Olen esitellyt muita pihoja ja puutarhoja, mutten vielä minulle tutuinta ja rakkainta, lapsuudenkotini pihapiiriä. Nyt on sen vuoro.

Se on tavallinen pirkanmaalainen vanhan maalaistalon piha. Hirsirakennuksia on kolmella sivulla, ja pihan avoin etelälaita antaa pelloille. Pihaneliön keskellä on nurmikkoa ja kaivo, jonka viereen on istutettu tammi. Syreenit, marjapensaat ja vanha omenapuu sijoittuvat pihan pellonpuoleiseen reunaan. Asuintalon takana on lisää nurmikkoa, hedelmäpuita, pari marjapensasta, vatukko ja pitkä syysleimupenkki. Tallinparven sillan pielessä kasvaa isän ylpeys, hevoskastanja.

Pihaan tullessa kukkia ei näy oikein missään. Sitä luulisi, että ei täällä ainakaan viherpeukaloita asu. Karjalanneito roikkuu amppeleissa ja tien reunaan on istutettu rivi punaisia pelargoneja, mutta yhtään ainoaa perinteistä perennapenkkiä ei ole näkyvissä. Yksi on, mutta se on autotallin takana piilossa.

Mutta kun katsoo vähän tarkemmin, istutuksia onkin joka puolella. Ne vain maastoutuvat hyvin.

Kaivon luona betonisessa vesisäiliössä kasvaa krassia, kuten joka kesä. Navetan seinustalla rehottaa iäkäs ukonhattu. Vanhan asuintalon portaiden pieleen on istutettu mehiruusuja emalivateihin. Joulukaktukset viettävät kesää amppeleissa, jotka riippuvat ruostuneesta puutarhakeinun kehikosta. Vanhat ja uudet haravat on työnnetty kivijalan koloon romuromanttiseksi asetelmaksi. 

Äitini on perustanut pieniä kukkamaita sinne tänne metsän rajaan, kiven koloihin ja rakennusten seinustoille. Istutukset näyttävät usein sattumanvaraisilta. On ehkä saatu naapurilta tai tuliaisiksi pistokas, taimi tai juurakko, ja se on isketty ensimmäiseen paikkaan, jossa on ollut tilaa. Osa asetelmista taas näyttää hyvinkin harkituilta. Rahaa tuskin on kovin paljon käytetty, kekseliäisyyttä sitäkin enemmän. Paljon näkyy myös siirrettyjä luonnonkasveja, kuten vuokkoja, lemmikkejä, ahomansikoita ja kotkansiipiä.

Kun olin pieni, äitini ei muilta töiltään ehtinyt juurikaan hoitaa pihaa. Muistan silti parikin isompaa kukkapenkkiä, joissa kasvoi vanhanajan perennoja kuten keisarinkruunuja. Luovempia kukkaistutuksia alkoi syntyä vasta, kun karjasta luovuttiin. Viherpeukalo lienee periytyvä, sillä naapurissa sijainnut isovanhempieni puutarha palkittiin monena vuonna kotipihakilpailussa. Nyt mummin ja pappan pihalla on ollut jo pitkään uudet omistajat, enkä kehtaa käydä tutkimassa, onko siellä mitään vanhaa jäljellä.

 Muutos on pysyvää myös lapsuudenkotini pihamaalla. Kun kaksi viikkoa sitten kävin siellä, kauneimmassa kukassa olivat värikkäät asterit, joita äiti oli sijoittanut useaan eri paikkaan. Hän oli kasvattanut taimet Lidlistä ostamistaan siemenistä. Kultapallot olivat parhaimmillaan, ja härkäpapu kiersi hopeapajun katkaistua runkoa. Akileijojen sijasta talon päädyssä oli nyt korkeita maksaruohoja.

Päivän kuvat: Valtaosa kuvista on kahden viikon takaa, mutta otin mukaan myös pari otosta viime vuodelta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016