Kirjoitukset avainsanalla blogi

Vietin pääsiäisenä kaiken liikenevän ajan siirtolapuutarhapalstallani Villa Palasessa. Pilkoin ja siirtelin risuja paikasta toiseen, katkoin talventörröttäjiä, leikkasin vadelmapensaita ja seurasin purkutöiden etenemistä mökin sisätiloissa. Työ oli raskaampaa kuin olin kuvitellut ja sitä oli enemmän kuin luulin. Silti lähdin Palaseen aina hymyhuulin ja palasin kotiin väsyneenä, mutta onnellisena.

Villa Palanen ilta-auringossa. Pihasta on purettu näkösuojia ja sisältä poistettu vanha, maalattu parkettilattia sekä epämääräiset keittiön hyllyt. Parketin alta paljastui palovaurioitunut lautalattia, joka todennäköisesti kunnostetaan. Tuvan seiniä varten on jo valittu keväinen kukkatapetti.
Villa Palanen ilta-auringossa. Pihasta on purettu näkösuojia ja sisältä poistettu vanha, maalattu parkettilattia sekä epämääräiset keittiön hyllyt. Parketin alta paljastui palovaurioitunut lautalattia, joka todennäköisesti kunnostetaan. Tuvan seiniä varten on jo valittu keväinen kukkatapetti.

 

Mietin myös, että Tietyssä iässä -blogin aika taitaa olla ohi. Syyt, joiden takia aloitin sen, ovat lakanneet olemasta.

Olen jo selostanut hamstring-syndroomani vaiheet juurta jaksain. Tarvitsin blogia sen työstämiseen, että minusta tuli yllättäen krooninen kipupotilas ja liikuntarajoitteinen, mutta se on nyt tehty, enkä jaksa enää murehtia asiaa. Tuntuihan se siltä kuin olisi ajanut täysillä päin seinää ja onhan se totta, että elän kuusikymppisenä varovaisemmin kuin moni kahdeksankymppinen, mutta niin se nyt vain on. Jokainen ikääntyy, yhdet aikaisemmin kuin toiset, ja muutama lienee jo kuollutkin. Näillä mennään.

Painoni nousi, kun jouduin lopettamaan liikunnan. Sain siitä hyvän syyn koota uuden, elämäntilanteeseeni sopivan vaatevaraston, mistä riitti raportoitavaa  pitkäksi aikaa.  Sekin on nyt tehty. En ole ostanut tänä vuonna muuta kuin alusvaatteita, enkä viitsi kuvauttaa vanhoja rytkyjä uudelleen. Sitä paitsi tällä hetkellä innostun enemmän pionien juurakoista kuin vaateuutuuksista. Ehkä tämä on tilapäistä, mutta  juuri nyt on näin.

Nautin kirjoittamisesta tietysti edelleen, mutta juuri nyt puutarhanhoito ja remonttihommat tuntuvat vielä antoisammilta harrastuksilta. Haluaisin keskittyä täysillä niihin miettimättä yhtään, mistä krempasta tai uudesta puserosta saisin seuraavaksi jutun juurta. Käsityötkin ovat tauolla, matkoille ei pääse ja mieli kiertää kehää Villa Palasen ympärillä, joten mistä kirjoittaisin?

Lumi paljasti Palasen puutarhasta useita lupaavan näköisiä kukkapenkkejä. Seuraan, mitä sieltä löytyy, mutta olen myös esikasvattamassa sinne uusia kukkia. Eivätköhän taimet jonnekin mahdu.
Lumi paljasti Palasen puutarhasta useita lupaavan näköisiä kukkapenkkejä. Seuraan, mitä sieltä löytyy, mutta olen myös esikasvattamassa sinne uusia kukkia. Eivätköhän taimet jonnekin mahdu.

 

Viherpeukalohommat ovat koko ajan kulkeneet mukana blogissa, muttei tuntuisi oikealta kirjoittaa pelkästään niistä, kun otsikkona on Tietyssä iässä. Ei tämä ole puutarhablogi, vaan moniaiheinen elämäntapablogi. Kävijätilastoista päätellen lukijani haluavat blogilta muutakin kuin viherpiiperrystä, ja etupäässä sitä muuta: kukista ja puutarhoista kertovat postaukset saavat aina kaikkein huonoimmat lukijamäärät (vaikka itse tykkään niistä melkein eniten).

Ylipäätään lukijamääräni ovat viime aikoina laskeneet. Blogini lukijoista katosi viime syyskuussa lähes joka kolmas, eivätkä he ole tulleet takaisin. Ehkä on aika vetäytyä keikkatauolle pohtimaan uusia sävellyksiä. 

Ensimmäinen, mitä Palasessa tehtiin, oli hedelmäpuiden leikkaaminen. Sen teki ammattitaitoinen arboristi, koska olen liian vanha kiipeilemään puissa ja karsittavaa oli todella paljon. Seuraavaksi tuli lukkoseppä vaihtamaan lukon, koska entisestä ei päässyt enää avaimella sisään. Palasen irtaimisto oli lähes kokonaan meidän tarpeisiimme sopimatonta ja/tai maalaamalla kierrätyskelvottomaksi tehtyä, joten sille tilasin Helpponoudon.
Ensimmäinen, mitä Palasessa tehtiin, oli hedelmäpuiden leikkaaminen. Sen teki ammattitaitoinen arboristi, koska olen liian vanha kiipeilemään puissa ja karsittavaa oli todella paljon. Seuraavaksi tuli lukkoseppä vaihtamaan lukon, koska entisestä ei päässyt enää avaimella sisään. Palasen irtaimisto oli lähes kokonaan meidän tarpeisiimme sopimatonta ja/tai maalaamalla kierrätyskelvottomaksi tehtyä, joten sille tilasin Helpponoudon.

