Kirjoitukset avainsanalla ruoka

Ongelma: Etätyöläisellä on koko ajan nälkä eikä koskaan aikaa laittaa ruokaa. Puolen tunnin ruokatunti ei riitä kaupassa käyntiin, ruuanlaittoon ja syömiseen mitenkään. Ja työpäivän jälkeen vasta nälkä onkin. Ei silloin millään jaksaisi pukea ja lähteä kauppaan tai ryhtyä ruuanlaittoon porkkanoiden kuorimisesta alkaen. Lisäksi kotona on koko ajan myös toinen nälkäinen.

Toimistolla työskennellessäni ostin lounaan jo aamulla mukaan, ja työpäivän jälkeen oli helppo poiketa kotimatkalla kauppaan, ellei jääkaapista löytynyt viikonlopun tähteitä. Foodora ja Wolt eivät pelasta, koska olen liian kranttu syömään pikaruokaa eikä gourmet-tasoon ole arkisin varaa. Turussa on yksi lounasravintola, jonka ruuasta maksan mielelläni lounassetelin.

Ratkaisu: Feelia ja Ruokaboksi yhdessä. Molemmista palveluista tilataan isompi määrä ruokia kerralla netistä ja ne tuodaan kotiovelle, mutta muuten ne ovat melkein kuin yö ja päivä. Niinpä ne täydentävät mainiosti toisiaan. 

1. Valikoima

Feelia: Suomalaista kotiruokaa, tai oikeammin kouluruokaa: kasvissosekeittoja, kiusauksia, makaronilaatikkoa, lasagnettea, lihapullia, perunamuusia ja karjalanpaistia. Kymmeniä vaihtoehtoja, myös kasvisruokia. Tilata voi niin paljon ja niin monta lajia kerralla kuin haluaa. Tarjolla on myös valmiiksi koottuja bokseja, jotka on suunniteltu säännöllisille viikkotilaajille. Valikoima kasvaa hiljakseen.

Ruokaboksi: Kolme vaihtoehtoa, joista Perheboksi muistuttaa eniten Feelian valikoimaa ja Vegeboksi on vegeboksi. Oma valintani on klassinen Ruokaboksi, jonka ruuat edustavat makuja maailmalta. Useimmat reseptit ovat olleet minulle uusia. Niitä ei kuitenkaan saa itse valita. Yritys ilmoittaa viikon ruuat verkossa etukäteen ja vaihtoehtona on ottaa tai jättää - tai vaihtaa boksilaatua. Toisaalta reseptivalikoima vaikuttaa laajalta. Lisäksi voi tilata esimerkiksi hedelmäboksin, jossa on kolme kiloa sesongin hedelmiä, tai mausteboksin. 

2. Valmistus kotona

Feelia: Autoklaavissa kypsennetyt ja tyhjiöpakatut ruuat kaadetaan pakkauksesta kattilaan tai uunivuokaan ja lämmitetään. Aikaa kuluu 15-30 minuuttia. Siinä kaikki.

Ruokaboksi: Laatikossa on ruokien ainekset ja yksityiskohtaiset valmistusohjeet. Vain perusmausteita ja esimerkiksi öljyä pitää löytyä omasta kaapista. Ruokien valmistusaika vaihtelee noin 20 minuutista vajaaseen tuntiin. Perunoita voi kyllä joutua kuorimaan, mutta vain kerran viikossa.

3. Annoskoot

Feelia: Kaikkien ruokien peruspakkauskoko on 600 grammaa. Siitä sanotaan riittävän 2-4 hengelle, mutta meidän kaksihenkiselle perheelle annos on lähes aina liian pieni. Feelia-ruoka on yleensä vain aterian pääruoka, ja sitä on tarkoitus täydentää leivällä ja salaatilla, kenties maidollakin, kuten koulussa. Jos niin ei tee, tulee nälkä. Myöskään lautasmalli ei yleensä toteudu yhdellä Feelia-pussilla – joko kasviksia tai proteiinia puuttuu.

Ruokaboksi: Annokset ovat reiluja. Kun valitsee 1-2 hengelle tarkoitetun pienen boksin, saa ruokaa 2-3 hengelle. Emme yleensä jaksa syödä kahdestaan kerralla koko annosta, vaan siitä jää tähteeksi tai myöhemmäksi välipalaksi. Ruuassa on aina tuoreita kasviksia ja siitä voi koota kutakuinkin lautasmallin mukaisen aterian.

4. Maku

Feelia: Maut ovat mietoja ja laitosruuasta tuttuja. Mitään vikaa niissä ei ole ja jotkut ovat erittäinkin hyviä. Mausteita voi lisätä itse makunsa mukaan. Suosikkejani ovat jauhelihalasagnette, lihapullakastike sekä linssikeitto, joka on poikkeuksellisen mausteista, siinä taitaa olla tandooritahnaa. Useimmat ruuat ovat suutuntumaltaan mössöjä. 

Ruokaboksi: Ainakin tähän asti ruuat ovat olleet erittäin maukkaita. Mausteiden käyttöä voi tietenkin säätää itse, mutta perusasetus ei ole yhtä mieto kuin Feelialla. Ruuissa on myös rapeutta ja suutuntumaa, koska niissä käytetään tuoreita kasviksia eikä kaikki välttämättä ole läpikotaisin kypsennettyä.

