2025 oli kaikkien aikojen tulppaanikevät, mutta se voi jäädä Villa Palasen viimeiseksi

Minulla oli tavoitteena, että siirtolapuutarhamökkini Villa Palasen sisääntuloa reunustava kukkapenkki räjähtäisi keväällä kymmenmetriseksi tulppaanien ilotulitukseksi. Niin ei koskaan käynyt. Viimeinen niitti oli kasvitauti nimeltä tulppaanipolte, tulip fire, joka iski voimalla istutukseen tänä keväänä. Lähes kaikissa tulppaaneissa oli vaurioita viimeistään kukinnan jälkeen.

Jos kukat olisivat säilyneet terveinä, olisin nyt, ensimmäisenä juhannuksen jälkeisenä sadepäivänä, suunnittelemassa ensi kevään penkkiä ja tekemässä innokkaana tulppaaninsipulien ennakkotilauksia. Mutta koska en tänä syksynä aio istuttaa yhtään tulppaania, istunkin kirjoittamassa tätä suruvirttä. Ja samaan aikaan on totta, että Palanen kukki keväällä kauniimmin kuin koskaan.

Pionitulppaani Charming Lady tekee usein isoimman kukan viereen yhden tai kaksi pienempää kukkaa samaan varteen.

Pionitulppaani Mount Tacoma. Hyvä yritys, mutta epämuodostumat näkyvät terälehdissä.

 Charming Lady hurmasi tänäkin keväänä.

Istutin tulppaaneja Palasen sisääntulopenkkiin ensimmäisen kerran jo syksyllä 2021, kun olin vasta saanut palstan haltuuni. Seuraava talvi oli kuitenkin poikkeuksellisen ankara. Maa oli vielä lumeton, kun ensimmäinen pakkasjakso vyöryi Suomeen joulukuussa, ja sen jälkeen lauhat jaksot ja kireät pakkaset vuorottelivat tuhoisalla tavalla. Vain noin puolet istuttamistani sipuleista selviytyi. Kaikki pikkusipulit, kuten kevätkurjenmiekat ja pikarililjat, jäätyivät ja tuhoutuivat.

Jo tuolloin löysin kaksi erityisen mieluisaa tulppaanilajiketta. Valkoisten pionitulppaanien kuningas on mielestäni majesteettisen ylväs, myöhään kukkiva Mount Tacoma, ja pastellinsävyisistä kauneimpiin kuuluu suloinen Charming Lady.  Istutin viime syksynä molempia 30 sipulia. Noin kaksi kolmasosaa Charming Ladyistä onnistui tuottamaan kukan ja osa niistä oli täydellisiä, mutta Mount Tacoma ei menestynyt aivan yhtä hyvin: vain muutama täysikokoinen kukka, joissa kaikissa oli epämuodostumia.

Lue lisää: Arvosteleva tulppaaniluettelo 2022 

Varhainen kerrottu tulppaani La Belle Epoque. Uusia sipuleja oli kymmenen ja vanhoja muutama, kukkia tuli noin viisi.

La Belle Epoque on ihmeen ihana, mutta onnistuu vain harvoin.

Syksyllä 2022 istutin kukkapenkin täydeltä tulppaaneja laidasta laitaan: korkeita, matalia, yksinkertaisia, kerrottuja, liljatulppaaneja ja papukaijatulppaaneja, tummia ja vaaleita. Talvi oli suotuisa sipulikukille ja valtaosa tulppaaneista kukki. Kevään 2023 pitkä tulppaanipenkki olikin hyvin lähellä sitä, mihin olen joka syksy pyrkinyt. En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen, koska osalla lajikkeista kukat jäivät omituisen mataliksi ja pieniksi.

Kevään 2023 ehdoton suosikkini oli La Belle Epoque, jota olen siitä lähtien istuttanut toiveikkaana joka syksy. Ikävä kyllä lajike on osoittautunut alttiiksi kasvitaudeille, enkä ole saanut siitä tuon ensimmäisen kevään jälkeen kuin muutaman kukan. Harmillista, sillä kukan värit ja muoto ovat poikkeuksellisen hienot, ja värit muuntuvat kukinnan edetessä päivästä toiseen. La Belle on kaunis kuihtuneenakin.