 

Villa Palasesta olisi kyllä kerrottavaa vaikka kuinka. En kuitenkaan nyt millään ehdi enkä jaksa kirjoittaa enempää kuin pari riviä kerralla. Siksi jaan Instagramissa pilkahduksia mökiltä ja sen puutarhasta lähes päivittäin Villa Palanen -nimellä. Omalla nimelläni kulkevaa tiliä en toistaiseksi käytä.

Jos alkaisin pitää siirtolapuutarhablogia, sekin olisi luultavasti nimeltään Villa Palanen. En kuitenkaan ainakaan vielä perusta sitä, vaan kokeilen tuota lyhyempää ilmaisumuotoa.

Loppuuko Tietyssä iässä -blogi tähän? En osaa sanoa. Moni bändi on keikkatauon aikana hajonnut, mutta moni on tullut tauon jälkeen vahvempana takaisin.

Aurinkoista kevättä ja ihanaa kesää, arvoisat lukijat! Voikaa hyvin!

--

Lue lisää Tietyssä iässä -blogista: https://www.etlehti.fi/blogit/tietyssa-iassa/5-vuotta-tietyssa-iassa

Lue lisää Villa Palasesta: https://www.etlehti.fi/blogit/tietyssa-iassa/tama-siirtolapuutarhamokki-villa-palanen-ja-se-nyt-minun

Villa Palanen Instagramissa: https://www.instagram.com/villa_palanen/

--

Päivän kuva: Krookuksia Villa Palasessa.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 | 

Kiitos Maija!
Blogisi on kannatellut ja ispiroinut minua. Hyvää kevättä ja nautitaan elämästä!
Anne

Mummo Jyväskylästä
4/11 | 

Kiitos kaikista kirjoituksistasi. Olen seurannut hamstringit, kukat ja vaatteet, kaikki yhtä suurella mielenkiinnolla. Hyvää jatkoa puutarhanhoidon parissa, sillä kaikki muuhan on turhaa paitsi puutarhanhoito! Istuta oikea viiniköynnös, älä lannistu, odota viisi vuotta, saat vähän satoa, kuudentena jo pari litraa, seitsemäntenä ämpärillisen ja sen jälkeen oletkin lirissä, mihin kaikki viinirypäleet saa mahtumaan.

Vierailija
5/11 | 

Kiitos tästä blogista. On ollut ilo lukea tekstejäsi, olen saanut niistä monenlaista ajattelemisen aihetta. Toivottavasti joskus päivittelet tänne kuulumisia. Kaikkea hyvää !
Mariitta

Minna
6/11 | 

"Voi ei! Miks kaikki hyvä loppuu!" Se oli mun ensimmäinen ajatus, kun luin Instasta, että blogisi jää tauolle. Olen tykännyt blogistasi niiiiiiin paljon! Teksti on niin laadukkaasti kirjoitettua, että sitä on ilo lukea. Aiheet on olleet todella kiinnostavia, vaikken ihan vielä itse olekaan "Tietyssä iässä" :D Vaatteista ja neulomisesta olevat postaukset on olleet miun lemppareita, koska puutarha kärpänen ei ole puraissut, vielä... Nyt kun luin tämän postauksesi, en voi kun koko sydämestäni kannustaa sinua Villa Palaseen panostamisessa. Ihmisen pitää aina tehdä sitä mikä hänelle itselleen on tärkeintä tai mielekkäintä ja viis veisata muiden, edes blogin seuraajien, mielipiteestä! Ja kuten sanoit, ehkä palaat vielä blogiin tai siiten sen aika ja tarkoitus oli ja meni... Mutta jatkan Villa Palasen kuulumisten seuraamista Instassa ja toivotan siulle aivan ihanaa kevättä ja kesän odottamista ja nauti täysin siemauksin Villa Palasesta <3

Vierailija
7/11 | 

Tätä blogia tulee kyllä ikävä! Kaikkea hyvää Villa Palasen kesään. Jatta

Käyttäjä10289
Liittynyt4.4.2021
8/11 | 

Voi harmi, juuri kun sinut vasta löysin! Muistan kun ahmin kaikki kirjoituksesi ja samalla nautin suunnattomasti! Kirjoitat niin mukaansa tempaavasti asioista. Kiitos tästä blogistasi!
Toisaalta ymmärrän hyvin ja toivotankin sinulle antoisaa, ihanaa aikaa omassa Villa Palasessa. Kaunista kevättä ja kesää!
Terveisin Arja

JaanaN
9/11 | 

Kiitos kirjotuksista ja respect vaatteiden ostamattomuudesta. Teitkö ajatustyötä vaatteiden järkevään ostamiseen vai tapahtuiko se itsestään? Itse kipuilen tämän asian kanssa. Laitoin rajaksi, että ostan 2 vaatetta / kk. Nyt olen neljänä kuukautena ostanut kunakin 3 vaatetta. Ja juu, olen jo ostanut huhtikuun kiintiön.

Siirryn seuraamaan sinun keromuksisi IG:hen.