5. Kuljetukset

Feelia: Valittavana on säännöllisesti toimitettavia bokseja ja yksittäisiä toimituksia. Itse olen tilannut epäsäännöllisin väliajoin täysin vapaavalintaisia ruokia. Kylmäkuljetuspäiviä on kaksi: keskiviikko ja perjantai, ja tilaus pitää tehdä viimeistään edellisenä päivänä klo 13:een mennessä. Feelia toimittaa koko Suomeen, mutta kylmäkuljetukset toimivat vain isoimmilla paikkakunnilla. Ruuat tuodaan iltaisin. Ovikoodia koskeneen alkukankeuden jälkeen kuljetukset ovat toimineet erittäin hyvin.

Ruokaboksi: Perustuu jatkuvaan tilaukseen, joka napsautetaan netissä tauolle, jos sen viikon boksi jätetään väliin. Päätös pitää tehdä jo vajaata viikkoa ennen toimitusta. Boksia ei tarvitse maksaa erikseen ensimmäisen kerran jälkeen, vaan tilatun boksin hinta veloitetaan tililtä automaattisesti. Jakelupäiviä on vain yksi, maanantai. Boksi voidaan kuitenkin myös jättää oven taakse, jos vastaanottaja ei ole paikalla. Olen Ruokaboksin kanssa vasta kokeiluvaiheessa, mutta tähän asti kaikki on sujunut oikein hyvin. Ruokaboksi ei toimita koko maahan, mutta paikkakuntia on useita.

6. Parasta palvelussa

Feelia: Loistava pikanälkätilanteissa, joita meillä on lähes päivittäin. Ruuat säilyvät erittäin hyvin jääkaapissa, kolmesta viikosta kuuteen kuukauteen, joten niitä on mukava pitää varalla. Syön nykyään useimmiten lounaaksi Feelian kasvissosekeiton kananmunan tai raejuuston kera. Täyttävämmät ruuat ovat mainioita esimerkiksi puutarhatyöpäivän jälkeen. Täydennän niitä usein Saarioisten rapeilla kasvissalaateilla, kun en viitsi valmistaa salaattiakaan itse.

Ruokaboksi: Nämä ruuat vetoavat vaihtelunhaluiseen, mutta mukavuudenhaluiseen kokkiin. On huippua, kun joku on miettinyt reseptit ja hankkinut ainekset valmiiksi. Mukavaa, kun tuoreet kasvikset ovat mukana eikä niitä tarvitse miettiä erikseen. Ainesten laatu on erinomainen: esimerkiksi viime ruokaboksin salaatti oli niin mehukasta ja rapeaa, että vastaavaa löytää harvoin keskellä talvea ruokakaupasta. Näitä valmistan työpäivän jälkeen. Ateriaa ei tarvitse täydentää millään, vaan siinä on mukana myös lisukkeet.

7. Ärsyttävää

Feelia:  Annosten riittävyydestä annettu tieto on mielestäni osittain harhaanjohtavaa. Palautetta kyllä pyydetään, mutta nettisivuilta siivotaan pois palaute, jossa on vihjaistu esimerkiksi edellämainittuun tai siihen, että kyseessä ei ole täysipainoinen ateria (lue: annoin palautetta, mutta se katosi sivustolta). Asiat pitää ensikertalaisen päätellä itse. 

Ruokaboksi: Jos ei välitä jostakin ruuasta tai aineksesta, ainoa tapa välttää sitä on jättää koko boksi tilaamatta. En syö paprikaa, josta saan vatsavaivoja, enkä korianteria, joka geneettisistä syistä maistuu suussani hajusaippualta. Ärsyttää, että niitä kuitenkin tulee boksin mukana väistämättä kotiin. Lisäksi ohjeet on ilmeisesti jengattu joko kahdelle kokkaajalle tai nelikätiselle humanoidille. En ehdi millään pilkkoa niin nopeasti seuraavaksi tarvittavia aineksia, etteivät ensimmäiset kärähtäisi sillä välin pannulla. Jatkossa luen ohjeet ennen kuin aloitan ja pilkon kaiken heti riippumatta siitä, mitä ohjeessa neuvotaan. Myös mausteet kannattaa poimia käden ulottuville etukäteen.

8. Vastine rahalle

Feelia: Aika edullista on. Jos esimerkiksi 600 gramman broilerikiusauksen lämmittää kahdelle, annoksen hinnaksi tulee 2,70 euroa. Valmiiksi valittuna seitsemän ruuan klassikkoboksina kahden hengen ruuat (Feelian mukaan 2-4 hengen ruuat) maksavat 76 euroa eli 5,40 euroa per annos. Hintaa selittää ainesten edullisuus ja reseptien yksinkertaisuus: monet ruuat perustuvat perunaan. Mielestäni näistä saa kuitenkin hyvän vastineen rahalle. Toimitusmaksu on 8,90 euroa.

Ruokaboksi: Hieman kalliilta tuntuu. Pieni ruokaboksi maksaa 59 euroa (hinta lienee nousemassa piakkoin), ja siitä syntyy periaatteessa kuusi ruoka-annosta, käytännössä enemmän, koska annokset ovat reiluja. Näin annoksen hinnaksi tulee noin 10 euroa, vaikka ruoka pitää valmistaa itse. Arvostan kuitenkin vaihtelevia reseptejä ja tarkkaan mietittyjä valmistusohjeita ja työskentelen mielelläni hyvälaatuisten ainesten kanssa. Myös Ruokaboksi antaa mielestäni hyvän vastineen rahalle. Erillistä kuljetusmaksua ei ole.

