Kun lääkäri kysyi, onko minulla ollut koskaan ennen saman tyyppistä ongelmaa, vastasin silmää räpäyttämättä kielteisesti. Ei, pakarani eivät olleet koskaan ennen olleet kipeät.

Se ei pitänyt paikkaansa. En vain muistanut sitä silloin, eikä kipu sitä paitsi ollut samanlaista eikä samassa kohdassa. Minulla oli epämääräisiä lantion alueen tuntemuksia noin vuoden kuluttua siitä, kun olin aloittanut juoksuharrastuksen. Menin jopa niiden takia ortopedille. Ortopedi päätteli, että piriformikseni on liian heikko. Hän määräsi kaksi kuukautta juoksukieltoa ja rankkaa pakaratreeniä sekä Arcoxiaa, jotta pystyisin kivuiltani tekemään sen treenin.

Arcoxia eli etorikoksibi vaikuttaa olevan monien ortopedien lemmikkilääke. Se on kalliimpaa kuin perinteiset tulehduskipulääkkeet (ibuprofeeni, ketoprofeeni), mutta ärsyttää vatsaa vähemmän. Ehkä sitä suositaan myös sen takia, että se on pitkävaikutteista: tabletti päivässä riittää.

Kaikkien tulehduskipulääkkeiden teho perustuu siihen, että ne estävät kipua, tulehdusta ja kuumetta aiheuttavien välittäjäaineiden syntyä elimistössä. Samalla kuitenkin estyy myös hyödyllisten, mahaa ja munuaisia suojaavien välittäjäaineiden tuotanto. Koksibit, joihin etorikoksibikin kuuluu, kohdistavat tehonsa muita tarkemmin COX-2-entsyymiin, mikä tekee niistä mahan kannalta turvallisempia.

Koksibit voivat kuitenkin lisätä verisuonitukosten riskiä, minkä takia niitä ei määrätä potilaille, joilla on sydän- tai verisuonisairaus. Arcoxiaa ei saisi käyttää, jos verenpaine on koholla. Sydänriskin takia Arcoxiaa määrätään usein vain lyhyinä kuureina, etenkin järeintä eli 120 mg:n tablettia.

Verkon keskustelupalstoilta löytyy helposti hurjia tarinoita Arcoxiasta(kin)

Kun viime keväänä ensimmäisten magneettikuvien jälkeen minusta yritettiin kivutonta, fysiatrini määräsi Arcoxiaa ensin viikon ajan 120 mg ja sen jälkeen kaksi viikkoa 90 mg päivässä. Ja halleluja, minusta tosiaan tuli kivuton - kuitenkin ainoastaan tuon viikon ajaksi. 90 mg poisti myös jonkin verran kipua, mutta ei vienyt niitä kokonaan mennessään.

Työterveyslääkäri oli haluton määräämään lisää järeää Arcoxiaa, joten sinnittelin jonkin aikaa 90 mg:llä täydentäen sitä kipugeelillä ja/tai kylmähoidolla. Aika pian tämän jälkeen sitten jo sainkin Panacodia ja sen jälkeen kortisonipistoksia. Arcoxia oli kuitenkin pitkään perustulehduskipulääkkeeni.

Verkon keskustelupalstoilta löytyy helposti hurjia tarinoita Arcoxiasta(kin). En sano, etteivätkö ne voisi olla totta. Minun kohdallani lääke vain on toiminut niin kuin sen pitäisikin enkä ole kokenut minkäänlaisia haittoja. Ei haittoja tietysti pidäkään useimmille tulla.

Tabletin koko ja ulkonäkö vaikuttavat vahvasti hoitomyöntyvyyteeni.

Kun sitten marraskuussa siirryin professori O:n potilaaksi, myös hän määräsi heti kärkeen kipuihin Arcoxiaa. Jälleen sain ensin kuurin 120 ja sitten 90 milligramman tabletteja.

Tykkään  Arcoxian visuaalisesta ilmeestä: sen väri ja muoto ovat poikkeuksellisen miellyttävät. Eri vahvuiset lääkkeet ovat eri värisiä ja myös niiden koko vaihtelee pitoisuuden mukaan. Ainakin minulla tabletin koko ja ulkonäkö vaikuttavat aika vahvasti hoitomyöntyvyyteen eli haluun ottaa lääke ohjeen mukaan. Kiva tabletti on kiva ottaa. Tietysti on tärkeää myös, ettei tabletti tartu kurkkuun. Parasetamoli (Panadol) on tässä suhteessa täysi kammotus: iso tabletti, huokoinen pinta ja hirveä maku.

Mutta takaisin Arcoxiaan: syksyllä se ei tehonnutkaan, ei edes korkeimmalla pitoisuudella. Olin ymmälläni. Professori O:lla oli kuitenkin selitys: hän arveli, että keväällä kipuni johtuivat suurelta osin jännekudosten tulehduksesta, jonka Arcoxia tulehduskipulääkkeenä poisti ja siten paransi kivut. Syksyyn mennessä tulehdukset olivat kuitenkin parantuneet, joten Arcoxia ei enää ollut tehokkaimmillaan.

Tulkinnassa saattaa olla perää. Kevään magneettikuvissahan löydettiin nimenomaan muutama jännetupen tulehdus pakaroiden pikkulihaksissa. Lisäksi minulla oli trokanterbursiitti, joka on niin ikään tulehdus. Tulehdusten hoito kuitenkin viimeisteltiin kesällä kortisonipiikeillä, enkä usko, että minulla O:n luokse mennessäni enää oli tulehduksia.

Professori O. vaihtoikin kipulääkkeeni toiseen ja antoi luvan täydentää sitä tarvittaessa Panacodilla. Palaan tämän hoidon toimivuuteen myöhemmin.

Entä se aiempi piriformiskuuri? Se tuntui toimivan, vaikka jälkeenpäin ajatellen minua vaivasivat silloinkin todennäköisemmin hamstring-jänteet kuin piriformikset. Hamstring-vaivat ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia keski-ikäisillä naisilla, joten on ymmärrettävää, etteivät ne tulleet ensimmäisinä ortopedin mieleen.

--

Päivän kuvat: Tulppaaninnuppuja parvekkeeltani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

JattaM
1/2 | 

Värillä ei minulle niinkään ole väriä mutta koolla, muodolla ja pintamateriaalilla on. Pieni, liukaspintainen, mieluummin soikeahko kuin pyöreä - ah sellainen lääke on kelvollinen niellä!

Maija
Liittynyt15.10.2015

Totta! Kokeilemistani kipulääkkeistä Voltaren Rapid on ollut tuossa mielessä ehdottomasti paras.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016