Sanon nyt heti alkuun, että olin koulussa tosi huono kemiassa ja puutarhurina taitoni ovat nolla tai jopa miinuksella. Siksi kannattaa suhtautua tähän tekstiin kriittisesti. Toisaalta olen maanviljelijän tytär ja opin lukemaan 5-vuotiaana, joten saattaa tässä jotakin perääkin olla.
Oli miten oli, tunnen itseni idiootiksi. Miksi olen kantanut Villa Palaseen selkä vääränä pussimultaa, kun jalkojeni alla on melkein parasta mahdollista puutarhamaata? Lannoitearsenaalissani on jo syyslannoitetta, kanankakkaa, kukkasipuleiden erikoislannoitetta sekä nestemäistä ja kiteistä kastelulannoitetta. Käytettävissä on myös puutarhakalkkia ja tuhkaa. Luujauhoa ostin vasta toissapäivänä, kun olin lukenut, että sitä tarvitaan pionien istutukseen. Nämä jäävät nyt kanankakkaa lukuun ottamatta käyttämättä, koska Villa Palasen maassa on ravinteita yllin kyllin. Jos tässä puutarhassa eivät kukat kasva ja kuki, syy ei ole ainakaan maassa.
Tilasin kotipuutarhan maa-analyysin eli viljavuustutkimuksen Eurofins Agrosta, koska olen perustamassa Palaseen useita uusia kukkapenkkejä ja olin lukenut useista lähteistä, että niin kannattaa tehdä. Jos maan parantaminen, lannoittaminen ja kalkitseminen olisi tarpeellista, se olisi helpointa ennen kasvien istuttamista.
Siispä toimeen. Heti, kun routa hellitti, kaivoin pistolapiolla kuoppia ympäri pihaa. Otin puhtaaseen ämpäriin multaviipaleen kaikilta uusien kukkapenkkien ja pensasistutusten paikoilta. Multa näytti ja tuntui kautta tontin samanlaiselta, joten laiskuus iski enkä viitsinyt ottaa kymmentä näytettä vaan tyydyin seitsemään.
Tätä maata ei tarvitse parantaa.
Havaitsin jo ihan itse näytteistä, että maa ei suinkaan ollut kovinta aitosavea, vaan se mureni helposti lapion kärjessä ja sormissa. Maa-analyysi vahvistikin tämän: maalajin kohdalla oli merkintä HtS, joka tarkoittaa hietasavea. Geologian tutkimuskeskuksen nettisivuilla hietasaven sanotaan olevan erinomaista viljelysmaata, kevyttä muokata ja kosteudeltaan ja ilmavuudeltaan kasveille edullista. Veden nousu on suhteellisen nopea (mitähän sekin tarkoittaa?) ja ravinteiden pidätyskyky hyvä. Hietasavi luetaan kyllä savimaihin, mutta se on parasta mahdollista savea. Parempaa puutarhamaata olisi vain multava hietamaa. (Korjaus 11.5.: itse asiassa hietasavi ei ole saven alatyyppi vaan hiedan. Ja koska Palasen maa on multavaa hietasavea niin kyllä se on oikein hyvä kasvualusta kasveille.)
Tätä maata ei tarvitse välttämättä ”parantaa”. Maanparantaminenhan tarkoittaa Suomessa useimmiten sitä, että savi- tai aitosavimaata parannetaan kasvualustana sekoittamalla siihen hiekkaa ja maatunutta turvetta tai kompostia. Hietasavi ei tällaista parantamista kaipaa - riippuu toki myös kasveista. Jos haluan istuttaa kasveja, jotka viihtyvät hiekkapitoisessa, ”hyvin läpäisevässä” maassa, voin kärrätä tontilleni hiekkaa siirtolapuutarhan yhteisestä kasasta ja sekoittaa sitä multaan. Isompi hiekan kanssa puljaaminen lienee kuitenkin tarpeetonta.
Maa-analyysin mukaan Villa Palasen maan multavuusluokka on rm eli runsasmultainen. Tämänkään takia sitä ei tarvitse ryhtyä parantamaan. Multavuus tarkoittaa eloperäisen aineksen osuutta mullassa, ja multavinta on turve - sehän on kauttaaltaan suokasvien jäännöksiä. Palasen mullassa on tällä hetkellä riittävästi eloperäistä ainesta, mutta multavuuden säilymisestä täytyy pitää jatkuvasti huolta. Se tapahtuu lisäämällä maahan kompostimultaa ja muuta eloperäistä, kuten kasvijätteitä tai kompostoitunutta lantaa.
