksua, mutta yksi oli ajatus diabeteksen välttämisestä. Juoksin sairautta pakoon. Sehän tiedetään, että nuhteettomilla elämäntavoilla voi lykätä sairauden puhkeamista ja ehkä jopa estää sen (ainakin, jos ehtii kuolla nuorena johonkin muuhun).

Harmittaa, kun en enää pysty liikkumaan kovin tehokkaasti. Harmittaisi vähemmän, jos tietäisin, ettei sairastumisriskini ole geneettisistä syistä koholla.

Perimästä tutkitaan testissä kaikkiaan 237 geenimuotoa.

Turkulaisten lääkärien ja geenitutkijoiden perustaman Negenin diabetestesti tutkii sekä perimän että elintavat ja koostaa niistä riskiarvion, joka ilmoitetaan prosenttilukuna. Negeniläisten geenitesti kattaa poikkeuksellisen laajasti sairauteen vaikuttavia geenimuotoja, ja se ottaa huomioon myös riskitekijöihin kuten lihavuustaipumukseen, kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöihin ja korkeaan verenpaineeseen liittyviä geenivariantteja. Perimästä tutkitaan kaikkiaan 237 geenimuotoa.

Geenitestin tuloksesta ei tietenkään voi päätellä varmasti, sairastunko vai en. Geneettinen tieto auttaisi kuitenkin valitsemaan tehokkaimmat ennaltaehkäisyn keinot ja välttämään viivyttelyä hoidon aloittamisessa. Kun testi olisi tehty, voisin selvittää Negenin riskilaskurin avulla, millä elintapamuutoksilla olisi todennäköisesti eniten terveyttä parantava vaikutus. Ajatus on hauska - miten luotettava testin tulos olisi, en osaa sanoa.

Viralliset tahot eivät kannusta testaamaan

Viralliset tahot suhtautuvat geenitesteihin epäillen. Kun googlaa sanoilla ”geenitesti diabetes”, heti ensimmäisessä tuloksessa kerrotaan, että geenitesti on huono tapa mitata diabetesriskiä.

”Yksittäisen henkilön diabetesriskin arviointia varten tulisi kaikkien 50 geenin riskivariantit eli tyypin 2 diabetekselle altistavat muodot määrittää. Silloinkin saatu arvio kuvaa ainoastaan sairastumisen todennäköisyyttä väestötasolla, ei yksittäisen näytteen antaneen henkilön omaa todennäköisyyttä sairastua. Näin henkilön saama hyöty yhden geenin testistä on vähäinen ja voi pahimmillaan johtaa harhaan”, Diabetesliiton liiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija kirjoittaa vuodelta 2012 olevassa tekstissä. Lisäksi todetaan, että myös ympäristötekijät vaikuttavat sairastumiseen.

Niinpä, mutta Negenin testissä määritellään 51 tyypin 2 diabetekselle altistavaa geenivarianttia ja lisäksi suuri määrä muita, jotka vaikuttavat riskitekijöihin. Ja ympäristötekijät eli elintavat otetaan huomioon.

Tuoreessa Potilaan Lääkärilehden jutussa professori Markku Laakso Itä-Suomen yliopistosta puolestaan toteaa, että geenitestit ovat turhia. ”Geeni­tiedon avulla ei voi­da toistai­seksi en­nustaa luotet­ta­vasti yk­silön ris­kiä sai­rastua tyy­pin 2 diabe­tekseen. Geeneihin liittyvä riski näkyy vain väestötasolla”, hän sanoo.

Altistavia geenimuotoja on jutun mukaan noin 90, ja niitä on kaikilla. Uusin geenitieto tarkoittaa kuulemma ainoastaan, että diabeteksen ehkäisyä elämäntapavalintojen avulla pitää jatkaa.

Minua eivät kauheasti hetkauta lääkäreiden varoitukset, että geenitieto voi järkyttää.

Mitä mieltä tästä nyt pitäisi olla?