Maija
Liittynyt15.10.2015
10/11 | 

Kiitos kaikille kommentoijille! En tiedä mitä sanoisin, etten kuulostaisi makeilevalta enkä ylimieliseltä. Siispä sanon vain: kiitos!  Tiesin, että ymmärtäisitte. 

Jaanalle: En tehnyt mitään ajatustyötä. Niin vain kävi. Olen käyttänyt  viime kuukausina suuren osan vapaa-ajastani tapettien, maalien, puutarhatuolien, grillien, kuivakäymälöiden ja huonekalujen parissa ja lisäksi perehtynyt pensaiden leikkaamiseen, lattiamateriaaleihin, puulattian korjaamiseen, kohopenkkien luomiseen ja kompostointiin vain muutamia mainitakseni. En ole yksinkertaisesti ehtinyt ajatella vaatteita. Kun en ehdi selata nettikauppojen uutuuksia, en saa virikkeitä  ostamiseen. Rahat säästyvät muuhun, ja hyvä niin, sillä Villa Palanen on ainakin nyt alkuvaiheessa loputon rahanreikä. Aikaisemmin olen yrittänyt asettaa itselleni rajoja vaatteiden ostoon, mutta ei siitä ole tullut oikein mitään. Aina on tullut muka jokin erityistarve, jonka takia kuukausittainen euroraja on pitänyt ylittää. Korona poisti erityistilanteet, joten nykyinen vaatevarasto on riittänyt hyvin. Mutta myönnetään: vähän kiinnostaisi ostaa lisää pellavaa Nansolta kesäksi. Niin ja Second Chancella on kyllä aika kiva maximittainen kietaisumekko... Puhumattakaan Kainon aivan uudenlaisista no waste -neuleista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen pitänyt Tietyssä iässä -blogia jo viiden vuoden ajan. Uskomatonta, miten aika rientää! Sekin on aika outoa, että joka viikoksi on riittänyt kerrottavaa, vaikka olen yksin viihtyvä introvertti, joka ei käy missään eikä tapaa ketään ja jolle ei tapahdu mitään. 

Perustin blogin jakaakseni tarinani, jossa jouduin luopumaan liikunnasta ja minusta tuli krooninen kipupotilas. Kahdessa vuodessa jännevaivoihin liittyvä puheripulini vaimeni sen verran, että aloin julkaista postauksen vain kerran viikossa kahden kerran sijasta. Ikääntyminen ja terveysaiheet pysyivät aihelistalla, mutta blogi ei enää painottunut niihin yhtä vahvasti.

Vuoden 2017 iso ponnistus oli taloyhtiön putkiremontti, jonka yhteydessä teetin pientä pintaremonttia. Siitä riitti kirjoitettavaa pitkäksi aikaa. Seuraavana vuonna matkustelin melko paljon – vuoden kohokohta oli osuminen sattumalta Windsoriin juuri Harryn ja Meghanin häiden aikaan. Viime talvena täytin 60, minkä tiimoilta ilmestyi useita postauksia.

En osaa yhtään sanoa, mikä on alkavan blogivuoden teema. Minulla on aina muutamia aiheita varastossa, mutta mitään erityistä ei nyt ole tiedossa. Matkasuunnitelmat ovat syväjäässä, ja lähistön puutarhakohteet on koluttu. Joko sanainen arkku ehtyy? Katsotaan, miten käy!

Jos vertaan tätä vuotta viime vuoteen, lukijamäärä on kasvanut 70 prosenttia.

Olen pyrkinyt julkaisemaan joka kuukausi suunnilleen yhden terveysaiheisen, yhden kukka-aiheisen, yhden vaateaiheisen ja yhden ajankohtaista aihetta pohdiskelevan mielipideblogin.

Tiedän kyllä, että yhteen aiheeseen keskittyvät blogit ovat pidetympiä ja löytävät paremmin vakituista lukijakuntaa. Etenkin parvekepuutarhaan ja kukkiin liittyvät aiheet kärsivät tästä. Kivoja puutarhablogeja on niin paljon, että kukapa viitsisi minun blogiani pelkästään satunnaisten kukkatarinoiden takia seurata. Muutenkin luulen, että nykyään mennään Instagramiin eikä blogeihin, kun halutaan nähdä kauniita kuvia. Niinpä parveke- ja kukkapostaukset saavat aina vähemmän lukijoita kuin muut.

Toisaalta blogini lukijamäärä on jatkanut kasvuaan. Jos vertaan tätä vuotta viime vuoteen, lukijamäärä on kasvanut 70 prosenttia. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, sinisellä käyrällä merkitty tämä vuosi on ollut vaihtelevampi kuin oranssilla merkitty viime vuosi. Joinakin viikkoina blogissani on käynyt 2 000 lukijaa, toisina alle tuhat. Erikoista kyllä, huonoimmat kävijäluvut olen saanut aivan viime viikkoina.

Minulla ei ole hajuakaan, miksi lukijamääräni on romahtanut. Ellei sitten ole kyse juuri siitä, että olen julkaissut tavallista enemmän kuva- ja kukkablogeja. On myös mahdollista, etten ole tänä syksynä keskittynyt blogiin yhtä paljon kuin yleensä, vaan ajatukseni ovat olleet muualla. Minusta tuli hiljattain perikunnan jäsen, ja saman kokeneet tietävät, miten paljon pohdittavaa siihen voi liittyä.

