Tietyssä iässä sitä alkaa ymmärtää, miksi ihmiset laittavat lapsia alulle ja sitäkin, miksi lapsenlapset ovat niin haluttuja. Perintöasiat ovat nimittäin valtavan paljon yksinkertaisempia, kun on perijöitä. Lapset perivät vanhempansa tasaosuuksin ilman, että kenenkään on tarvinnut ajatella koko asiaa.

Meille biologisesti lapsettomille kaikki on paljon monimutkaisempaa. Jos en olisi naimisissa enkä olisi tehnyt testamenttia ja nyt kuolisin, perintöni menisi vanhemmilleni. Tuskinpa siitä olisi heille muuta kuin huolta. Jos kuolisin heidän poismenonsa jälkeen, perijöitäni olisivat sisarukseni. Ihan ok, mutta ei ehkä ihanteellista heidänkään ikäänsä ajatellen.

Periaatteessa voisin tehdä kenestä tahansa sisarusteni lapsesta tai jopa lapsenlapsesta perijäni. Ei kylläkään vaikuta siltä, että kukaan olisi muistanut tätä. Tätiä ei ole koskaan kutsuttu syntymäpäiville eikä aina rippi- tai ylioppilasjuhliinkaan. Ja kun epäsosiaalinen täti itse ei kutsunut heitä edes häihinsä, läheiset suhteet veljentyttäriin ja -poikiin ovat jääneet syntymättä. Juuri nyt minun on vaikea uskoa, että monikaan heistä tulisi minua katsomaan hoitokotiin. Kummipoika saattaisi hieman painostettuna vierailla. Olen sentään vienyt hänet kerran kauan sitten Särkänniemeen.

Testamentissa on perijättären kannalta se etu, ettei hänen tarvitse maksaa perintöveroa ennen kuin hän saa omaisuudenkin.

Oikeasti kaikki kyllä tietävät tai arvaavat, kuka minut perii. Olen naimisissa, joten puolisoni olisi normaalisti perijäni, jos kuolisin ensin. Testamentin nojalla varsinainen perijäni on kuitenkin hänen tyttärensä, joka on minulle kaikin tavoin samassa asemassa kuin oma lapsi.

Teimme puolisoni kanssa avioehdon ja keskinäisen testamentin heti naimisiin mentyämme. Se oli ehtinyt kuitenkin joiltakin osin vanhentua vuosien mittaan, joten allekirjoitimme viime viikolla uuden testamentin. Kun meillä aiemmin oli tavallinen keskinäinen hallintaoikeustestamentti, minulle tehtiin nyt omistajattoman tilan testamentti.

Jos kuolen meistä ensimmäisenä, puolisoni perii omaisuuteni, käytännössä kotimme, hallintaoikeudella. Perinnön omistusoikeus siirtyy varsinaiselle perijälle vasta puolisoni kuoleman jälkeen. Väliajan omaisuus on omistajattomassa tilassa, vailla juridista omistajaa.

Tässä on perijättären kannalta se etu, ettei hänen tarvitse maksaa perintöveroa ennen kuin hän saa omaisuudenkin. Aiemman testamenttimme mukaan omaisuuteni omistusoikeus olisi siirtynyt heti kuolemani jälkeen, ja hän olisi joutunut maksamaan perintöverot heti. Tosin lesken hallintaoikeus olisi silloin pienentänyt veron määrää.

Omistajattoman tilan testamentti on siis verosuunnittelun väline ja pätevä, kun perijänä on joku muu kuin rintaperillinen. Lapsettoman testamenttihan on aina sellainen. Asiasta on verohallinnon vero-ohje, joka löytyy helposti hakukoneen avulla.

Omistajattoman tilan testamentti oli nuoren juristimme idea. En ollut siitä ennen kuullutkaan, enkä tullut tentanneeksi häntä kovin perusteellisesti. Kuka voi esimerkiksi myydä asunnon, jolla ei ole omistajaa? Perikunta kenties? Aion tarkistaa tämän ja tarvittaessa muokata testamenttia vielä kerran. Testamenttejahan voi tehdä miten monta tahansa, ja uusin korvaa aina vanhemman.

Voin kuvitella myös muita syitä, joiden takia vielä muuttaisin testamenttiani. Jos esimerkiksi itse perisin maata tai metsää, saattaisin määrätä sen sukulaiselle, jolla on maaomistusta lähistöllä. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta mietin niitä sitten, kun asia on ajankohtaisempi.

Ja voihan olla, ettei omistajatonta tilaa koskaan synnykään. Näin käy, jos puolisoni kuolee ensin. Se on tilastojen valossa todennäköistä, mutta ei suinkaan varmaa. Sepä tässä testamentin teossa onkin hankalaa, kun tulevaisuuteen on vaikeaa nähdä.

--

Päivän kuvat: Viinirypäleitä, luumuja ja ruusunmarjoja Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

JattaM
1/3 | 

Onpa mielenkiintoista mitä kaikkea nuoret juristit keksivät. Saattaa kuitenkin olla hyvä idea tarkistaa tuo omistajattoman omaisuuden myyntimahdollisuus. Sinänsä testamentin teko on erittäin viisasta ja kannatettavaa.

Johanna
2/3 | 

Hei, löysin tämän vanhan kirjoituksen ja  minuakin kiinnostaisi kovasti tietää, miten helppoa on esim. rahavarojen käyttö ja esim. omaisuuden myynti omistajattomassa tilassa. Luin jostakin, että silloin pitäisi määrätä edunvalvoja. Voiko ositusta ja perinnönjakoakaan tehdä ilman näiden toissijaisten perillisten suostumusta?

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei,

ketä tarkoitat toissijaisilla perillisillä? Minulla on vain yksi testamentinsaaja ja yksi hallintaoikeuden saaja. He ovat isä ja tytär, paita ja peppu. Rintaperillisiä ei ole.

Uskon, että testamentinsaaja pystyy valvomaan oikeuksiaan ilman edunvalvojaakin, onhan hänellä asuntoon avaimet :)

Nähtävästi testsamentinsaaja ei voi myydä asuntoa ilman hallintaoikeuden saajan suostumusta, mutta yksissä tuumin he voivat sen tehdä esimerkiksi mahdollistaakseen puolisoni muuton hoitokotiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016