Johtopäätökset

Molemmat palvelut ovat mielestäni omalla tavallaan nerokkaita ja toivon niille pitkää ikää. 

--

Päivän kuvat: Ruokaboksin kreikkalaisen salaatin pohjalla oli keko kvinoaa, mitä en olisi tullut itse ajatelleeksi. Ruuassa on peräti kolmea ainesta, joita en tavallisesti käytä ollenkaan: korianteria, paprikaa ja oliiveja. Puoliso sai kahmia paprika- ja korianterikohdat, oliiveja kyllä söin. Ei ole pahitteeksi venyttää välillä hieman rajojaan.  Feelian ruuat tulevat tiiliskiven näköisissä tyhjiöpakkauksissa, jotka on heppo tyhjentää kattilaan tai uunivuokaan. 

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yövyimme PetriS Chocolaten Bed and Breakfastissa, joka sijaisee Matildan entisessä kyläkoulussa. Petri ja Nina Sirén asuvat itsekin komeassa rakennuksessa, jossa on myös suklaapuoti ja kahvila.

Paikka on aivan hurmaava. Vierashuoneet ovat pieniä, vessaan saa jonottaa ja äänieristys voisi olla parempikin. Katosta riippuvat korituolit, Secto-valaisimet, huoneiden yleinen harmonisuus, ystävällinen palvelu ja talon hyvä henki korvaavat kuitenkin pienet puutteet, ja lopputuloksena on se tärkein: hyvät yöunet.

Parasta on silti PetriSin kauniisti katettu ja runsas aamupala. Juomalasissa on raparperimehua ja jogurtin pohjalla itse keitettyä raparperihilloketta. Taivaallista! Haudutetun teen saa valita kahvilan laajasta valikoimasta. Saaristolaisleivässä on mausteena suklaapaloja, ja aterian päättää kolmen pienen suklaaherkun kimara. Ylellistä!

Olin jo illalla maistellut suklaapuodin käsintehtyjä praliineja, mutta ilman aamiaista en olisi tajunnut, miten hyviä myös PetriSin suklaakiekot ovat. Kiekkojen päälle ripotellut mausteet muuttavat suklaan makua joka haukkauksella, mikä on hauskaa. Ymmärsin vasta nyt, miten hyvin suolan ja suklaan maut sopivat yhteen.

Praliineista suosikkejani olivat kirpsakka Mustaherukka ja aidon makuinen Samppanja, mutta monta makua jäi vielä maistamatta. Ostin suklaita myös mukaan – onneksi oli kylmäkassi mukana, sillä muuten herkut olisivat auttamatta sulaneet helteessä.

PetriSin suklaat ovat oikeasti maailmanluokkaa. Ehkä jostakin saa yhtä hyvää, mutta tuskin parempaa.

PetriSin kahvi on varta vasten heille pienpaahtimossa kehitetty. Makua kehutaan, mutta kun en juo kahvia niin oma havainto puuttuu. Kahvilasta saa myös erikoiskahveja.

Kahvin kanssa nautittavaksi on vitriinillinen herkullisen näköisiä kakkuja, joista monet ovat luontaisesti gluteenittomia. Leivonnassa on käytetty vehnäjauhon sijasta mantelijauhetta.  Juoman ja kakkupalan voi kantaa puutarhaan ja nautiskella vaikkapa vanhan omenapuun alla. Puutarha on sopivasti villiintynyt, mutta viihtyisä. Istuintyyny kannattaa kuitenkin tuoda mukana, jos kovalla alustalla istuminen tekee kipeää. Tyylisudokupostauksen asukuvat otettiin PetriSin puutarhassa.

Matilda-kirjoitussarjani päättyy tähän. Minusta tuntuu, että ensimmäinen retki ei jää viimeiseksi, joten voi olla, että palaan tuonnempana niihin putiikkeihin, ravintoloihin ja palveluihin, jotka jäivät nyt vaille esittelyä.

Olen muuten jo kerinyt ensimmäisen alpakkalankavyyhdin ja tehnyt mallitilkun neuletta varten. Pian pääsen tositoimiin -  puikoilla 2,5, mikä takaa, ettei neule valmistu ihan heti.

--

Päivän kuvat: Aamu- ja iltatunnelmia PetriSiltä. 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Juuri muutama viikko sitten tuli juotua kahvit ja kakkupalat tuolla,kahvi oli TODELLAKIN hyvää!!!!Ei voi muuta kuin suositella

Saara Kemi
2/2 | 

Tarvitsetko henkilökohtaista tai yrityslainaa ilman stressiä ja nopeaa hyväksyntää??? Jos kyllä, ota meihin yhteyttä, tarjoamme nyt lainoja 3%: n korolla. Lainamme on turvattu ja turvallinen. Lisätietoja ja hakemuksia varten ota yhteyttä sähköpostitse: saara.kemi@gmail.com

Sastamalasta Pirkanmaalta löytyy erinomainen esimerkki siitä, miten menestyvä yritys voi levittää hyvinvointia laajalti ympärilleen. Enkä puhu nyt vain työllistävyydestä tai veronmaksusta, vaan kulttuurisen pääoman vaalimisesta sekä silkasta silmänilosta. Kirsi-Marja ja Jarmo Nieminen ovat tehneet Tyrvään pappilasta yhden paikkakunnan keskipisteistä.