Vuosi 2017 on nähtävästi ollut blogini sisällöllisesti paras vuosikerta.

Blogiini tullaan valtaosin Googlen kautta, ja satunnaisia kävijöitä on reilusti enemmän kuin vakituisia lukijoita. Satunnaiset kävijät etsivät blogistani etenkin terveysaiheista tietoa. Kaikkien aikojen luetuimpana kirjoituksenani jatkaa vuonna 2017 julkaistu tarina Arcoxia-kipulääkkeestä. Sillä on tänäkin vuonna ollut jo 10 000 lukijaa.

Vanhempia kirjoituksiani luetaan niin paljon, että tämän vuoden luetuimpien Top 10 -listalle ei mahdu yhtään tänä vuonna julkaistua postausta. Vuosi 2017 on nähtävästi ollut blogini paras vuosikerta sisällöllisesti, koska sen tarinoiden äärelle tullaan yhä uudestaan. Tämän vuoden Top 10 on lähes sama kuin kaikkien aikojen Top 10. Ja se taas menee näin:

Blogini luetuimmat kautta aikojen

1. Tabletin värillä on väliä: Arcoxia, julkaistu 2017, 32 000 lukijaa

Käyttäjäkokemukset lääkkeistä ovat verrattain harvinaisia - kun joku kirjoittaa jotakin, lukijoita piisaa.

2. Blogin kulloinenkin etusivu, 20 000 lukijaa

Nämä ovat varmaankin vakiolukijoitani, jotka tietävät, minne tulla. Kiitos, kun käytte!

3. Bachelor/ette – Kun kaikkien mielessä on vain se yksi, julkaistu 2017

Tämä postaus tulee blogissa näkyviin heti Arcoxia-tarinan jälkeen, mikä selittää sen suosion.

4. Käyttäjäkokemus: Amlodipin 5 mg lopetti vuosien valvomiskierteen, vuosi 2019

Ainoa uudempi kirjoitus tällä listalla. Kertoo siitä, kun minulle määrättiin verenpainelääkitys.

5. Liikunta ei ole aina hyväksi, olipa vaihdevuodet tai ei, 2017

Tässä kirjoituksessa kiteytyy se, mitä jännekivut ovat  minulle opettaneet: meitä kaikkia ei ole luotu liikkumaan, vaikka jotkut niinkin uskovat.

6. Viikatemies matkaan jo käy, 2017

Moni tuntuu luulevan, että kuolema johtuu huonosta hoidosta, niin huonosti kuoleman lähestymisen merkit tunnetaan. 

7. Mielialalääkkeitä ei tarvitse pelätä, 2017

En ole enää samaa mieltä, mikä ilmenee postauksen kommenttiosiosta.

8. Kasvatin pitkät hiukset iässä 50+, 2016

Olen jo kauan sitten vaihtanut takaisin omanväriseen ja lyhyeen malliin. Ei minusta ollut blondiksi, enkä oppinut tälläkään kertaa laittamaan pitkää tukkaa kauniisti.

9. Kipugeeli on sekä ratkaisu että ongelma, 2017

Tämä postaus jatkaa lääkekokemussarjaani.

10. ENMG - Hyvät hermot, 4 400 lukijaa, 2017

Myös tutkimuksista ja toimenpiteistä kaivataan potilaskertomuksia.

Viime blogivuonna julkaistut kirjoitukset, Top 10

Vakituisia seuraajiani näyttävät kiinnostavan eniten pukeutumiseen liittyvät aiheet päätellen siitä, että ne nousevat esiin blogivuonna (lokakuusta lokakuuhun) ilmestyneiden postausten Top 10 -listauksessa.

Kaikkien aikojen suosituin vaatetarinani on muuten ollut Peruspuvusto 55+, joka todistaa, että kokosin kapseleita jo ennen kuin tiesin niistä mitään.  Tein sen vuonna 2015, jolloin olin noin kolme kokonumeroa pienempi kuin nyt. Toiseksi luetuin vaatepostaukseni on 7 syytä välttää mustaa, joka ilmestyi vuonna – joo, 2017.

Mutta ne juuri päättyneen blogivuoden kirjoitukset:

1. Ratkaisin tyylisudokun: 9 vaatetta, 9 asua. Lopuksi tarvitsin saksia,1 300 lukijaa

Pohdiskelin kesägarderobiani ja kehitin samalla menetelmän koota sudokuja valokuvista.

2. Muutoksia makuuhuoneen puolella

Ajattelinkin, että kuvista tuli aika söpöjä. Yöpöydät ovat olleet käytössä mainiot. Laatikkoon on helppo piilottaa pistorasiat ja johdot.

3. Käyn töissä, mutta minulla on eläkeläisen verokortti

Oli hyvä ratkaisu lyhentää työviikkoa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen turvin. 

4. Tämä tunika on talven paras käyttövaate

Tämä kirjoitus ilmestyi jo viime vuoden puolella. Kainon Polku-tunika oli kovassa käytössä koko viime talven.

5. Epäonnistuin, kun yritin luopua mielialalääkkeestä

En ole vieläkään luopunut mielialalääkkeestä kokonaan. Jatkan vieroitusta taas ensi keväänä.

6. Oi ihana Matilda osa 2/4, Hyvän omantunnon ostoksia

Kaikki Matilda-kirjoitukseni olivat suosittuja, mutta tämä Second Chance -osuus oli pidetyin. 