Lue lisää: Mitä olen oppinut tulppaaneista  

Pionitulppaani Gudoshnik Doublella on kaksi väriä, punainen ja vaalea kellanoranssi. Vahva lajike kukkii helposti myös seuraavana vuonna.

Gudoshnik Double porskuttaa komeana keväästä toiseen.

Syksyllä 2023 olin järjestelmällinen. Istutin sipulit koreissa ja tein tarkat merkinnöt siitä, mikä lajike kukkisi missäkin. Seuraava kevät toi kuitenkin mukanaan pettymyksen: vain murto-osa istutetuista sipuleista kukki. Olin panostanut erityisesti penkin alkuosaan, joka näkyy hyvin ohikulkijoille, mutta keväällä siinä kohtaa olikin monta metriä tyhjää. Jos maan pinnalle paikoitellen punnersi jotakin, kukkavarret eivät jaksaneet kohota eivätkä nuput auenneet.

Hiiret ja myyrät vaivasivat syksyllä tulppaanipenkkiä, mutta ne kaivoivat sipuleita ylös vain penkin toisessa päässä. Uskon nyt, että kevään 2024 tuhon suurin syy saattoi olla tulppaanipolte. Silloin sitä ei vain vielä tunnettu Suomessa, vaikka se Hollannissa ja Englannissa jo mellasti tulppaanipelloilla ja kukkapenkeissä. 

Tulppaanipenkissäni oli tuona vuonna vain yksi kohta, joka näytti valokuvissa hyvältä. Siinä kasvoi etualalla lajiketta Gudoshnik Double. Se porskutti hienosti myös tänä keväänä. Kookas ja vahvavartinen tulppaani on ilmiselvästi vastustuskykyinen kasvitaudeille ja siten todellinen kukkapenkin pelastaja. En silti haluaisi penkkiini pelkästään sitä, koska katselen mieluummin herkempiä värejä.

Lue lisää: Istutin tulppaanit koreissa - miten onnistui?

Villa Palasen tulppaanipenkki 2025. Lähes sama näky kuin edellisenä vuonna: Gudoshnik Double rulettaa.

Tältä tulppaanipolte näyttää.

Uskon, että kukkapenkissäni on ollut tulppaanipoltetta jo vähintään kahtena keväänä.

Viime syksynä otin opikseni edellisen vuoden jyrsijäongelmista ja pyörittelin kaikki tulppaanin ja krookuksen sipulit laimentamattomassa Trico Garden -liuoksessa ennen istuttamista. Mönjän lammasmainen haju sekoittaa sorkkaeläinten ja jyrsijöiden aistit niin, että ne eivät havaitse herkullista tuoksua ja jättävät tulppaanit rauhaan. Tämä toimikin mainiosti: ei yhtään jyrsijöiden koloa kukkapenkeissä!

Odotukseni olivat korkealla, kun leudon talven jälkeen tulppaanipenkki näytti paremmalta kuin koskaan. Nuppujen rivit olivat suorat ja tasaiset. Kunnes… jotakin taas tapahtui. Osa tulppaaneista nyykähti hyvän alun jälkeen niille sijoilleen. Niiden lehtiin ilmestyi ruskeita pilkkuja. Paikoitellen kukkavarret jäivät lyhyiksi ja monet kukkanuput jäivät avautumatta. Kukat kuihtuivat jo ennen avautumistaan. Jotkut kukat kyllä avautuivat, mutta terälehtien reunoista näki, ettei kaikki ollut kunnossa.

Kuulin tulppaanipoltteesta (Botrytis tulipae) Instagramissa, jossa seuraan kokeneempia puutarhaharrastajia ja alan ammattilaisia. Tunnistin heti taudin oireet. Luulen, että tuota sienitautia on ollut Palasen mullassa jo vähintään kahtena keväänä. Ellei sitten aiempien epäonnistumisten taustalla ollut jokin muu kasvitauti. 

Englantilaiset puutarha-asiantuntijat suosittelevat, että tulppaanipoltteen vaivaamat kasvit poistetaan sipuleineen kukkapenkistä eikä samassa paikassa kasvateta tulppaaneja kolmeen tai neljään vuoteen. 

