Kymmenen vuotta sitten blogit olivat muodissa. Jokainen itseään kunnioittava aikakauslehti pystytti omat verkkosivut, ja moni loi sivustonsa yhteyteen myös blogialustan. Tavoitteena oli toisaalta vetää uutta yleisöä lehden tuottamien sisältöjen pariin ja toisaalta vahvistaa lukijakunnan yhteisöllisyyttä ja luoda me-henkeä. Toisin sanoen houkutella uusia tilaajia ja pitää ne tilaajat, jotka jo oli saatu.
Lehtien blogikirjoittajat jakautuivat karkeasti kolmeen kastiin. Oli toimituksen oma väki, joka kirjoitti kuukausipalkalla muun työn ohessa pääkirjoituksia ja kolumneja, joita alettiin kutsua blogipostauksiksi. Toinen ryhmä olivat ulkopuoliset, joilta toimitus tilasi tekstejä. He sopivat toimituksen kanssa tekstien julkaisutiheydestä, pituudesta, aihepiireistä ja hinnasta. Ja sitten olivat lukijabloggarit, jotka tuottivat sisältöä ilmaiseksi.
Lukijabloggarille lehden blogialusta tarjosi mahdollisuuden julkaista tekstejä ja kuvia visuaalisesti ja sisällöllisesti miellyttävässä ympäristössä maksamatta siitä mitään kenellekään. Toimitus ei puuttunut aihevalintoihin tai tekstisisältöihin, kun ne pysyivät hyvän maun rajoissa, joten sana oli vapaa. Myöhemmin selvisi myös, että ainakin tämän oman lukijablogini Google-tavoittavuus oli erittäin hyvä. Vanhemmatkin kirjoitukseni saivat sitä kautta jatkuvasti lukijoita.
Tuumin, että ET-lehden blogialusta olisi juuri sopiva ympäristö ikääntymiseen liittyvälle blogille.
Minulla oli kymmenen vuotta sitten Blogger-blogipalvelussa julkisena kaksi blogia, joilla oli tarkasti rajatut aihepiirit. Toisessa kirjoitin parvekepuutarhastani otsikolla Parveke länteen ja toisessa elämästä muistisairaan läheisenä nimellä Dementin omainen. Olin juuri lopettamassa molempia ja mietin, missä muodossa alkaisin kertoa omaa, ikääntymiseen ja terveyden menettämiseen liittyvää tarinaani, kun ET-lehdestä otettiin yhteyttä.
Toimitus etsi omaishoitajaa pitämään blogia. Minä en ollut se, jota he etsivät, koska läheiseni perunkirjoitus oli juuri valmistunut enkä edes ollut ollut virallisesti omaishoitaja vaan edunvalvontavaltuutettu. Jäin kuitenkin pohtimaan asiaa. Tuumin, että ET-lehden blogialusta olisi juuri sopiva ympäristö ikääntymiseen liittyvälle blogille.
Olin vasta 55-vuotias, mutta jänneongelmani liittyivät vahvasti ikääntymiseen. Vaivojeni perussyytä ei vielä tiedetty eikä minulla ollut diagnoosia, mutta olin hyvin kipeä ja lähes työkyvytön. Pelkäsin, että joutuisin lähivuosina jäämään sairauseläkkeelle, ja mitä sitten tekisin? Tarvitsin pelastusrenkaan. Ajattelin, että voisin jatkaa blogin kirjoittamista harrastuksena, jos joutuisin lopettamaan ammatillisen kirjoittamisen.
Niinpä päätin määritellä uudelleen sanaparin Tietyssä iässä ja perustaa sen varaan blogin. Kerroin blogissa hamstring-syndroomani synty- ja hoitohistorian, raportoin ikääntymiseni etenemisestä, esittelin vaateostoksiani ja kommentoin lääkkeitä, joita jouduin käyttämään. Ja aina, kun olin tohkeissani jostakin muusta, kirjoitin siitäkin. Ensin bloggasin kaksi kertaa viikossa, sitten tiistaisin ja lopulta vain silloin tällöin.
Viiden viime vuoden aikana kirjoitusteni aihepiiri vaihtui ja yksipuolistui, kun sain hankituksi siirtolapuutarhapalstan ja aloin harrastaa puutarhanhoitoa. Jo sitä ennen olin julkaissut paljon kukkakuvia ja raportoinut retkillä ja matkoilla näkemistäni puutarhoista, mutta nyt en enää innostunut juuri muusta kuin kukista ja kasvimaasta. Olin löytänyt loppuelämäni intohimon kohteen.
Kun nyt lopetan Tietyssä iässä -blogin ja perustan Villa Palanen -blogin, menetän todennäköisesti valtaosan lukijakunnastani.
Kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Blogit ovat menneet pois muodista ja lyhytvideot ovat ottaneet niiden paikan sisältötyyppinä, josta kaikki puhuvat. En ole mukana Tiktokissa, joten en tiedä, julkaisevatko aikakauslehtitalot siellä. Sen kuitenkin tiedän, että harvalla aikakauslehdellä enää on omia verkkosivuja ja jos onkin, lukijablogeja siellä ei yleensä ole julkaistu vuosiin.
Olen yllättynyt, että Sanoma säilytti ET-lehden blogialustan näinkin pitkään. Olen harkinnut jo monta kertaa oman, erillisen blogin perustamista Villa Palaselle, mutta olen aina luopunut ajatuksesta ja joka kerta samasta syystä: Tietyssä iässä -blogin ällistyttävän hyvän Google-löydettävyyden takia. Se tuntuu tulevan esiin hakutuloksissa, kun hakee melkein mitä tahansa.
Kun nyt lopetan Tietyssä iässä -blogin ja perustan Villa Palanen -blogin, menetän todennäköisesti valtaosan lukijakunnastani, kun blogin hakukonenäkyvyys romahtaa. Onneksi elantoni ei ole siitä kiinni eikä minulla ole välttämätöntä tarvetta kaupallistaa blogia.
Lopetan tämän blogini, koska en muuta voi. Teen sen kuitenkin kiitollisin mielin. En olisi voinut toivoa blogilleni sopivampaa ympäristöä. Kiitos, Sanoma! Kiitos, ET-lehti!
Sukeltakaa tämän blogin kirjoituksiin, kun vielä voitte, ja liittykää sitten seuraani Bloggeriin.
Villa Palanen -blogi tulee keskittymään puutarhan ja kasvimaan hoitoon sekä siirtolapuutarhaelämään. Olen jo siirtänyt kaikki Tietyssä iässä -blogin Villa palasta koskevat kirjoitukset uuteen blogiin. Koko Palasen historia löytyy siis sieltä. Muut kirjoitukset katoavat bittiavaruuteen, kun tämä blogialusta lähiaikoina lopetetaan.
Kävin läpi blogini sata viimeisintä tykkäystä. Niistä 70 kohdistui Villa Palanen -aineistoon ja loput melko tasaisesti muihin aiheisiin. Tämä tukee päätöstäni, että Villa Palanen jatkaa ja muut aiheet saavat mennä.
Suren sitä, että hamstring-syndrooma tuskin on vieläkään kovin tunnettu oireyhtymä eikä siitä ole paljon tekstiaineistoa verkossa. Facebookissa jatkaa kuitenkin täällä tekemäni aloitteen pohjalta perustettu Hamstring-naiset-ryhmä, jossa on tällä hetkellä 386 jäsentä. Vertaistukea on saatavissa sieltä.
Tietyssä iässä -sanapari viittaa oikeastaan vaihdevuosiin, ja ne ovat minulta olleet jo kauan sitten ohi. Ikääntyminen ei myöskään ole tällä hetkellä aihe, jota pohtisin saati murehtisin. Työyhteisössä olin seniori, mutta siirtolapuutarhayhteisössä kuulun nuorisoon, joka ei vielä oikein osaa eikä ymmärrä. Se on hyvin rauhoittavaa.
Tiedän, että minulla on vähintään kourallinen uskollisia lukijoita. Kiitos näistä vuosista ja antamastanne kannustavasta palautteesta! Sukeltakaa tämän blogin kirjoituksiin, kun vielä voitte, ja liittykää sitten seuraani Bloggeriin. Siellä ei vielä ole uutta sisältöä, mutta se on vain ajan kysymys.
Lue lisää: Villa Palanen Bloggerissa
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/p4040466.jpg?itok=xu7CshTr)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/p4020422.jpg?itok=uLt1iN1N)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/p4020426.jpg?itok=nlFDGM2O)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kayttajat_viikoittain_2020.jpg?itok=116MOLA4)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kayttajat_2019.jpg?itok=Ss1LlKLw)
Kiitos Maija!
Blogisi on kannatellut ja ispiroinut minua. Hyvää kevättä ja nautitaan elämästä!
Anne
Kiitos tästä matkasta, jonka olen saanut kulkea kanssasi.
Kiitos hyvästä blogista ja mukavia hetkiä puutarhasi parissa!
Kiitos kaikista kirjoituksistasi. Olen seurannut hamstringit, kukat ja vaatteet, kaikki yhtä suurella mielenkiinnolla. Hyvää jatkoa puutarhanhoidon parissa, sillä kaikki muuhan on turhaa paitsi puutarhanhoito! Istuta oikea viiniköynnös, älä lannistu, odota viisi vuotta, saat vähän satoa, kuudentena jo pari litraa, seitsemäntenä ämpärillisen ja sen jälkeen oletkin lirissä, mihin kaikki viinirypäleet saa mahtumaan.
Kiitos tästä blogista. On ollut ilo lukea tekstejäsi, olen saanut niistä monenlaista ajattelemisen aihetta. Toivottavasti joskus päivittelet tänne kuulumisia. Kaikkea hyvää !