7. Hei sukulaiset, tämä mekko teiltä jäi näkemättä 

Hurmåksen perhosmekosta tuli kesän käyttövaate, koska se sopii yllättävän moneen tilanteeseen. Syksyyn siirretyissä juhlissa pukeuduin eri mekkoon, jonka esittelen ennen pitkää.

8. Oi ihana Matilda osa ¼, Siellä on kaikkea

Suunnittelemme paluuta Matildaan ensi kesänä, niin paljon jäi vielä näkemättä.

9. Höyhenenkevyt pitsineule on uusin työasuni

Lämmin ja kevyt vaate on usein ylläni myös vapaapäivinä, kuten tätä kirjoittaessani.

10. Pitäisikö perustaa hamstring-naisten vertaistukiklubi? 

Aloite klubin perustamisesta oli vuoden hyvä työni, vaikken perustanut klubia itse. Sen teki hamsterikollega Hanna Niinimäki. Facebook-ryhmässämme on jo melkein 60 jäsentä. Uskon, että moni on saanut sieltä kaipaamaansa vertaistukea.

Kiitos kiinnostuksestanne, tästä jatketaan! Pysykää mukana!

--

Päivän kuvat: Olkikukkia Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa.

 

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Onnea tästä viidestä vuodesta! Blogissasi on kiinnostavia kirjoituksia ja on ihanaa kun tulee myös taustatietoa aina kyseisistä asioista, joita käsittelet.
- Arja

Vierailija
2/3 | 

Kiitos monipuolisista kirjoituksista. Sopivassa suhteessa kaikkea. Toivottavasti jatkat samaan malliin.
-Anne

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/3 | 

Kiitos palautteesta, Arja ja Anne!  Mukava kuulla, että myös monipuolisella blogilla on ystäviä. Tämä kannustaa jatkamaan samalla linjalla.

Perustin blogini neljä vuotta sitten, koska et-lehden toimituksesta pyydettiin. Omat motiivini liittyivät senhetkiseen elämäntilanteeseeni. Olin hillittömän kipeä. En pystynyt kävelemään, istumaan enkä nukkumaan kivutta, mutta lääkärit eivät kahden vuoden yritysten ja erehdysten jälkeenkään tienneet, mikä minua vaivasi. Halusin kertoa tarinani ja jakaa pettymykseni. Ajattelin myös, että saattaisin tarvita jotakin tekemistä, jos joudun pitkille sairauslomille ja lopulta sairaseläkkeelle.

Nyt tilanteeni on varsin erilainen. Sain pian blogin aloittamisen jälkeen oikean diagnoosin ja minut leikattiin seuraavana kesänä, mutta toimintakykyni ei palannut ennalleen. Pystyn kuitenkin kävelemään, istumaan ja nukkumaan sen verran, että käyn melkein terveestä ja pystyn hoitamaan työni. Nyt tähtään normaalille vanhuuseläkkeelle, joka siintelee reilun neljän vuoden päässä. Sitä ennen olen ajatellut pienentää työkuormaani ensi vuodenvaihteesta lähtien.

Blogin aihepiirissä on tapahtunut luonnollista siirtymää. Kun sairauskertomuksestani ei enää riittänyt jutun juurta, aloin julkaista käyttäjäkokemuksia minulle määrätyistä reseptilääkkeistä, seurata XL-kokoisen vaatevaraston keräämistä ja raportoida ihanista puutarhoista, joissa olen käynyt. Lisäksi olen ottanut kantaa itseäni kiinnostaviin tai kuohuttaviin aiheisiin, kuten aktiivisen ja liikunnallisen elämäntavan ihannointiin ja siihen, miten lapsettomiin suhtaudutaan. Terveysaiheet ovat kuitenkin kulkeneet blogini punaisena lankana koko ajan. Kattoteemana pidän edelleen ikääntymistä, kuten alussakin.

Valitsin tietoisesti Sanomat ja et-lehden blogini alustaksi ja kasvuympäristöksi.

Kun päätin perustaa uuden blogin aikaisempien Dementin omainen- ja Parveke länteen -blogieni seuraajaksi, mietin muitakin vaihtoehtoja. Olisin voinut jatkaa tutussa Bloggerissa tai perustaa blogin vaikkapa Lilyn suositulle blogialustalle. Kokonaan omaa blogisivustoa en silloin harkinnut, koska minulta puuttui riittävä tekninen osaaminen.

Valitsin tietoisesti Sanoman ja et-lehden, koska mediatalo oli minulle tuttu aiemmasta elämänvaiheestani ja arvelin aiheideni olevan eniten kotonaan et-lehden aineiston joukossa. Lisäksi blogilleni luvattiin markkinointitukea et-lehden kanavissa, kuten Facebookissa - tai niin minä ainakin sen ymmärsin. Päättelin, ettei minun tarvitsisi mainostaa blogiani itse ollenkaan rahalla, kun saisin uusia lukijoita et-lehden kautta. Olen sijoittanut blogini tunnetuksi tekemiseen koko aikana vain 9 euroa, ja senkin vain siksi, että tietäisin, miten se tehdään. 

Yhteistyö toimikin pitkään hyvin: minä kirjoitin aineistoa lukijoiden iloksi ilman palkkaa, ja toimitus kertoi useimmista kirjoituksistani seuraajilleen Facebookissa. Silloin tällöin sain jopa noston lehden verkkosivujen koosteeseen. Sitten et-lehden omien verkkosivujen hoitaminen lopetettiin. Tällä hetkellä blogit ovat sivujen lähes ainoa elävä, jatkuvasti päivittyvä osa. Myös lehden Facebook-sivujen luonne muuttui. Niissä ei enää kerrota blogikirjoituksista halaistua sanaa. Tämäkin muutos vain tapahtui.