Niemiset kertovat Tyrvään Pappilan verkkosivuilla, että heidän tavoitteenaan on ollut entistää Pappila vanhaan loistoonsa ja tehdä siitä tapahtumatalo, joka yhdistää historiallisen miljöön ja elävän kulttuurin siten, että tilaisuuksien keskiössä on herkullinen ruoka.

Pappilan saleja ja kamareita. Kuvasin pääasiassa yläkerrassa, koska alakerrassa oli paljon ruokailijoita, joita en halunnut häiritä.
Pappilan saleja ja kamareita. Kuvasin pääasiassa yläkerrassa, koska alakerrassa oli paljon ruokailijoita, joita en halunnut häiritä.

Tämä näyttää onnistuneen, sillä Pappila on hieno kokonaisuus. Talo on kunnostettu huolellisesti ja laadusta tinkimättä. Pappilan kussakin salissa ja kamarissa on oma värimaailmansa ja erityinen tunnelmansa.

Olisin voinut vannoa, että kahdessa alakerran huoneessa oli William Morris -tapetit, mutta kun tarkistin asian kotona, havaitsin olleeni väärässä. Pappilan käsinpainetut paperitapetit ovat ruotsalaisen Lim och Handtryckin tuotantoa. Morrisin tyylinen on nimeltään Florian. Paikallisoppaani mukaan Niemiset suosivat lähiseutujen osaajia ja tuottajia aina kun mahdollista, muttei täälläkään sentään ihan kaikkea osata.

Pappilan kunnostuksen mahdollistanut varallisuus on peräisin kaukolämpöventtiileitä valmistavan Vexve Oy:n myynnistä. Pappila on nyt avoinna yleisölle toista kesää. Paikalliset tietävät, että Niemisten kunnostuslistalla seuraavana on kirjamuseo Pukstaavin ja Herra Hakkaraisen talon lähellä Marttilankadulla sijaitseva funkkistalo. Lapsuudessani siinä oli Sastamalan Kumi  -niminen kauppaliike, jossa oli kiinnostava leluosasto.

Pappila on myös musiikin talo. Kesäisin käytössä on amfiteatteri.
Pappila on myös musiikin talo. Kesäisin käytössä on amfiteatteri.

Pappila on tänä kesänä avoinna lähes päivittäin elokuun loppupuolelle asti. Arkisin on lounaalla salaattipöytä ja kaksi pääruokavaihtoehtoa sekä pieni jälkiruoka. Sunnuntaisin katetaan brunssi. Keskiviikkoisin pidetään amfiteatterissa ilmaiskonsertteja. On myös teatteria, kahvikonsertteja, keskiaikaisia pitoja ja teemailtoja.

Pappilan toiminnasta vastaa isäntä Tapio Humalajoki. Ruuan korkean tason takaa keittiömestari Tapio Järvinen, joka käyttää paljon paikallisia raaka-aineita. A la carte -listalla on muun muassa Sastamalan kuhaa, Mouhijärven villasikaa ja köyliöläistä karitsaa. Myös juustot ovat lähijuustoloista. Viinit ovat omaa tuontia Italiasta, Espanjasta ja Unkarista. 

Sastamalassa ei ole ollut ”parempaa” ravintolaa, johon olisi huoletta kehdannut viedä vieraansa tai vaikka vanhempansa syömään. Mutta kun nyt on niin en ihmettele yhtään, että asiakkaita riittää ja että kauempaakin tullaan varta vasten. Ruoka ja miljöö ovat vastustamaton yhdistelmä.

Pappilan istutuksia.
Pappilan istutuksia.

Pappilaa ympäröi laaja, vehreä puutarha, joka varmasti vielä rehevöityy nykyisestä. Niemisten aloittaessa se oli täysin villiintynyt ja talon etupuolelta asfaltoitu. Nyt siellä kasvaa satakunta lajiketta puita, pensaita, perennoja ja köynnöksiä. Pengerretty puutarha kurottaa Pappilan sivulla kohti rantaa ja Pappilanpuistoa, joka on kaupungin hoidossa.

Lajikkeet valittiin ajatellen, mitä pappilan puutarhassa olisi voinut kasvaa 1920-luvulla. Kymmenestä ruusulajikkeesta on juuri nyt parhaimmillaan ihana vaaleanpunainen perinneruusu Maiden’s Blush. Myös tumman violetinpunainen kirkonruusu on yhä kukassa. Kurjenpolvia on useita lajikkeita, ja talon yhdellä seinustalla rehottaa komea harmaamalvakasvusto. Isossa kukkapenkissä korostuu tummanpunainen väriminttu.

Puutarha on myös veistospuisto, jossa on kesän loppuun asti nähtävillä viiden kuvanveistäjän töitä. Ilona Talan peura-aiheinen teos Sunrise jää puutarhaan pysyvästi. Pappilan kivinavetassa on lisäksi esillä Henry Mooren grafiikan näyttely, jonne on vapaa pääsy.

