Parvekepuutarhani siirtyi talviasetuksiin hyvässä järjestyksessä, mutta puuhaa siinä oli yllättävän paljon. Näin se kävi:

1. Amaryllikset autotalliin

Minulla oli nyt kaksi isoa ja kaksi pientä hippeastrumia, amaryllistä eli ritarinkukkaa lihomassa parvekkeella kesän ajan. Lakkasin lannoittamasta ja kastelemasta niitä jo elo-syyskuun vaiheessa, mutta vain kaksi pienintä näytti nahistuneelta lokakuuhun mennessä. Jouduin katkomaan mehevät, vihreät lehtiruusukkeet, jotta sain ne autotalliin pimeään lepäämään. Viimeistään tammikuun lopulla käyn katsomassa, mitä tuli: kukkia vai roskaa. En ole ennen kukittanut amarylliksiä uudestaan edes tässä mittakaavassa, vaan vain yhden kerrallaan.

Amaryllikset maastoutuivat kesällä parvekkeella hyvin, mutta kyllä niitä siellä vilahtaa lähes joka kuvassa.
Amaryllikset maastoutuivat kesällä parvekkeella hyvin, mutta kyllä niitä siellä vilahtaa lähes joka kuvassa.

2. Pelargonit ikkunalle ja valon alle

Autotallissa olisi tilaa myös pelargonien talvetukseen, mutta siellä ei ole niille riittävän viileää. Tallista poistettiin putkiremontin yhteydessä vesipiste, joten niiden kasteleminen olisi vaikeaa. Mitä lämpimämpää, sitä useammin niitä pitäisi kastella. Olen aikaisemmin talvettanut pelakuut onnistuneesti ikkunalaudalla, mutta nyt niitä on liian monta. Mallailin talvetuspaikkaa joka huoneeseen, mutta päädyin lopulta omaan työhuoneeseeni. Siinä ne ovat jatkuvasti silmieni alla tarkkailtavina.

Viritin ikkunan eteen uuden hyllyn kellarista löytyneistä vanhoista Lundia-hyllyn osista. Valaisimiksi ostin Motonetistä neljä 1 600 lumenin työmaavalaisinta, jotka kiinnitimme hyllyjen alapinnoille näppärästi nippusiteillä. (Joo, katkaisen nippusiteiden päät sitten ihan kohta.) Olisi ne voinut ruuvatakin, mutta halusin mahdollisuuden siirtää valoja vapaasti. Kasvit tarvitsevat kuulemma noin 1 000 luksia noin 12 tunnin ajan päivässä. Suunnilleen sen verran tuosta varmaan kertyy, kun lamput ovat käytännössä aivan kasveissa kiinni.

Jää nähtäväksi, osaanko kastella pelakuita sopivasti. Kerron sitten, moniko kuoli.

Lumenia löytyy ja lukseja riittää.
Lumenia löytyy ja lukseja riittää.

3. Eikä yksikään pelastunut – paitsi yksi

Pois heitettäviä kesäkukkia oli nyt poikkeuksellisen vähän, ainoastaan muhkea aprikoosinsävyinen begonia ja innokkaasti kukkiva Laura-pienoisverenpisara. Laurassa oli niin usein kirvoja, että sen lehdet olivat toistuvasta mäntysuopaveden suihkuttelusta tahmeat. En edes harkinnut sen talvettamista, vaikka periaatteessa verenpisarat ovat monivuotisia. Myös begonia kukki viimeiseen asti, mutta se oli jo alkanut abortoida versojaan. Pelastin sen paleltumiskuolemalta ja sulloin jätesäkkiin.

Niin, ja pelargoneista Rosebud Appleblossom sai mennä. Yritän keskittyä jatkossa edes vähän pienikokoisempiin lajikkeisiin. En ottanut pistokkaita, koska lajike on niin yleinen, että pystyn helposti hankkimaan keväällä pistokkaan, jos tulen katumapäälle. Parvekkeelle jäi vain yksi elävä vihreä kasvi: muratti, joka on talvehtinut siellä jo kaksi kertaa aikaisemminkin.

Vielä viimeiset kuvat ennen suurta puhdistusta.
Vielä viimeiset kuvat ennen suurta puhdistusta.

4. Juurakot pehkuihin kylmäkellariin

Pari metriä korkea daalia Gold Crown kärsi kirvoista, mutta kukki silti hämmästyttävän sitkeästi ja runsaasti viljelylaatikon päädyssä. Leikkasin sen viimeiset kukat maljakkoon ja saksin varret pätkinä biojätepussiin. Sitten seurasi yllätys. Osasin toki odottaa, että tällä kertaa saisin ehkä daaliastani juurakon talteen, mutta en tiennyt, miltä se näyttäisi. Sehän tuotti mukuloita kuin satoisa peruna! Muhkeat mukulat olivat tosin kiinni varressa tiukemmin kuin perunat, ja hyvä niin.