Lukijablogit, joita vielä neljä vuotta sitten jokainen aikakauslehti haali verkkosivuilleen, eivät nähtävästi enää olleetkaan lehdille tärkeitä. Kaipa niitä siedetään, koska blogialustaa ei ole ainakaan vielä lopetettu, mutta muu tukeminen on lopetettu. Et-lehden lisäksi myös muutamien muiden lehtien omia verkkosivuja on lakattu päivittämästä. Vielä hetki sitten jokaisella itseään kunnioittavalla aikakauslehdellä piti ehdottomasti olla oma, jatkuvasti päivittyvä verkkosivu. Ei enää.

Blogini viikoittainen lukijamäärä on kaksinkertaistunut vuoden aikana.

En ole silti siirtänyt blogiani täältä minnekään enkä tällä hetkellä suunnittele sitä. Lukijatilastojen perusteella blogini löydetään täältä hyvin ilman mediatalon tukeakin, ja siirtäminen vaarantaisi blogin hakukonenäkyvyyden. Olen kiitollinen ilmaisesta blogialustasta ja mietin asiaa uudelleen, jos tilanne muuttuu.

Koin melkoisen yllätyksen viikonloppuna, kun tutkin blogini tilastoja tätä kirjoitusta varten. Hyvät lukijat, teitä on tällä hetkellä tuplasti viimevuotiseen verrattuna!

Blogin viikoittaiset lukijamäärät ovat kasvaneet hiljalleen koko tämän vuoden ajan, mutta elokuusta alkaen luvut ovat nousseet täysin uudelle tasolle. Kun viime vuonna blogiani tutki 600-700 henkeä viikossa, nyt selailijoita on noin 1 200 viikossa. Sehän ei ole paljon nuoriin ammattibloggareihin verrattuna, mutta minulle tämä onkin harrastus enkä havittele uutta ammattia. Enhän minä edes myy mitään, joten lukijoiden määrällä ei ole juuri muuta kuin itsetuntoa hivelevää merkitystä.

En tiedä, mistä kävijämäärän nousu johtuu. Tarvittaisiin paljon minua pätevämpi analyytikko ottamaan selvää, mitä olen tehnyt oikein. Tai ehkäpä te, arvoisat lukijat, olettekin se oikein tekijä. Vai tukeeko joku minua tietämättäni?

Suosituinta kirjoitustani on luettu 21 800 kertaa, ja pitkään: keskimäärin yli kolme minuuttia.

En osannut odottaa näin suurta lukijamäärän nousua (sehän on 100 %!), koska ero ei näy kovin selvästi uusien kirjoitusten lukijamäärissä, jota seuraan säännöllisemmin. Näyttääkin siltä, että vanhoja kirjoituksiani luetaan nyt yhtä ahkerasti tai jopa ahkerammin kuin uusia sepustuksiani. Lukijat löytänevät ne hakukoneiden avulla.

Lukijoista suuri osa ei varmaan etsi nimenomaan minun blogiani, vaan googlaa esimerkiksi lääkkeiden ja sairauksien nimillä, päätellen siitä, mitä on luettu eniten. Valitettavasti en ole saanut esiin, millä hakusanoilla blogiini tullaan. Google Search Console ei löydä Analyticsin tagia blogista, joten tietojen noutaminen ja yhdistäminen Analyticsiin ei onnistu. Ainakaan minulta.

Minulla ei ole kävijätietoja koko neljän vuoden ajalta, koska Sanoma on tavalla tai toisella hukannut ne. Ensimmäisten vuosien kirjoitusteni lukijamäärinä näkyy blogin omassa tilastossa useimmiten vain muutama kymmen, vaikka muistiinpanoistani tiedän, että niillä on ollut satoja lukijoita jo tuoreeltaan.

Google Analyticsin käytön aloitin vasta toukokuussa 2017, jolloin huomasin, että blogin asetuksiin oli lisätty Analyticsin tagille paikka. Niissä kävijätiedoissa, jotka minulla nyt on, eivät ole mukana vuosien 2015 ja 2016 lukijat, ja vuoden 2017 lukijoistakin vain osa. Aiemmista vuosista minulla on merkintöjä, joiden mukaan parhailla kirjoituksilla oli jo silloin toista tuhatta lukijaa.

Toukokuun 2017 jälkeen 32 kirjoitusta on kerännyt yli tuhat lukijaa. Niistä lääkeaiheisia on 8, terveysaiheisia 5, vaatteista kertoo 7 ja mielipidekirjoituksia on 6. Muut edustavat sekalaista seurakuntaa.

Blogini suosituin kirjoitus kautta aikojen kertoo Arcoxia-kipulääkkeestä, jota määrätään usein tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin. Sivua on luettu 21 800 kertaa, ja pitkään: keskimäärin yli kolme minuuttia. Kirjoituksissani on vain muutama, johon on perehdytty yhtä hartaasti. Postauksen suosio on minulle suuri mysteeri.

--

Päivän kuvat: Tykkää, ei tykkää, tykkää! Päivänkakkarat ja tilastot kertovat, että blogini lukijamäärä on kasvanut.