Näin olenkin aikeissa tehdä. En ole turhan tarkka haravoinnin kanssa, minulla on kaksi kompostoria puutarhajätteelle ja lämpökompostori tuottaa multaa banaaninkuorista ja pakastavan vessan aineksesta.
Pussimullat ovat enimmäkseen ravinteilla ja kalkilla paranneltua turvetta, joten jos olen ymmärtänyt oikein, myös niiden avulla on mahdollista lisätä maan multavuutta. Olen aikeissa käyttää pussimultaa pääasiassa kohopenkkien muotoilussa, kun tarvitsen lisää multaa enkä viitsi kaivaa sitä käyttöön jostakin toisesta puutarhan kolkasta.
Viime talvena varhaiset pakkaset jäädyttivät maan, ja kun sen jälkeen satoi runsaasti vettä ja lunta, vesi jäi seisomaan jäätyneen maan päälle ja jäätyi sitten itsekin niille sijoilleen. Useimmat kasvit eivät tykkää tällaisesta yhtään, joten esimerkiksi pionit neuvotaan istuttamaan kohopenkkiin. Olenkin aikeissa siirtää viime talvena jään alle jääneen pionin paremmalle paikalle kohopenkkiin.
Villa Palanen ei näytä hapanta naamaa.
Maaperä on Suomessa enimmäkseen hapanta. Koska useimmat puutarhakasvit viihtyvät parhaiten neutraalissa mullassa, puutarhoja kalkitaan säännöllisesti. Kalkitseminen nostaa pH:ta eli tekee mullasta emäksisempää. Se, miten paljon kalkkia eli kalsiumia happamuuden selättämiseen tarvitaan, riippuu käsittääkseni myös maalajista.
Minun ei kuitenkaan tarvitse sitä pähkäillä, koska Palasen multa ei näytä hapanta naamaa. Eipä ihme, etteivät aiempien omistajien pensasmustikat viihtyneet vaan kuolivat pystyyn. Pensasmustikan ihannemaa olisi happamuudeltaan luokkaa 4-4,5, kun Palasen mullan pH on 6,8.
Puutarhoissa pyritään yleensä pH-lukemaan 6-6,5, tai toisten tietojen mukaan 6-7 ja kolmansien tietojen mukaan 6,5-7. Sikäli Palasen maa olisi juuri sopivaa. Jostakin syystä Eurofins kuitenkin tulkitsee, että ”maan pH-tila on korkea”. Jos pH on yli 7, kasveilla on vaikeuksia saada maan hivenaineita käyttöönsä.
Palasen maassa on kalsiumia runsaasti, 4 100 mg/l, kun tavoitearvo on vaativien kasvien kasvualustassa 2 700. Todennäköisesti maata on kalkittu runsaalla kädellä ennen kuin sain palstan haltuuni. Eurofinsin viljavuuspalvelu ohjeistaakin, ettei kalkkia tai tuhkaa pitäisi levittää maahan lähivuosina lainkaan. Joten jos joku naapuri nyt lukee tämän ja tarvitsee tuhkaa niin meiltä saa tulla hakemaan. Minulla ei ole sille mitään käyttöä.
Voi myös käydä niin, etteivät viime syksynä istuttamani hortensiat oikein viihdy. Ostoslistalla olevien jaloangervojen, kotkansiipien ja tiarellojenkin kanssa saattaa olla niin ja näin. Pitäisiköhän suoralta kädeltä vaihtaa nekin kalkinsuosijoihin, kuten akileijoihin, kärhöihin ja kuunliljoihin? Toisaalta jos maa on multavaa, minkä tahansa kasvin pitäisi viihtyä siinä. Naapurien esimerkki osoittaa, että tämä pitää kutinsa. Hortensioita kyllä löytyy.
Maan johtoluku kertoo siitä, miten helppoa kasvien on saada vettä ja ravinteita käyttöönsä mullasta. Jos johtoluku on liian korkea, maa on niin väkevää, ettei osmoosi toimi. Silloin kasvit voivat kuolla janoon, vaikka niitä kastelisi kuinka. Palasessa tästä ei kuitenkaan ole vaaraa, sillä puutarhamaan johtoluku on 1,6 Ms/cm. Se lienee peltomaalle ok, mutta puutarhamaalle ehkä vähän turhan alhainen. Enempää en osaa tästä asiasta toistaiseksi sanoa.
