Aloitin PhysioPilateksen tammikuussa intoa uhkuen: mahtavaa, että löytyi ryhmäliikunta, joka sopii minullekin. Jouduin kuitenkin keskeyttämään jo ennen kuin 10 kerran korttini oli kulunut loppuun. Miksi kävi näin?

1. Vetäjä nosti tunnin rasitustasoa liian nopeasti

Alussa meni monta kertaa ihan hyvin, kun pakara- ja takareisiliikkeitä tehtiin kohtuullinen määrä. Ohjaaja kuitenkin lisäsi rasitusta kerta kerralta olettaen ehkä kaikkien lihaskunnon kehittyvän. Minulla lihaskunto ja takareisilihasten jänteiden kunto eivät kehity tasatahtia. Ryhmä eteni kipeiden jänteideni kannalta aivan liian nopeasti, ja parin kuukauden kuluttua tunti oli jo minulle liian vaativa. Olin maanantain tunnin jälkeen jälkeen koko loppuviikon kipeä. Lopetin vähin äänin.

2. Tunnilla kävi tervettä jumppakansaa

Vaikka tunnin nimi oli PhysioPilates, minusta tuntuu, että iso osa osallistujista oli terveitä ja krempattomia, monet jo valmiiksi aika hyväkuntoisia. Uskon, että tunti vastasi enemmän paljon liikkuvien kehonhuoltotarpeisiin kuin minun vaatimattomiin kuntoutustarpeisiini.

3. Ryhmäpaine toimi väärään suuntaan

Ryhmäliikunnassa on ideana, että porukan paine saa treenaamaan kovemmin ja jaksamaan enemmän. Olen sen verran kilpailullinen, että ryhmäpaine toimi liiankin hyvin. Vaikka alussa muuta luulin, en lopulta pystynyt olemaan tekemättä (sanotaan nyt vaikka) 100 pakaraliikettä, kun kaikki muutkin tekivät ja lihaskuntoni siihen riitti. Jänteeni kuitenkin olisivat kestäneet vain 60 liikettä ja kipeytyivät jälkeenpäin. Käynti joka toinen viikko ei auttanut, koska sillä välin ohjaaja oli jälleen kiristänyt tahtia.

4. Minua ei hävetä jättää kesken, jos jatkaminen olisi tyhmää

Tositekijät naureskelevat niille, jotka aloittavat kuntoilun syksyllä tai joulun jälkeen, mutta jättävät nopeasti kesken. Minusta luovuttaminen on kaunista. Se kertoo, että ymmärtää kehonsa ja mielensä asettamat rajat ja pystyy arvioimaan tilanteen uudestaan, kun rajat tulevat vastaan. Aina ei kannata jatkaa. Ryhmäliikunnassa ei myöskään ole järkevää vaatia, että koko ryhmä alkaisi toimia yhden jäsenen toiveiden mukaan.

5. En välttämättä tarvitse ryhmää liikkumiseen

Olen treenannut joogaa vuosien mittaan paljon enemmän kotona kuin salilla. Välillä vain vaihtelu virkistäisi. Olisi kiva ulkoistaa jumppaohjelman suunnittelu ja antaa ohjat osaavammalle. Työnantajan avokätisesti tarjoamia liikuntaseteleitäkin olisi mukava käyttää. Mutkun ei minulle taida sopia sellaisenaan edes ikäihmisten tuolijumppa. Joten pitäkää tunkkinne, palaan omalle matolleni.

--

Päivän kuvat: Pelargoni Apple Blossom kukkii parvekkeellani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Helin
1/2 | 

Hei, samaa mieltä kanssasi. Ei ehkä yhtä tehokasta yksin treenatessa, mutta eipä myöskään tarvitse yrittää pysyä muiden tahdissa. Liikutaan me vaan omaan tahtiimme ja olkaamme siitä iloisia. Mukavaa liikuntasyksyä.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Niinpä! Niin kauan on asiat hyvin, kun pystyy edes omin nokkineen liikkumaan.  Iloitkaamme siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016