Joni Saarelan veistokset Pohjolan morsian (ylempi kuva) ja Mustaleski.
Joni Saarelan veistokset Pohjolan morsian (ylempi kuva) ja Mustaleski.

Tyrvään Pappila sijaitsee Liekoveden rannalla Suomen ensimmäistä kaksitornista kirkkoa vastapäätä. Välissä on vain Vammaskoski. Pappilan historia on kiinnostava ja dramaattinenkin.

Nykyinen, valkoiseksi rapattu kivipappila on rakennettu sisällissodan aikana poltetun puupappilan paikalle. Sastamalan seudulla käytiin kovia taisteluja vuonna 1918. Tampere oli jo antautunut, kun Satakunnan punakaartin rintamaesikunta asettui Tyrvään pappilaan. Punaiset sijoittivat konekiväärin muun muassa Tyrvään kirkon torniin. Silloisen kirkkoherran Karl Abiel Heikelin poika Jalo Veikko Heikinheimo oli nuori jääkäri, joka johti Karkun ja Tyrvään valtauksessa kahta jalkaväkikomppaniaa. Ennen perääntymistään punaiset tuikkasivat pappilan tuleen. Kerrotaan, että Heikinheimo seisoi kotinsa savuavilla raunioilla, kun kirkon puolelta ammuttu kiväärinluoti haavoitti häntä.

18. huhtikuuta 1918 punaiset tyhjensivät Vammalan kauppalan ja sytyttivät sen talo talolta tuleen. Sanotaan, että kirkkokin olisi poltettu, elleivät paikalliset punaiset olisi estäneet. Vammalan palo oli sisällissodan suurin yksittäistä paikkakuntaa koskenut tuho koko maassa, sillä kauppalan rakennuksista tuhoutui 2/3. Arvokkaat Tyrvään kirkonkirjat säilyivät palossa, koska kirkkoherra oli siirtänyt ne ajoissa turvaan Sammaljoelle.

Tyrvään pukki.
Tyrvään pukki.

Menivätkö Tyrvää, Vammala ja Sastamala äskeisessä sekaisin? Eipä ihme.

Vammaskosken rannoilla on todistetusti ollut asutusta jo 300-luvulla. Sastamalan nimi esiintyi ensimmäisen kerran virallisessa asiakirjassa vuonna 1300. Sastamalan historiallisesta emopitäjästä erkaantui aikanaan Tyrvään kunta, jonka keskustaajamaa kutsuttiin Vammalaksi. Vammalasta tuli ajan myötä itsenäinen kauppala ja sitten kaupunki. Tyrvään kunta (ja Karkun kunta) liitettiin Vammalaan vuonna 1973. Näin silloin ensimmäisen kerran ilotulituksen.

Uusi Sastamalan kaupunki syntyi, kun Vammalaan liitettiin Mouhijärvi ja Äetsä vuoden 2009 alussa. Suodenniemi oli liittynyt Vammalaan jo aikaisemmin, ja Kiikoinen liittyi Sastamalaan 2013. Nykyinen Sastamalan kaupungin alue on lähes sama kuin muinaisen Sastamalan suurpitäjän.

Tyrvää, Vammala ja Sastamala ovat siis joko ihan sama tai vähän eri asia, riippuu, keneltä kysytään ja mistä ajankohdasta puhutaan. Itse synnyin Tyrvään sairaalassa, vaikka syntymäkotikuntani on naapurikunta Punkalaidun (joka ei liittynyt Sastamalaan, vaikka neuvotteluja käytiin). Valtaosan lapsuudestani asuin Tyrväällä, kävin ennen peruskoulu-uudistusta Tyrvään yhteislyseota ja vietin paljon aikaa Tyrvään kirjakaupan kirjakellarissa. Ylioppilaaksi pääsin Vammalan lukiosta, joka oli ihan sama rakennus kuin yhteislyseo, nimi vain oli muuttunut. Sastamala on minusta hyvä ja kaunis kaupungin nimi, mutta sastamalalainen en ole koskaan ollut.

Tyrvää oli ja on tunnettu kutuistaan (eli vuohistaan) ja kutunjuustostaan, joten Tyrvään vaakunassa on kullanvärinen pukki punaisella pohjalla. Pukkiaiheinen tuuliviiri Pappilan terassirakennuksen katolla muistuttanee tästä.

Pappilan puutarha muuttuu rantaa lähestyttäessä saumattomasti Pappilanpuistoksi.
Pappilan puutarha muuttuu rantaa lähestyttäessä saumattomasti Pappilanpuistoksi.

Palataan asiaan. Kivipappila valmistui vuoden 1922 lopulla. Sen ensimmäiset asukkaat olivat marsalkka Mannerheimin esikuntaankin kuulunut lääninrovasti Ludvig Hjalmar Svanberg ja hänen vaimonsa Selma Aline o.s. Hilden lapsineen. Heidän poikansa ottivat nimekseen Rislakki vuonna 1934.  Pappilan Svanberg-huone ja Rislakki-huone ovat saaneet nimensä heistä.

Svanbergin jälkeen Tyrvään kirkkoherraksi tuli Eino Kolari, joka oli paikkakunnalla hyvin pidetty. Hänen jälkeensä pappilaan muutti rippipappini ja uskonnonopettajani, kirkkoherra Timo Kökkö.