Fosforia riittää vaikka muille jakaa.
Villa Palasen mullan ravinnetilanne on niin ikään varsin mainio. Tai miten sen nyt ottaa - ravinteita on hieman epätasaisesti. Lausunnon mukaan maan fosforipitoisuus on ”arveluttavan korkea”, joten fosforipitoisia lannoitteita ei pitäisi käyttää muutamaan vuoteen. Luujauho saa siis jäädä pakettiinsa, tai ehkä annan sen myytäväksi siirtolapuutarhan huutokauppaan. Myös syyslannoitus jää nyt joksikin aikaa väliin. Aikaisemmat omistajat ovat nähtävästi huolehtineet siitä minunkin puolestani. Kiitos kiitos!
Kolme kasveille tärkeintä ravinnetta, joiden suhteet kerrotaan sekä mullan että lannoitepakkausten kyljessä, ovat äsken mainittu fosfori eli P sekä typpi (N) ja kalium (K). Palasen puutarhamaan kaliumpitoisuus on Eurofinsin lausunnon mukaan ”hyvä”, mutta typestä lausunnossa ei sanota halaistua sanaa. Nitraattitypen määräksi ilmoitetaan tulostaulukossa 14 mg/l.
Viherympäristöliitto on julkaissut suositukset kasvualustan ravinnepitoisuuksista kolmelle eri ravinteisuustyypille – kasvithan ovat vaativuudeltaan erilaisia. Ravinteisuustyyppi 1 koskee nurmikoita, vaateliaita kasveja ja rajoitettuja kasvualustoja, mikä varmaankin tarkoittaa ruukkuja ja kasvatuslaatikoita. Perennat vaativat ravinteisuustyypin 2 multaa eli ne pärjäävät hieman vähemmällä, ja ravinteisuustyyppi 3 tarkoittaa karuja, kuivia tai happamia kasvualustoja.
Typen tavoitearvo tyypin 1 maassa on 40, tyypin 2 maassa 20 ja tyypin 3 maassa 10 mg/l. Tästä päätellen Villa Palasen puutarhamaassa on typpeä niukanlaisesti.
Kaliumin tavoitearvo on tyypin 1 maassa 250, tyypin 2 maassa 200 ja tyypin 3 maassa 100 mg/l, kun Palasessa mitattu arvo on 340. Kaliumtaso on siis hyvä. Suosituksen yläraja on 450, joten mitenkään vaarallinen tuo kaliumin määrä ei ole.
Fosforin (P) tavoitearvo on tyypin 1 maassa 20, tyypin 2 maassa 10 ja tyypin 3 maassa 5mg/l, kun Palasen lukema on 110. Fosforia on tosiaan vaikka muille jakaa.
Lannoitussuositus: reippaasti Luonnonlannoitetta
Tilasin Eurofinsiltä myös kalkitsemis- ja lannoitussuosituksen. Kalkin tarvetta ei Palasessa tosiaan ole. Lannoitukseksi suositeltiin Biolan Luonnonlannoitetta (NPK 4-1-3) 25 litran säkillinen sadalle neliömetrille. Tämähän tarkoittaa 2,5 desilitraa yhdelle neliömetrille. Määrä on kuitenkin laskettu vain 20 sentin vahvuista kasvualustaa varten, joten pionin 50 x 40-50 sentin kasvualustaan voi hulauttaa reilut kaksi desiä eliksiiriä.
Lannoitevalinta johtui siitä, että halusin suosituksen mieluummin luonnonmukaiselle lannoitteelle ja kerroin, että minulla on kanankakkaa jo valmiina. Pieni purkillinen ei kylläkään pitkään riitä.
Nyt eikun kuoppia kaivamaan! Koska maalaji ei ole täyttä savea, uskallan kaivaa pelkäämättä, että vesi jää lillumaan kuoppiin. Aion silti laittaa pioneille, ruusuille ja kärhöille varmuuden vuoksi sorasalaojituksen. Jos jaksan kaivaa.
Lisätietoa: Eurofins Agron kotipuutarha-analyysit
Lisätietoa: Viherympäristöliiton kasvualustasuositukset
--
Päivän kuva: Noin puolet viime syksynä istuttamistani tulppaanin sipuleista on tähän mennessä osoittanut elon merkkejä. Parhaiden kukkanuput ovat jo näkyvissä. Myös tulppaanipenkin päälle kerrostui talvella reippaasti jäätä ja lunta.
