Nyt on kolme viikkoa H-hetkeen eli siihen, kun muutamme väistöasuntoon ja putkiremontti rymistelee sisään kotiimme. Hiukan hirvittää. Huoneistokatselmus on nimittäin vasta ensi viikolla. Siinä jää kokonaiset kaksi viikkoa aikaa tehdä loput materiaali- ja kalustevalinnat, tilata laatat ja tapetit sekä suojata ja pakata koti.

Moni suunnitelmiin vaikuttava asia on vielä auki. Emme tiedä esimerkiksi, miten korkea kylpyhuoneesta tulee, emmekä sitä, pitääkö eteisen laskettu katto purkaa putkien tieltä vai ei.  ”Se katsotaan sitten huoneistokatselmuksessa”. Tulee kyllä tärkeät 60 minuuttia!

Mallikylpyhuone valmistui viikko sitten kellarin kuivaushuoneeseen. Hartaasti odottamani hetki. Halusin tietää, olisivatko taloyhtiön siunaamat valinnat sellaisia, että voisin käyttää niistä edes osan, vai joudunko ostamaan joka ainoan hanan ja pyyhekoukun omalla rahalla.

Ensivaikutelma oli siisti ja neutraali. Aivan odotetusti. Hinta on selvästi ohjannut valintoja. Sekään ei ole yllätys  eikä se myöskään ole paha asia. Mutta missä ovat luvatut vaihtoehdot? Eikö urakoitsija olisi voinut kehittää jotakin vetävän näköistä esimerkiksi niille, jotka eivät halua perinteistä peilikaappia? Nyt tarjotaan samaa halpista kaikille ikään kuin muuta ei olisi olemassakaan.

Seinälaataksi esitetään valkoista ja toista valkoista.

Kalusteiden asettelu oli pieni pettymys. Olen nähnyt sellaisiakin mallikylppäreitä, että on oikeasti rakennettu talon tyypillisen kylpyhuoneen mitoilla tila, johon tarjottavat kalusteet on sijoitettu. Ei meillä. Urakkaan kuuluvat kalusteet on sijoitettu yhdelle seinälle riviin. Ehkäpä on ajateltu, että niitä pääsee siinä helpommin hipelöimään.

Suihkuja on valittavana yksi, samoin pesuallas-hana-alakaappi-peilikaappi-yhdistelmiä. Yksi vessanpytty. Kaksi suihkuseinää sekä yksi suihkukulmaus.

Seinälaataksi esitetään valkoista ja toista valkoista. Tehostelaatan värit ovat harmaita tai harmaanruskeita, samoin lattialaatat. Saumauslaastin värin saa valita kolmesta harmaasta.

Harmonista? Tavallaan, mutta myös ankeaa. Vuokrakasarmitasoa, vaikka nyt ollaan kaupungin keskustassa ja kovan rahan talossa.

Muun kuin Oras-hanan tuominen taloyhtiöön on lähes yhtä vaikeaa kuin kamelin mahtuminen neulansilmästä läpi.

No, eipä jäädä tuleen makaamaan. Sisustussuunnittelijani on ahkeroinut, ja itsekin olen  laukannut yökaudet netissä sivulta toiselle laattoja, hanoja ja kalusteita selaillen. Sisustusvalintojen päälinjat ovat nyt selvillä, mutta esimerkiksi hinnat eivät, eikä tilauksia ole tehty.

Tärkein päätös, jota edelleen jahkaan edes takaisin, on kylpyhuoneen koko. Urakoitsijan mukaan ei olisi homma eikä mikään leventää kylpyhuonetta puolisoni musiikkiparatiisin puolelle. Puolisoni näyttää kannattavan hanketta, koska kokee nykyisen kylpyhuoneen ahtaaksi. Olisi hän voinut sen aikaisemminkin sanoa. Suunnittelija ehti nimittäin tehdä jo yhdet piirustukset nykyiseen tilaan.

Muuten kaikki on ihan hyvin. Vesikatkoja on ollut tähän mennessä kolme. Niistä ei ole ollut mitään haittaa, koska olen ollut niiden aikaan töissä. Meteliä on ollut tuskin ollenkaan. Tärkeimmät porausta vaativat työt rappukäytävämme puolella on käsittääkseni jo tehty, joten tämän pahempaa tästä ei ilmeisesti ole tulossakaan.

Jouduimme tosin pitämään autoa pari viikkoa tallissa, kun pihaa myllättiin. Emme päässeet ostamaan pakkauslaatikoita juuri silloin, kuin olin ajatellut, mutta muuta haittaa siitäkään ei ollut. Mehän emme käytä autoa päivittäin.

Minusta tämä on itse asiassa kivaa.

Ai niin ne hanat ja pyyhekoukut. Eivät kelpaa.

Lisäksi minun on annettu ymmärtää, että muun kuin Oras-hanan tuominen taloyhtiöön on lähes yhtä vaikeaa kuin kamelin mahtuminen neulansilmästä läpi. Katsotaan, miten käy. Elämme jännittäviä aikoja.

--

Päivän kuvat: Mallikylpyhuoneemme sekä tuokiokuvia rappukäytävästä ja talon pihasta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin nelisen vuotta sitten terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain hermokivut ja 15 kiloa massaa sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta pitkille kävelyretkille en enää tässä elämässä pääse. Identiteettini sain takaisin erilaisena.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 58-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016