Pappiloiden verotus muuttui 1970-luvulla siten, että papit joutuivat maksamaan veroa virka-asunnostaan neliöiden mukaan ikään kuin kyseessä olisi pelkkä yksityisasunto eikä papin työtila ja seurakunnan edustustila. Useimmat papit äänestivät jaloillaan, ja niin teki myös kirkkoherra Kökkö. Vuoden 1980 jälkeen pappilassa ei ole asuttu.

Virasto- ja päiväkerhovuosien jälkeen pappilassa todettiin sisäilmaongelmia vuonna 2012. Lattiat uusittiin, lämpöputket vedettiin pinta-asennuksina seinille ja piha asfaltoitiin. Vuonna 2014 Sastamalan kirkkoneuvosto päätti panna pappilan myyntiin, koska toiminnoille oli remontin aikana löydetty uudet, paremmat tilat.

Ja sitten tulivat Niemiset. Ei voi kuin kiittää.

Kesäkullero.
Kesäkullero.

Pappilan verkkosivut löytyvät täältä.

--

Päivän kuva: Tyrvään Pappilan julkisivu.

P.S. Tämä ei ole maksettu mainos eikä yhteistyöpostaus, mutta sidonnaisuuteni tunnustan: siskoni, leipurimestari ja ammattiopettaja Tarja Hoikka suunnitteli tiimeineen Pappilan nimikkoleivokset, ja Pappilan remontin toteutusta johti siskonmies, rakennusmestari Veli-Pekka Hoikka.

Kommentit (0)

Nuorena kävin Lontoossa kerran vuodessa, mutta tietyssä iässä olen suosinut Englannin maaseutua. Viime aikoina olen poikennut erityisen usein Sussexin kreivikunnassa. Miksi ihmeessä?

Gatwickin käytävällä on kansalaisten valokuvista koottu taideteos.
Gatwickin käytävällä on kansalaisten valokuvista koottu taideteos.

1. Gatwickin lentokenttä

Juuh, tämä on selitys numero yksi. Norjalainen halpalentoyhtiö liikennöi Helsingistä London Gatwickiin, joka ei suinkaan sijaitse Lontoossa, vaan West Sussexin pohjoisella rajalla Crawleyssä. Eikä sieltä todellakaan ole pakko ottaa pikajunaa pohjoiseen, koska olet jo perillä Sussexissa.

Nämä eväät ostimme lähtöpäivänä. Osa säilyi kotiin asti, osan söimme yöllä bussimatkalla Helsingistä kotiin.
Nämä eväät ostimme lähtöpäivänä. Osa säilyi kotiin asti, osan söimme yöllä bussimatkalla Helsingistä kotiin.

P.S. Gatwickin eteläterminaalin aulassa on Marks & Spencerin Simply Food -kauppa, jossa myydään maailman parhaat prosessoidut ruuat: ihanat kerrosvoileivät, pork piet, Scotch eggsit, falafelit kastikkeineen, sushit, salaatit ja leivonnaiset sekä herkulliset hedelmämehut. Ensimmäisen matkapäivän piknik on sillä hoidettu.

Cranston House.
Cranston House.

2. Monipuoliset majoitusvaihtoehdot

Ensikosketukseni Sussexiin sain pienessä luksushotellissa nimeltä Langshott Manor, joka on tarkkaan ottaen naapurikreivikunnassa Surreyssä. Vietin siellä unohtumattoman joulun muutama vuosi sitten. Hotelliin on kävelymatka lentokentältä, mitä on perillä vaikea uskoa. Kannattaa varata huone päärakennuksesta. Aivan maaginen paikka!

Tämän kesän majapaikkamme oli puhdas järkiratkaisu: lentokenttähotelli Premier Inn Gatwick Airport Manor Royal. Tämä perustason hotelli on jo hivenen kauhtunut, mutta kehotan harkitsemaan lentokenttähotelleja ylipäätään. Niissä on hyvät palvelut mukaan lukien ravintola, mikä on liikuntarajoitteiselle käytännöllistä. Kun vähän metsästää, voi saada hyvän diilin.

Myös perinteinen englantilainen majoitusmuoto, Bed & Breakfast, kannattaa kokea. Esimerkiksi Cranston Houseen on 20 minuutin ajomatka Gatwickista, ja lähellä on East Grinsteadin taajama kauppoineen, pubeineen ja pikaruokapaikkoineen.

Pubit tarjoavat usein myös majoitusta. Yövyimme viime kesänä Windsorissa pubin yläkerrassa, mikä oli onnistunut ratkaisu. Häiritsevää melua ei ollut ollenkaan, ihme kyllä, ja paikan ruoka oli erinomaista.

Majoituspaikan sijainti on luonnollisesti hyvä valita sen mukaan, missä alueen kohteissa aikoo käydä ja miten. Langshott Manorista otimme junan rannikolle Brightoniin. Muuten olemme suhanneet kreivikuntaa edes takaisin pääasiassa takseilla, jotka ovat kohtuuhintaisia. Vasemmanpuoleinen liikenne ei enää tietyssä iässä houkuttele ratin taakse, varsinkin kun tiet ovat Englannissa maaseudulla järkyttävän kapeita. Antaa paikallisten sompailla.

Maisema Nymansista.
Maisema Nymansista.