 

Kommentit (2)

Taina
1/2 | 

Minä löysin blogisi googlatessani napsusormea. Napsusormitekstin luettuani huomasin puutarha-aiheiset puut ne kirjoituksesi. Olen sinua hieman nuorempi, maalla asuva, akateeminen, mutta hiljaista elämää elävä. Blogisi on raikas, realistinen, elämänmyönteinen. En ole kiinnostunut muodista, mutta minusta on hauska lukea, kun pohdit asuvalintojasi ja poseeraat sellaisena kuin olet. Olet vähän turhamainen, juuri sopivasti, se innostaa jopa minua! Minusta on hienoa nähdä, että pidät omasta itsestäsi. Kiitos Sinulle näistä vuosista!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Haha, erinomainen analyysi, kiitos Taina! Tunnistan kyllä itseni tuosta. Todellisuudessa en ehkä ole aina niin elämänmyönteinen - kallistun enemmänkin kuolemanmyönteisyyteen, mutta itserakas ja turhamainen olen kyllä aina ollut. Mukavaa, jos olen voinut tarjota hauskoja lukuhetkiä. Kiitos, että olet lukijani!

Vuosi 2018 oli vakaa ja rauhallinen. Elin tavallista työssäkäyvän kipukroonikon elämää, tein lyhyitä retkiä Suomessa ja Euroopassa, kokosin täydellisesti yhteensopivaa puvustoa koossa 46-48 ja väkersin vähän käsitöitä. Ammatilliset asiat jäävät tämän blogin ulkopuolelle, mutta sen verran voin sanoa, että vuosi oli työntäyteinen ja sisälsi myös innostavia uusia alkuja. Vuoden pahin vastoinkäyminen oli pitkä, kuuma kesä.

Blogi ilmestyi tiistaisin säännöllisesti kuin kello. Tämä oli ensimmäinen kokonainen vuosi, kun kirjoitin kerran viikossa. Liekö lukijat tuosta harmistuneet, kun lukijamäärät jäivät hiukkasen pienemmiksi kuin edellisvuonna. Silloin parhaalla kirjoituksella oli yli 8 000 lukijaa, ja yli kymmenen postausta ylsi yli tuhannen lukijan. Vuonna 2018 kirjoitetuista postauksista vain kolme ylitti tuhannen lukijan rajan.

Peräti neljää edellisvuotista tai sitä vanhempaa kirjoitusta luettiin vuoden aikana enemmän kuin mitään, mitä kirjoitin vuonna 2018. Kaksi postausta erottuu aivan erityisesti: Arcoxia-kipulääkkeen esittely, joka on kaikkien aikojen luetuin blogitekstini, ja toukokuussa 2016 julkaistu teksti, jonka aiheena ovat kuoleman lähestymisen merkit. Sitä luettiin vuoden mittaan 2 500 kertaa.

Diginatiivi neuvonantajani on ollut jo pitkään sitä mieltä, että minun pitäisi keskittyä blogissani - ja etenkin Instagram-tililläni -  muotiin ja jättää muut aiheet sivuun. Vaatteista kertovat kirjoitukset saivat kuluneena vuonna kyllä keskimäärin selvästi enemmän lukijoita kuin muut. Tämän blogin kantava teema ei kuitenkaan ole tyyli vaan ikääntyminen, johon liittyy myös paljon muuta. Missä minä kremppojani valittelisin, jos en täällä? Ja kuka muu suostuisi katselemaan kukkakuviani edes silloin tällöin?

Vaikka olen kiinnostunut lukijamääristä, en pidä blogia, jotta saisin paljon tai lisää lukijoita. Pidän sitä viihdyttääkseni itseäni ja muita. Tässä vuoden 2018 luetuimmat jutut ja mitä asioille nyt kuuluu (otsikot ovat samalla linkkejä teksteihin):

Päivät hehkeänä blondina ovat ohi, ja ihan hyvä niin – 1 500 lukijaa

Enpä nyt tiedä, olenko koskaan ollut nimenomaan hehkeä blondi, mutta päätös palata omaan hiusväriin tuntuu kyllä edelleen oikealta. Juuri nyt minulla on ihan superlyhyt polkka, kun unohdin sanoa kampaajalle, että minulle on tärkeää saada hiukset korvan taakse. Mutta kyllä se pian kasvaa!

Olen myös yhtä hyvässä lihassa kuin vuosi sitten. Kesälomalla kevennyin tilapäisesti muutaman kilon, kun kokeilin Alku-valmennuksen viiden viikon tehostarttia. Järkyttävät määrät kasviksia ja marjoja sisältävä ruokavalio osoittautui vaikeaksi soveltaa arkeen. En keksinyt, miten pystyisin syömään ohjelman mukaiset 2-4 monipuolista lämmintä ateriaa päivässä viettämättä tuntitolkulla aikaa keittiössä joka päivä. Maidottomuus ja gluteenittomuus eivät myöskään napanneet, koska en saanut niistä mitään hyötyjä.

Avaa ovi Iso-Puolalan jouluun – 1 200 lukijaa

Turun palolta säästynyt Iso-Puolalan talo oli jouluasussaan niin hurmaava, että olen iloinen kirjoituksen suosiosta. Luulin olevani nokkela, kun ostin sieltä joulupöydän keskipisteeksi kauniin koristeen, joka taisi alun perin olla tarkoitettu ruutuikkunan alalaidan somisteeksi. Se muistutti kuulemma erehdyttävästi salaattivatia. Pienet katajan oksat näyttivät hämärässä friseesalaatilta ja valkoiset pallot minimozzarelloilta. Myös kanelitangot veivät ajatukset ruokaan.

