Juhannusruusun voi löytää melkein mistä tahansa

Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa on vanhoille ruusulajikkeille oma osasto, eräänlainen vanhainkoti. Nämä vasta terälehtensä avanneet kaunokaiset on kuvattu siellä noin viikko sitten. Nyt kukassa on varmasti jo lisääkin lajikkeita.

Perinteisin suomalainen juhannusruusu taitaa olla puolikerrottu Rosa spinosissima ’Plena’. Tällainen kasvaa lapsuudenkotinikin seinustalla. Simolan rosarion verkkosivuilta voi lukea, että lajike on levinnyt koko maahan, ja ulkomailla se tunnetaan Suomen valkoisen nimellä (Finlands vita ros, Finnish white).

Ruissalossa myös tämä yksinkertainen ruusu on nimetty juhannusruusuksi. Kyseessä on Rosa pimpinelliforia ’Grandiflora’, jonka villin muodon Rosa spinosissima (tai pimpinelliforia) 'Altaican' voi nähdä villinä esimerkiksi Englannin maaseudulla. Ruusun oikeasta nimestä on kiistelty vuosisatoja.

Vaaleanpunaisia pimpinellaruusuja lienee kasvanut kartanoiden, pappiloiden ja maalaistalojen pihoissa 1800-luvulta asti. Minunkin lapsuudenkotini vaiheilla metsän rajassa kasvaa tämäntapaisia, mutta pienempiä ja herkemmän näköisiä ruusuja. Ovatko ne villejä, en osaa sanoa. Mahdollisesti.

Samaa sukujuurta, Rosa spinosissima, on tämäkin ruusukaunokainen. Vanhoista puutarhoista on kuulemma löytynyt paljonkin ruusuja, jotka ovat saattaneet selvitä vuosikymmenet ilman hoitoa. Ruusujen nimet ovat usein unohtuneet. Suomen Ruususeura, joka perustettiin vuonna 1989, on nimennyt niitä uudelleen pääasiassa löytöpaikan mukaan. Ruusulöytöretket, siinäpä idea.

Rosa majalis ’Tornendal´on muunnos villinä metsässä kasvavasta tornionlaaksonruususta. En ole tällaista kyllä ikinä luonnossa nähnyt, mutta enpä olekaan samoillut tornionjokilaakson metsissä.

Mikä sitten on tämän ruusun nimi? Ei aavistustakaan. Joudun vain toteamaan, että ruusu on ruusu on ruusu. Hyvää juhannusta jokaiseen torppaan niin maalle kuin kaupunkeihinkin! Melkein mistä tahansa voi löytyä ruusu.

--

Päivän kuvat: Juhannusruusuja.