Minähän tiedän jo, että sairastumisriskini on noin 40 %, koska toisella vanhemmistani on diabetes. Ylipaino nostaa riskiä entisestään. En tarvitse testiä tajutakseni, että elintapojen kanssa pitäisi olla tarkkana.

30 minuuttia reipasta kävelyä päivässä riittää asiantuntijoiden mielestä mainiosti diabetesriskin kurissa pitämiseen, ja se on helppoa jokaisen järjestää. Paitsi ettei ole, jos pelkää, että reipas kävely saa hamstring-jänteet soimaan kivusta. Pystyn kävelemään jo puolisen tuntia päivässä, mutta eteneminen on terveempiin vuosiini verrattuna varsin hidasta.

Kannustaisiko tieto diabetesriskistä harjoittelemaan kävelyä sinnikkäämmin ja ottamaan kipuriskin, jotta pääsisin parempaan kuntoon? Voi hyvinkin olla. Myös lihapiirakat, nakit ja suklaajäätelö voisi olla helpompaa jättää kauppaan, jos saisin geenitestistä tukea ajatukselle, että sillä on oikeaa merkitystä.

Minua eivät kauheasti hetkauta lääkäreiden varoitukset, että geenitieto voi järkyttää. Tuntuu, että olen jo ehtinyt kokea pahempiakin järkytyksiä. Sitä paitsi minullahan todettiin jo kerran virheellisesti diabetes, koska verensokeri oli mitattu samana päivänä, jolloin olin saanut ison annoksen kortisonia pakaraan. Myönnän, että silloin järkytyin hetkellisesti, mutta geenitestin tuloshan ei ole diagnoosi.

Geenitestin teettäminen ei varmasti ole välttämätöntä, eikä se ehkä ole tiukan tarpeellistakaan. Riittääkö rahanmenon syyksi, että se on kiinnostavaa?

Voi se riittää. Minusta tuntuu, että tänä jouluna saan lahjaksi geenitestin.

--

Päivän kuva: Omena ei putoa kauas puusta, joten riskini sairastua diabetekseen saattaa olla tavallista suurempi.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

II-tyypin diabetes on harvoin perinnöllinen. Huono ruokavalio ja ravintoainepuutokset lisäävät riskiä sairastua. Hyvällä ravinnolla ja ravintolisillä (erityisesti D-vitamiini) voidaan ehkäistä II-tyypin diabetes ihan kaikilla.

Kuka haluaa olla sairas?

 Ainoa tapa välttää II-tyypin diabetes tai päästä lääkkeettömään remissioon on ruokavaliohoito. Siihen löytyy välineet, jotka eivät maksa yhtään mitään, ovat kaikkien ulottuvilla ja yhteiskunta (me kaikki veronmaksajat) säästämme miljoonia vuodessa. Aineenvaihdunnan kannalta vain sisäelinrasvalla on merkitystä. Tämä selittää sen, että kaikki ylipainoiset eivät vielä sairasta II-tyypin diabetesta. 

Myös näennäisesti hoikka voi saada II-tyypin diabeteksen, niin kyllä. Myös hoikka voi syödä todella epäterveellisesti ja omaa paljon tulehdusta ja sairauksia aiheuttavaa sisäelinrasvaa. Diabetes ei synny geneettisen perimän takia ilman, että elämäntavat ovat olleet rempallaan pitkään. II-tyypin diabeteksen esiintyvyys on muutamassa vuosikymmenessä räjähdysmäisesti lisääntynyt ( ja myös lapsilla). Mikä geneettinen muutos tapahtui ihmisessä 80-luvulla? Kyllä se vaan niin on, että T2D tulee kun insuliiniresistenssi on saavutettu ja tämä tulee pääosin vääränlaisesta syömisestä, riippumatta geneettisestä perimästä tai painosta.

Hoikkuus ei ole tae terveydestä juuri minkään sairauden kohdalla, vaikka lihavuus on merkittävä riskitekijä lähes kaikille sairauksille, joissa takana on elintavat.

Kroppa vaan sairastuu, jos sille ei anna kunnon ruokaa ja riittävästi ravinteita.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/diabetes2.htm

P.S

Kokeile CBD öljyä kipuihisi.

Katso akuutti asiasta ja liity Suomen kannabisliiton facebook ryhmään.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/5 | 

Kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi, Vierailija! Olet todennäköisesti valtaosin oikeassa. Minun mieleni vain on rakennettu siten, että kun joku esittää oikein varmoja käsityksiä, alan automaattisesti väittää vastaan. Jotkut sanovat sitä voimakkaaksi polariteetiksi. Noh, joka tapauksessa uskoisin helpommin, jos tekstissä ei väitettäisi jonkun konstin toimivan ihan kaikilla ja ruokavaliohoidon välineiden olevan ilmaisia. En ole vielä tavannut ilmaista ruokaa, vaikka juurekset toki ovatkin erittäin edullisia. D-vitamiinikin maksaa.  Jos itsensä ilmainen hoitaminen olisi helppoa, ei kai monikaan olisi sairas.

Ihminen on kovin monimutkainen olento.  Harvoin se ottaa hyviäkään neuvoja vastaan vastustelematta. Itsekin niitä silti täällä sumeilematta jakelen, joten pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Vierailija

No terveellinen ruokaon halvempaa kuin se ei terveellinen.

D-vitamiini kuuluu terveelliseen ruokavalioon ja se maksaakin vain alle 2 euroa kuussa.

toki voit syödä kuten haluat ja niinhän kaikki tekeekin ja kun tauti iskee, niin vika onkin suvun tai yhteiskunnan ja millon kenenkin.

Kuka  haluaa olla sairas?

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015
3/5 | 

Sanoisinko näin, että kovin kaukaa lähdet riskiäsi selvittämään. Diabetesliiton sivuilta löytyy hyvä testi nimenomaan kakkostyypin diabeteksen riskin laskemiseksi. Ymmärtääkseni se on Suomessa kehitetty ja levinnyt jo muuallekin. Oletko tehnyt tämän? Itse olen sen tehnyt vuosien kuluessa useammankin kerran, kun kuulun myös potentiaalisiin sairastuviin. Äidilläni oli tauti ja yhdellä sisarellani on. Koska paastosokerini on usein labranäytteissä piirun verran koholla, olen myös käynyt kolme kertaa sokerirasituskokeessa. Viimeksi tulos oli upean hyvä. Olen myös ostanut verensokerimittarin, jolla epäsäännöllisesti katson paastoarvoni, silloin kun muistan. Jos se on turhan huono, mietin, mitä tuli edellispäivänä syötyä. Olen ymmärtänyt, että geeneistä riippumatta elintavat ovat ne, joilla on jotakin merkitystä. Geenitestistä en itse näe mitään hyötyä riskin minimoimisessa, mutta jokainen täysivaltainen tekee, mitä tekee. Älyllinen uteliaisuuskin voi olla jollekin riittävä syy testin teettämiseen, ehkä juuri sinulle?
Anjakaarina
http://www.etlehti.fi/blogiyhteisö/anjakaarina

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Maija
Liittynyt15.10.2015

Toki tiedän olevani riskiryhmää Diabetesliitonkin testin mukaan, elintapani tosin ovat sen verran hyvät, ettei riskiarvio ole aivan punaisella. Paastosokerini ei ole ainakaan vielä ollut koholla kuin sen ainoan kerran, kun kortisoni sotki tulosta. Uteliaisuudesta minulla tosiaan enimmäkseen on kysymys. Sen jälkeen, kun tajusin, ettei minusta enää koskaan tule täysin tervettä, olen lakannut pitämästä terveenä pysymistä elämäntehtävänäni, joten tieto ei välttämättä edes muuttaisi mitään. Siihen asti tein kaiken mitä terveysvalistus käskee, tosiaan juoksin diabetesta karkuun. Enää en viitsi. Tottumukset ovat kuitenkin tiukassa, joten en ole lakannut esimerkiksi syömästä marjoja, hedelmiä ja kasviksia tai ryhtynyt tupakoimaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016