Lue lisää tulppaanipoltteesta Meillä kotona -sivustolta: Tulppaanin harmaahome

Lue lisää tulppaanipoltteesta englanniksi Gardens Illustratedin sivustolta: Tulip fire: everything you need to know

Puolikerrannainen Darwin-hybriditulppaani Akebono.

Tulppaanikevät oli  kaikesta huolimatta upeampi kuin koskaan.

Varsinainen tulppaanipenkki kärsi siis kasvitaudista, mutta se ei ole koko totuus Palasen tulppaanikeväästä. Istutin syksyllä ennätysmäärän sekä tulppaanien että muiden sipulikasvien sipuleita Palasen kaikkiin kukkapenkkeihin. Tulppaanipolte vaivasi kasveja vain niissä penkeissä, joissa oli ollut tulppaaneja jo aikaisempina vuosina, ja suuri osa tulppaaneista onnistui niissäkin tekemään kukan. Kasvitaudin merkit ilmestyivät niihin vasta myöhemmässä vaiheessa. Täysin uudet istutukset säästyivät taudilta ja kukkivat upeasti. Siksi voin sanoa, että kevät 2025 oli sittenkin kaikkien aikojen tulppaanikevät.

Vuoden ihanin tulppaani oli Akebono, jota istutin tontin takaosaan varjoisalle paikalle. Lajike on nimetty Havaijilla syntyneen sumopainisankarin mukaan - Akebonosta tuli Japanissa 11-kertainen yokozuna. Hänen nimikkotulppaaninsa kukat ovat uskomattoman kookkaita, varret korkeita ja kukinta järjettömän pitkä. Huomaa terälehtien punaiset reunat! Tulppaani osoittaa, että keltainenkin voi olla vivahteikas väri.

Pionitulppaani Yellow Pomponette.

Yellow Pomponette ja narsissi Golden Ducat ovat täydellinen yhdistelmä.

Myös toinen yllättäjä oli väriltään keltainen: varhainen, voimakkaasti kerrottu Yellow Pomponette, jota istutin narsissien seuraan uuden kirsikkaluumupuun alle. Pomponetten kukat olivat niin painavat, että varret taipuivat sateessa maahan asti. Olen välttänyt keltaisia tulppaaneja, mutta luulenpa, että nyt pääsin ennakkoluuloistani. Nämä ovat niin kauniita, raikkaita ja keväisiä. Pomponette sopii loistavasti yhteen samanvärisen ja samaan aikaan kukkivan narsissin, Golden Ducatin, kanssa. Tykkäsin kovasti.

Kolmas kevään menestyjä oli myöhäinen, korkea liljatulppaani Viridichic, jota istutin keskipihan perennapenkkiin. Sen väritys on silmiinpistävä: syvän ruusunpunaisten terälehtien keskellä on leveä vihreä raita. Todellinen katseenvangitsija.

Liljatulppaani Viridichic.

Tulppaanipenkissäni kasvaa ensi keväänä mahdollisesti narsisseja.

Tontin takaosan tulppaani-istutukset saavat jäädä paikoilleen ja kukkia uudelleen. Olen kuitenkin poistanut kaikki tulppaanien sipulit etupihalta enkä aio istuttaa uusia muutamaan vuoteen. Siinä mielessä tämä kevät saattoi olla Villa Palasen ensimmäinen ja viimeinen koko tontin kattava tulppaanikevät.

Sain viime syksynä lahjaksi ison pussillisen pionitulppaanien sipuleita. Ne näyttivät kookkailta ja elinvoimaisilta, kun istutin ne etupihan kukkapeltoon, ja ajattelin, että keväällä ohikulkijat huokailisivat ihastuksesta ne nähdessään. Ikävä kyllä yksikään kukka ei avautunut – tulppaanipolte runteli jokaisen. Samassa lahjapaketissa olleet narsissit kuitenkin välttyivät taudilta ja kukkivat hienosti.

Ehkäpä tässä piilee ratkaisun avain: ensi keväänä tulppaanipenkissäni saattaa kasvaa narsisseja. Siitä huolimatta, että ne ovat keltaisia, kun aiemmin olen suosinut punaisen sävyjä. Ehkä pitää sittenkin tehdä se ennakkotilaus.