Maisema Wakehurstista. Etualalla Coronation Meadow, luonnonniitty, joita perustettiin joka kreivikuntaan kuningattaren kruunajaisten vuosipäivänä.
Maisema Wakehurstista. Etualalla Coronation Meadow, luonnonniitty, joita perustettiin joka kreivikuntaan kuningattaren kruunajaisten vuosipäivänä.

3. Mahtavat maisemat

Sussexin läpi kulkee lännestä itään kaksi harjua, joiden välissä on Sussexin laakso. Laakson maisema on kumpuilevaa, ja pellot näyttävät lentokoneesta katsoen (ja välillä maastakin) muhkealta tilkkutäkiltä. Tilkkujen saumat ovat pensasaitoja.

Laakson pohjoispuolella sijaitsee Weald eli se, mitä Britannian muinaisista metsistä on jäljellä. Ajoimme metsän läpi pohjoisesta etelään Borde Hilliin kapeaa tietä, jonka ylle puiden oksat kurottuivat holviksi molemmilta puolilta. Lehtimetsä näytti ikivanhalta ja luonnonvaraiselta.

Borde Hillin tieltä näkyy myös Ouse Valley Viaduct, todella vaikuttava ja elegantti, 450 metriä pitkä ja 29 metriä korkea rautatiesilta, joka valmistui vuonna 1841. Sillan viimeisin restaurointi vei kolme vuotta ja valmistui vuonna 1999. Ikävä kyllä en saanut sillasta kuvaa.

Rannikolla olen käynyt vain Brightonissa, mutta parhaat rannikon maisemakohteet ovat siitä itään, South Downsin alueella. Kuuluisimmat liitukivijyrkänteet tunnetaan nimellä Seven Sisters.

Borde Hill House.
Borde Hill House.

4. Kartanot ja kukkivat puutarhat

Liikutaanpa missä päin Brittein saaria tahansa, yksi asia on varma: lähin yleisölle avoin kartano tai linna on alle tunnin ajomatkan päässä. Vehmaassa Sussexissa niitä on vielä tiheämmässä, ja lisäksi kartanoilla on yleensä upea puutarha.

Englannissa puutarha ei kuitenkaan aina tarkoita kukkia, vaan nimenomaan puita, ja muutamaa kutsuttaisiin Suomessa todennäköisesti arboretumiksi. Britit ovat ihmeen innoissaan myös pensaiden leikkelystä kummallisiin muotoihin. Tällä varauksella suosittelen lämpimästi kartano- ja puutarhavierailuja. Kohteisiin on yleensä pääsymaksu, ja niissä on usein kahvila tai ravintola ja museokaupan tyylinen kauppa. Taimiakin myydään monissa.

Näissä Sussexin puutarhoissa olen käynyt:

Hever Castlen julkisivu on vaikuttavampi, mutta tällä puolella sattui kasvamaan ruusuja.
Hever Castlen julkisivu on vaikuttavampi, mutta tällä puolella sattui kasvamaan ruusuja.

1. Hever Castle. Anne Boleynin lapsuudenkoti, jossa on iso ja monipuolinen puutarha. Linnassa järjestetään opastettuja kierroksia. Kerroin puutarhasta aiemmassa kirjoituksessani, joka on täällä.

Linnan verkkosivut löytyvät täältä.

Alkupalat ja -drinkit tuodaan Gravetyessä ulos puutarhaan.
Alkupalat ja -drinkit tuodaan Gravetyessä ulos puutarhaan.

 2. Gravetye Manor. Puutarha on varattu loistohotellin ja Michelin-tason ravintolan asiakkaille, mutta sen ei pidä antaa estää. Kerroin puutarhasta blogissani täällä.

Hotellin ja ravintolan verkkosivut löytyvät täältä.

Standen Housen puutarhassa osa kasveista on ruukuissa.
Standen Housen puutarhassa osa kasveista on ruukuissa.

3. Standen House and Garden. Arts and Crafts -tyylisuunnan puhtaimpia ilmentymiä. Poikkesin täällä matkalla lentokentälle, enkä ehtinyt tutustua puutarhaan juuri ollenkaan. Kertomukseni talosta on täällä.

Paikan verkkosivut löytyvät täältä.

Nymansin rauniot näkyvät taustalla. Etualalla eteläafrikkalasia kukkia.
Nymansin rauniot näkyvät taustalla. Etualalla eteläafrikkalasia kukkia.

4. Nymans. Eksoottinen puutarha täynnä kaukaisista maista kerättyjä puita ja kukkivia kasveja, mutta myös hieno, perinteinen ruusutarha. Kartanosta on jäljellä pittoreskit rauniot. Vierailin siellä heinäkuun alussa, ja kerron käynnistäni perusteellisemmin lähiaikoina.

Puutarhan verkkosivut löytyvät täältä.

Borde Hillissä oli juuri satanut.
Borde Hillissä oli juuri satanut.

5. Borde Hill Garden. Yksityinen puutarha, jonka kohokohdat ovat keskikesällä ruusutarha ja italialainen puutarha lummelampineen. Kartano on edelleen asuinkäytössä eikä avoinna yleisölle. Laadin puutarhasta oman tarinan, kunhan kerkiän.

Paikan verkkosivut löytyvät täältä.