Mariitta
"Voi ei! Miks kaikki hyvä loppuu!" Se oli mun ensimmäinen ajatus, kun luin Instasta, että blogisi jää tauolle. Olen tykännyt blogistasi niiiiiiin paljon! Teksti on niin laadukkaasti kirjoitettua, että sitä on ilo lukea. Aiheet on olleet todella kiinnostavia, vaikken ihan vielä itse olekaan "Tietyssä iässä" :D Vaatteista ja neulomisesta olevat postaukset on olleet miun lemppareita, koska puutarha kärpänen ei ole puraissut, vielä... Nyt kun luin tämän postauksesi, en voi kun koko sydämestäni kannustaa sinua Villa Palaseen panostamisessa. Ihmisen pitää aina tehdä sitä mikä hänelle itselleen on tärkeintä tai mielekkäintä ja viis veisata muiden, edes blogin seuraajien, mielipiteestä! Ja kuten sanoit, ehkä palaat vielä blogiin tai siiten sen aika ja tarkoitus oli ja meni... Mutta jatkan Villa Palasen kuulumisten seuraamista Instassa ja toivotan siulle aivan ihanaa kevättä ja kesän odottamista ja nauti täysin siemauksin Villa Palasesta <3
Tätä blogia tulee kyllä ikävä! Kaikkea hyvää Villa Palasen kesään. Jatta
Voi harmi, juuri kun sinut vasta löysin! Muistan kun ahmin kaikki kirjoituksesi ja samalla nautin suunnattomasti! Kirjoitat niin mukaansa tempaavasti asioista. Kiitos tästä blogistasi!
Toisaalta ymmärrän hyvin ja toivotankin sinulle antoisaa, ihanaa aikaa omassa Villa Palasessa. Kaunista kevättä ja kesää!
Terveisin Arja
Kiitos kirjotuksista ja respect vaatteiden ostamattomuudesta. Teitkö ajatustyötä vaatteiden järkevään ostamiseen vai tapahtuiko se itsestään? Itse kipuilen tämän asian kanssa. Laitoin rajaksi, että ostan 2 vaatetta / kk. Nyt olen neljänä kuukautena ostanut kunakin 3 vaatetta. Ja juu, olen jo ostanut huhtikuun kiintiön.
Siirryn seuraamaan sinun keromuksisi IG:hen.
Kiitos kaikille kommentoijille! En tiedä mitä sanoisin, etten kuulostaisi makeilevalta enkä ylimieliseltä. Siispä sanon vain: kiitos! Tiesin, että ymmärtäisitte.
Jaanalle: En tehnyt mitään ajatustyötä. Niin vain kävi. Olen käyttänyt viime kuukausina suuren osan vapaa-ajastani tapettien, maalien, puutarhatuolien, grillien, kuivakäymälöiden ja huonekalujen parissa ja lisäksi perehtynyt pensaiden leikkaamiseen, lattiamateriaaleihin, puulattian korjaamiseen, kohopenkkien luomiseen ja kompostointiin vain muutamia mainitakseni. En ole yksinkertaisesti ehtinyt ajatella vaatteita. Kun en ehdi selata nettikauppojen uutuuksia, en saa virikkeitä ostamiseen. Rahat säästyvät muuhun, ja hyvä niin, sillä Villa Palanen on ainakin nyt alkuvaiheessa loputon rahanreikä. Aikaisemmin olen yrittänyt asettaa itselleni rajoja vaatteiden ostoon, mutta ei siitä ole tullut oikein mitään. Aina on tullut muka jokin erityistarve, jonka takia kuukausittainen euroraja on pitänyt ylittää. Korona poisti erityistilanteet, joten nykyinen vaatevarasto on riittänyt hyvin. Mutta myönnetään: vähän kiinnostaisi ostaa lisää pellavaa Nansolta kesäksi. Niin ja Second Chancella on kyllä aika kiva maximittainen kietaisumekko... Puhumattakaan Kainon aivan uudenlaisista no waste -neuleista.
Löysin blogisi vasta Villa Palasen myötä. Puutarhapuolelle saisit kyllä mainiota materiaali mökistäsi, mutta ymmärrän, että aikaa ja energiaa ei riitä kaikkeen. Aurinkoista kevättä!
Huomasin, että aiot lopettaa blogisi ja olen siitä pahoillani. Toivottavasti on kyse vain tauosta, jolta palaat. Kirjoitat hyvin ja olisi kiva kuulla elämästäsi jatkossakin. Kaikkea hyvää!
Onnea omaan kartanoon! Siltä se minusta enemmän näyttää kuin palatsilta saati palaselta. Kukkia joka lähtöön, multaa emännän kynsien alla ja onnellinen hymy kruunaavat kaiken. Olet palannut maalta maalle, oman onnesi seppä. Toivotan sinulle aurinkoista kevättä !