Tulppaanit ovat minusta olleet bulkkikukkia, sellaisia, mitä pitää ostaa majakkoon vähintään kaksi punttia, että näyttäisi miltään. Olen kasvattanut parvekkeella saviruukuissa matalia "luonnonlajeja", kasvitieteellisiä tulppaaneja, jotka eivät tarvitse  kovin syvää multakerrosta. Ne ovat olleet ihan ok, mutta en ole ollut niistä hirveän innoissani. Lajikkeitakaan ei ole ollut kovin monia tarjolla.

Viime syksynä viljelylaatikkoni vapautui poikkeuksellisen varhain, koska kuuma kesä kuihdutti gladiolukset ja krassit ennen aikojaan. Päätin kokeilla kunnollista tulppaanipenkkiä ja istuttaa ensi kertaa jalostettuja, korkeita tulppaaneja. Niitähän on vaikka minkälaisia: yksinkertaisia, kerrottuja, viherraitaisia, liljanmuotoisia ja ripsureunaisia.

Hyppäsin saman tien syvään päähän ja nappasin puutarhamyymälästä pussilliset värikkäimpiä papukaijatulppaaneja mitä löysin. Valitsin myös kahta lajia matalia tulppaaneja sekä kahta lajia iiriksiä. Istutin sipulit marras-joulukuun vaihteessa. Laitoin mukaan sipuliravinnetta ja mullaksi kaadoin, mitä parvekkeen nurkkaan oli sattunut jäämään: vajaan säkillisen rhododendronmultaa ja kesäkukkamullan loppuja.

Ajattelin, ettei mullan laadulla olisi niin väliä, kun se saattaisi joka tapauksessa jäätyä läpikotaisin, jos tulisi kylmä talvi.

Ei tullut kylmä talvi. Helmikuun lopulla nousivat pintaan iirikset ja niiden jälkeen aikaiset, matalat Persian Pearl -tulppaanit, joista on kuvia aikaisemmassa kirjoituksessani täällä. Ilokseni myös papukaijatulppaanien tomerat lehdet puskivat ylös mullasta jo  helmi-maalikuussa, ja nuputkin tulivat nopeasti näkyviin. Ne pysyivät tosin vihreinä niin pitkään, että ehdin jo huolestua. Eikö niistä tulisikaan värikkäitä?

Turha pelko. Molemmat lajikkeet tuottivat niin ihanat ja värikkäät kukat, että olin aivan myyty. Häärin niiden ympärillä kameran kanssa lähes joka päivä.

Istutin seitsemän sipulia kumpaakin lajiketta, ja kukkia kehittyi viisi kumpaakin. Ensimmäiset kukat avautuivat pitkänäperjantaina ja ne pysyivät priimakunnossa reilusti yli viikon. Eivät ne vieläkään ole täysin lakastuneita.

Eikö olekin aivan hurmaava tulppaani tämä Tulipa Estella Rijnveld? Punainen ja valkoinen kuin piparminttutanko ja mukana ripaus vihreää. Jokainen kukka on hiukan erilainen - valkoista on enemmän tai vähemmän.

Eipä tosin Tulipa Garden Fire siitä juuri jälkeen jää. Se avaa terälehtensä melko vaaleina ja kuin maidolla siveltyinä, mutta tummuu syvän punaiseksi. Vihreät sävyt katoavat kukan vanhetessa, mutta valkoinen raita säilyy. Sitä ei kuitenkaan ole joka terälehdessä eikä edes joka kukassa.

Korkeiden tulppaanien juurille avautui joukko Tulipa Little Princessejä. Ne ovat kauneimmillaan puoliksi supussa, jolloin terälehtien hienostuneet ulkopinnat näkyivät. Avautuneina ne ovatkin aika räikeitä. Monissa kukkavarsissa oli kolme nuppua, ja yhdessä kukassa oli tavallisten kuuden terälehden sijasta peräti 11. Kukinta meni ohi muutamassa päivässä.

Alla olevista kuvista näkee, etteivät kaikki tulppaanit jaksaneet kohota täyteen korkeuteen. Estella Rijnveldit kasvattivat kyllä täysikokoiset kukat, mutta varsi jäi lyhyeksi kaikissa paitsi yhdessä. Garden Firet tuottivat kolme korkeaa ja kaksi matalaa kukintoa.

Tulppaanipenkin värejä ei voi väittää erityisen harmonisiksi. En arvannut, että oranssit pikkuprinsessat kukkisivat samaan aikaan kuin punaiset papukaijatulppaanit, ja sitä paitsi luulin, että prinsessat olisivat punaisempia. Pieni arviointivirhe.

Olen silti tulppaanipenkkiini niin tyytyväinen, että mieleni tekee laittaa vastaava ensi kevääksi. Katsotaan nyt, onko viljelylaatikko syksyllä vapaana vai ei. Aion nimittäin ennen pitkää kaivaa sipulit ylös ja istuttaa laatikkoon jotakin ihan muuta. Kerron siitä lisää parin viikon kuluttua.

---

Päivän kuvat: Tulppaani Garden Fire.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016