Wakehurstin aidattu puutarha, walled garden, on kuuluisa.
Wakehurstin aidattu puutarha, walled garden, on kuuluisa.

6. Wakehurst Place. Lontoon kasvitieteellisen puutarhan, Kew Gardensin, villimpi pikkusisko, jossa ei ole kasvihuoneita vaan kartano ja iso puutarha. Tästäkin puutarhasta on tulossa oma tarina ja kuvia.

Puutarhan verkkosivut löytyvät täältä.

Cowdray Armsin antimia.
Cowdray Armsin antimia.

5. Viihtyisät pubit

Moni maalaispubi yllättää erinomaisella ruualla ja hyvällä palvelulla rennossa ympäristössä. Pubilistauksia voi tutkia etukäteen netistä, tai sitten voi vain kaivaa puhelimen esiin ja etsiä lähimmät pubit arvioineen. Jälkimmäisellä menetelmällä päädyimme The Cowdray Armsiin, joka on paikallisiin raaka-aineisiin ja gineihin erikoistunut gastropubi Haywards Heathissa.

Koska oli sunnuntai, sain tilaisuuden kokeilla perinteistä Sunday Roastia, naudanpaistia Yorkshire puddingin kera. Ikäväkseni täytyy myöntää, että naapurin täytetty kananrinta herätti minussa lievää annoskateutta. Olisi kannattanut ottaa piparjuurikastiketta, kun sitä tarjottiin.

Oluen ystäville Britannia on tietenkin aarreaitta, mutta muodikkain juoma on gin&tonic. Eikä se todellakaan ole entisensä. Baarimikot loihtivat toinen toistaan maukkaampia yhdistelmiä maustetuista gineistä, toniceista ja lisukkeista. Cowdray Armsin nimikkojuoma jäi mieleen yhtenä matkan kohokohdista.

Sussexissa valmistetaan myös samppanjan veroista kuohuviiniä, koska maaperä on samanlaista kuin Champagnen maakunnassa Ranskassa, ja ilmasto on lämmennyt samanlaiseksi kuin se aikaisemmin oli jalon kuohujuoman syntysijoilla. Tällä kertaa keskityimme kuitenkin muuhun.

Tehtaanmyymälä voi olla hieman hankala löytää, mutta lopputulos palkitsee.
Tehtaanmyymälä voi olla hieman hankala löytää, mutta lopputulos palkitsee.

6. Yllättävät ostokset

Tämän kesän reissulla kiersimme taajamat kaukaa, joten en käynyt yhdelläkään High Streetillä. Silti tein mielestäni vallan mainioita ostoksia. Törmäsin Wakehurst Placen ”museokaupassa” ekologisuutta korostavan Thought-merkin vaatteisiin ja ihaniin ruusukuvioisiin bambusukkiin, joita en voinut vastustaa. Kaupan valikoima oli monipuolinen ja houkutteleva muutenkin.

Crawleyssä aivan lähellä hotelliamme sijaitsivat Heyland & Whittlen tuotantotilat ja tehtaanmyymälä. Ette ole kuulleet? No, he valmistavat ehkä maailman parhaat huonetuoksut. Ne ovat niin puhtaita, ettei yliherkkä puolisonikaan saa niistä henkisiä eikä fyysisiä oireita. Meillähän ei polteta tuoksukynttilöitä eikä edes tavallisia, mutta nämä kelpaavat. Saimme huonetuoksuja taannoin tuliaisiksi brittiystäviltämme, ja nyt hankin muutamia täyttöpulloja. Kaupan päälle sain uudet rottinkitikut, joiden kautta aromaattiset öljyt leviävät huoneilmaan. 

Sulotuoksuja kylpyhuoneeseen.
Sulotuoksuja kylpyhuoneeseen.

Heyland & Whittlen Outlet Shopin osoite on 1 Crompton Way, Crawley RH109QR.

Pikku vinkki: taksinkuljettajien kannalta tärkein osoitteen osa on tuo lopun postitunnus. He kirjoittavat navigaattoriin mieluiten juuri sen, eivät osoitetta tai paikannimeä. Matkalla oli paljon hyötyä koosteesta, johon olin merkinnyt kaikki suunnitellut käyntikohteet osoitteineen ja postinumeroineen. Eihän niitä ulkoa voi muistaa.

Joko saa korkata?
Joko saa korkata?

Niin no, mainitaan nyt sitten myös gini. Vaaleanpunaiset ginit ovat nyt niin suuressa huudossa, että nappasin summamutikassa tuliaisiksi Aldista komean näköisen pullon. Kotona selvisi, että olin vahingossa ostanut laatujuomaa loistohintaan. Ei huono.

7. Harry, Meghan ja Archie

Sussexin herttuaperhe, prinssi Harry, Meghan Markle ja vauva Archie Harrison, ei asu Sussexissa vaan viime kesän käyntikohteessamme, Windsorissa. En kuitenkaan malta olla mainitsematta merkillistä sattumaa. Viime vuonna menimme käytännössä suoraan lentokentältä seuraamaan Harryn ja Meghanin hääjuhlia Windsorin linnan puistoon. Tällä kertaa ensimmäisenä matkapäivänämme pidettiin Archien ristiäiset.

--

Päivän kuva: Maisema Nymansista.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tulekaan maraton- eikä joogamummoa, vaan tulee kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 62-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016