Toinen yllätys tuli esiin, kun kaivelin suutariksi jääneen oriental-lilja Playtimen ylös viljelylaatikosta. Keväällä ostamani liljanjuurakot ehtivät homehtua ennen kuin pääsin istuttamaan ne, koska viljelylaatikko oli varattu tulppaaneille. Siksi kaikki liljat eivät kukkineet, vaikka tekivät varren ja lehtiä. Nyt sain talteen yhden melko kookkaan, suomuisen liljanjuurakon (vai sipulin?). Vein sekä daalian että liljan juurakot kylmäkellariin, jossa minulla on turvetta isossa Ikean muovilaatikossa. Olen joskus säilyttänyt siellä juureksia, ja nyt piilotin sinne juurakoita. Saapa nähdä, miten niiden käy. Tällä vauhdilla minusta tulee lähivuosina melkein omavarainen parvekekasvien suhteen.

Daalian ja liljan juurakot ovat täynnä kasvuvoimaa. Toivottavasti vielä keväällä.
Daalian ja liljan juurakot ovat täynnä kasvuvoimaa. Toivottavasti vielä keväällä.

5. Matot reippaasti pesukoneeseen

Sitten olikin jo siivouksen vuoro. Finarten kierrätysmuovista tehtyjä Pispala-mattoja ei saisi pestä itse, mutta ostin keväällä yhden pitkän sijasta kaksi lyhyempää ihan vasiten sen takia, että matot mahtuisivat mahtavaan Mieleeni. Pesin ne koneessa 40 asteessa silkkiohjelmalla, niukalla pesuaineella yksi kerrallaan. Tuli puhdasta ja matot kuivuivat nopeasti tavallisella pyykkitelineellä huoneilmassa.

Pyyhin tietysti myös kaikki parvekkeen pinnat. Siellä tulee kyllä käsittämättömän likaista lyhyessä ajassa. Tämän puuhailun jälkeen meni taas pari yötä särkylääkkeiden varassa. Ei tulisi mitään, jos joutuisin sisälläkin siivoamaan. Minulle riittää hyvin tämä parvekkeen putsaus muutaman kerran vuodessa.

Yläkuvassa Tulipa Greigii Toronton itse kerättyjä sipuleja, alakuvassa kirjopikarililjan sipuleja.
Yläkuvassa Tulipa Greigii Toronton itse kerättyjä sipuleja, alakuvassa kirjopikarililjan sipuleja.

6. Tulppaanit, iirikset ja kirjopikarililjat mullan alle

Kukkasipuleiden istutus kuuluu lempipuuhiini. Pakkausten värikkäiden kuvien ja muhkeiden, kasvuvoimasta melkein halkeavien sipuleiden äärellä on hauska suunnitella väriyhdistelmiä ja haaveilla kevään kukkaloistosta. Olen oppinut kokemuksistani enkä enää edes yritä kukittaa narsisseja. Ne nyt vain eivät onnistu parvekkeellani. Tulppaanien kanssa sen sijaan on tähän asti mennyt aina tosi hyvin. Iirikset onnistuvat tai sitten eivät, ja kirjopikarililjat ovat uusi kokeilu ja puolison toive.

Istutin kirjopikarililjat omaan, melko tilavaan ruukkuunsa. Keväällä keräämäni Toronto-tulppaanin sipulit menivät samaan isoon muovipaljuun josta ne poiminkin. On kiinnostavaa nähdä, tuleeko niistä kukkia. Osa sipuleista oli mielestäni yhtä isoja kuin kaupan pussissa. Pienimmät jätin suosiolla kylvämättä.

Viljelylaatikkoon valitsin kevättä varten kahta eri lajiketta varhaisia iiriksiä, kahta lajiketta viridiflora-tulppaaneja, joiden terälehtien keskellä on vihreä raita, sekä yhden pussillisen papukaijatulppaaneja. Viljelylaatikko on nyt nurkassa ja kauempana parvekkeen ulkoseinästä kuin aikaisemmin, joten voi olla, etteivät tulppaanit saa siinä tarpeeksi valoa. Mietin laatikon siirtämistä entiselle paikalleen, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Eihän sitä koskaan tiedä.

Istutin tulppaanit ja iirikset lasagnemenetelmällä: isommat alle, pienemmät päälle.
Istutin tulppaanit ja iirikset lasagnemenetelmällä: isommat alle, pienemmät päälle.

Parvekkeen talvinen koristelu on vielä työn alla. Vein sinne kynttiläkruunun ja kaivoin lyhdyt esille, mutta muuta lavastusta pitää vielä miettiä. Kunhan muutama viikko kuluu, pystytän sinne ehkä pienen joulukuusen. Jouluunhan on enää yksi pitkä, pimeä yö.

--

Päivän kuva: Tulppaanin sipulit myydään pakkausten kauniilla kuvilla. Harvoin niistä täysin saman näköisiä tulee - joskus vielä kauniimpia.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä siirtolapuutaha ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla