Kaksi kuukautta laihdutusta takana, ja mikä tulos? Eipä kummoinenkaan. Vain reilut kaksi kiloa, joista puolitoista putosi heti ensimmäisten parin päivän aikana. Sen jälkeen paino on oikeastaan vain sahannut edestakaisin.

Mutta miksi ajatella kielteisesti, kun voi ottaa myönteisenkin vaihteen käyttöön? Kilo kuukaudessa oli minulle normaali laihdutustahti myös silloin ennen, kun painonpudotukseni tukena oli reipas hikiliikunta. Elin silloin muutenkin niin äärimmäisen kurinalaisesti, että siihen verrattuna en nyt laihduta ollenkaan. Siihen nähden tulos on erinomainen!

Rajoitan nimittäin ruokailuani hyvin vähän. Pyrin syömään mieleni mukaan ja välttämään ainoastaan maitosuklaata ja  ylilyöntejä, kuten koko jäätelöpaketin syömistä kerralla. Eilenkin söin aamupalan ja lautasmallilounaan lisäksi jäätelöannoksen ja join kaksi lasillista kuohuviiniä. Illalla pistelin vielä poskeeni juusto- ja meetvurstipäällysteisiä voileipiä ja appelsiinin. Välillä napostelin pari kuivattua aprikoosia ja viinirypäleitä.

Tänään onkin sitten paastopäivä, joita pidän 1-2 viikossa. Söin aamulla appelsiinin, lounaaksi on luvassa porkkanaraastetta raejuuston kera ja välipalaksi omena. Päivän pääruoka sisältänee maitorahkaa ja marjoja. Aamupäivällä juon teetä, iltapäivällä vettä ja illalla lähes kaloritonta marjakeittoa. Ennen nukkumaanmenoa otan todennäköisesti palan leipää.

Alla oleva käyrä on piirretty viikkojen keskiarvopainojen mukaan. Koska aloitin viikonloppuna, käyrä ei näytä aloituspistettäni vaan noin 600 g alhaisemman lukeman.

 

Jos tarkastellaan nukkumista ja stressiä, on ihme, että olen laihtunut grammaakaan.

Menetelmääni tukevia kirjoituksia ilmestyy netissä ja tiedotusvälineissä koko ajan. Kaksi paastopäivää viikossa saa kuulemma aivoissa aikaan samat hyvät vaikutukset kuin säännöllinen liikuntaharrastus, joka siis minulta on kielletty ainakin toistaiseksi. Pätkäpaaston väitetään myös tehoavan vaarallisimpaan, sisäelinten ympärille kertyneeseen rasvaan. Enpä tiedä, päteekö tuo minuun, koska en ole paastotessani järin tiukka. 500 kcal menee rikki joka kerta, useimmiten varmaan myös 700 kcal.

Essi Sairasen tuoreen väitöskirjan mukaan tiukka syömisen rajoittaminen ei auta laihtumaan pysyvästi, vaan salliva ja joustava lähestymistapa tuo parhaat tulokset. Keskittyminen syömisiin ja juomisiin nimittäin jättää huomiotta muut painoon vaikuttavat tekijät, kuten unensaannin ja stressin.

Jos noita tekijöitä tarkastellaan, on ihme, että olen laihtunut grammaakaan. Kipujen takia olen edelleen nukkunut usein vain 4-5 tuntia yössä enkä koskaan yli 7 tuntia. Syön jotakin melkein joka yö samalla, kun otan lisää särkylääkettä, koska lääke tuntuu vatsassa ikävältä ilman pehmustetta.  Lisäksi meneillään on ollut tiukka työjakso ylitöineen. Olen oikeastaan ollut ihan pähkähullu, kun olen yrittänyt laihtua juuri nyt.

Olen menossa ihan oikeaan suuntaan, vaikkakin erittäin hitaasti.

Sulamossa otetaan vertailumitat hieman eri paikoista kuin yleensä. Yhden vyötärömitan sijasta mitataan ”kapein vyötärö” navan yläpuolelta siitä kohtaa, missä kyljessä (ainakin minulla) näkyy vyötärön kapein kohta. Lisäksi mitataan ”levein vyötärö” reilusti navan alapuolelta. Siihen tulee mukaan jo vatsaröllykkää ja lanteitakin hieman. Lisäksi mitataan muun muassa kaula, hauis, ranne, reisi, polvi ja pohje. Olen tehnyt nämä mittaukset vain kerran kuussa.

Kahden kuukauden aikana rinnanympärys- ja rinnanalusmittani sekä kapein vyötäröni ovat kaikki kutistuneet yhden sentin. Levein vyötäröni on kaventunut neljä senttiä ja lantioni kaksi senttiä. Reidenympärys, joka juoksemisen avulla laihduttaessa kaventui nopeimmin, on säilynyt ennallaan.

Mittanauhan lukemat näyttävät, että olen menossa ihan oikeaan suuntaan, vaikkakin erittäin hitaasti. Sehän sopii. Juuri nyt en millään voi vaatia itseltäni enempää.

p.s. Kirjoitin tämän tekstin jo aiemmin viikolla. En yleensä paastoa viikonloppuisin, vaan työpäivinä, jolloin työ vie ajatukset tehokkaasti pois ruuasta.

--

Päivän kukat: Kevätkukkia Ruissalossa: tulppaaneja, kevätesikko ja helleborus.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016