Appivanhempieni pöytähopeat ovat todennäköisesti alpakkaa eli uushopeaa. Aterimet tulivat meille säilytykseen muiden perintötavaroiden mukana. Käyttöön en ole niitä ottanut, koska meillä on käytännöllisempiä ja kauniimpia aterimia yllin kyllin. Eivätkä ne edes ole meidän, vaan seuraavan sukupolven omaisuutta.
Niin lusikoita, veitsiä kuin haarukoitakin on useita erikokoisia sarjoja. Pienimmät ovat pikkuruisia, siroja mokkalusikoita, leivoshaarukoita ja voiveitsiä.
Pohdin viime kesänä juhannuksen jälkeen, mitä kummaa seuraavaksi ripustaisin vanhaan Ikea-kynttiläkruunuun, joka on meillä olohuoneessa ruokapöydän päällä. Juhannuksena siinä on yleensä tekokukkaköynnös valkoisia ruusuja, jouluna värikkäitä pikku lasipalloja ja pääsiäisenä tietenkin keltaisia höyheniä. Väliin jää kuitenkin pitkiä viikkoja ilman erityistä teemaa. Kaipasin uutta ideaa.
Arvaattekin jo loput. Noudin pienimmät aterimet kellarista, kiillotin ne ja ripustin ongensiimalla kattokruunuun. Kesän ja syksyn aikana ne hapettuivat aika tavalla, mutta patina ei näyttänyt yhtään pahalta. Otin ne pois vasta jouluksi.
Koristeiden valokuvaaminen osoittautui kuitenkin hankalaksi, koska tausta oli levoton, tähtäilipä kattokruunua mistä suunnasta tahansa. Idea silti varmasti selviää oheisista kuvista.
--
Päivän kuvat: Perintöaterimia Ikea-kynttiläkruunussa.
Kauniita ovat nuo vanhatkin pöytähopeat. Onko keskimmäisessä kuvassa toinen oikealta ns. kalaveitsi? Sellaisia ei taida enää olla uudemmissa sarjoissa.
Nuo kaikki aterimet ovat hyvin pieniä, vain 12 cm pitkiä. Sarjaan kuuluu kyllä kala-aterimetkin, sekä veitset että haarukat, mutta näille pikkuveitsille en ole keksinyt muuta käyttöä kuin voiveitsenä toimimisen. Siihenkin ne ovat kovin pieniä. Ehkä joku lukija osaa auttaa?