Olen lääkkeiden väärinkäyttäjä – entä sinä? 1 000 lukijaa

Tämän postauksen lukijat löysivät vasta hiljalleen. Käsittelen siinä oikeaa tapaa säilyttää lääkkeitä ja tunnustan, että itse teen kaikki mahdolliset virheet. Kuljetan matkoilla edelleen lääkkeitä mukana pienessä rasiassa, jossa ovat melatoniinit, mielialalääkkeet ja särkylääkkeet iloisesti sekaisin. Kotona olen parantanut tapojani, enkä enää tyhjennä lääkepurkkeja snapsilaseihin. Lääkkeethän pitäisi säilyttää omissa pakkauksissaan, jotta olosuhdetekijät eivät vaikuttaisi niihin.

Kauristytön lempimekko – 900 lukijaa

Neulevalmistaja Kainon tunikat ja mekot ovat sekä minun että lukijoiden suosikkeja. Peura on yksi kainottarien ihanimmista kuoseista ja edelleen mallistossa. Tässä esiteltyjen mekon ja tunikan lisäksi minulla on sini-musta tunika. Nämä vaatteet ovat pääsyy siihen, että musta on hiipinyt takaisin vaatekaappiini. Mustan invaasio huipentui loppusyksyllä mustan nahkatakin hankintaan. Maltan tuskin odottaa, että säät lämpenevät ja pääsen taas käyttämään sitä.

Uusi mekko! Tervetuloa kesä kukkaviidakossa – 900 lukijaa

Kainon ennennäkemättömän runsas Paratiisi-kuosi pääsi vaatekaappiini pitkähihaisena mekkona. Se oli mielestäni aluksi vähän väljä, joten runtelin sen pesukoneessa pienemmäksi ja sitten harmittelin, kun mittasuhteet muuttuivat ja mekosta tuli liiankin lyhyt. Puuvillaneulemekko on tosi helppo tapa pukeutua, joten käytin sitä arki- ja kotivaatteena keväästä kesän ennätyshelteisiin saakka. Ja tietysti taas uudelleen syksymmällä.

Mainio matkapuvustoni ja miten se toimi kohteessa – 900 lukijaa

Matkapuvustoni ei ollut oikeasti ihan niin kätevä kuin annoin ymmärtää. Lantiolta piukat kuviolliset housut olisivat tarvinneet parikseen pidempiä paitoja ja tunikoita, joita minulla ei tuolloin vielä ollut. Sittemmin hankin Masain verkkokaupasta pitkä- ja lyhythihaisen valkoisen pitkän paitapuseron/tunikan, jotka ratkaisivat ongelman. Toinen noista tunikoista esiintyy vuoden suosituimmassa postauksessa farkkujen ja sinisen bukleejakun kanssa.

Seuraavalle matkalle pakkasin mustat neuloshousut ja tummanharmaat villaneulehousut, valkoisen ison paitapuseron, sini-mustan Peura-tunikan ja harmaan kasmirneuleen. Paljon parempi yhdistelmä.

Kävinkö Fiskarsissa vai Fifth Avenuella – 800 lukijaa

Kesäinen Fiskarin kylä eli tutummin Fiskars yllätti ostosmahdollisuuksillaan. Ostin Fiskarsin tehtaanmyymälästä sakset (tietenkin!) ja raastimen. Mieluisin retkituliainen oli kuitenkin Kainon Paratiisi-paita lempeän sinisävyisenä. Jos tämä väritys tulisi uudestaan tuotantoon, ostaisin, vaikka kuvio ja malli olisi mikä. Valkoinen pellavapaita sen sijaan oli virheostos – sittenkin liian pieni.

Kävin teellä Tampereella – 800 lukijaa

Helmikuussa poikkesin teellä Viinikan Lillanissa ja esittelin muitakin mukavia Tampereen kahviloita. Tampere on nuoruuteni kaupunki, jonka kadut kantavat nostalgisia muistoja. Jostakin syystä en osaa vetelehtiä kahviloissa missään muualla. Muuttaisin varmaan Tampereelle ennen pitkää, ellei Turun-kotini sijainti olisi niin ihanteellinen.

Kudoin tätä pitsineuletta yli vuoden – 700 lukijaa

Neulemalli oli niin vaikea, ettei sitä tehdessä voinut katsella televisiota tai ylipäätään keskittyä mihinkään muuhun. Ihme, että sain sen valmiiksi. Nyt minulla on tekeillä samasta lankayhdistelmästä pitkähkö villatakki, josta puuttuu enää hihat ja puolet toisesta etukappaleesta. Sitä olen kutonut pääasiassa telkkarin edessä, mutta kivoja ohjelmia tulee niin harvoin, ettei neule etene. Tällä hetkellä katson vain Nelikkoa ja Tuntematonta sotilasta, eikä niillä pitkälle pötkitä.

Kesän kehutuin asu – 700 lukijaa

Kesäisiä vaatekuvia selatessa tulee kova ikävä kesää ja kesävaatteita. Tuokin yhdistelmä on niin kiva, että haluaisin pukeutua siihen heti! Ei näytä myöskään olevan mitään tarvetta ostaa uusia vaatteita tänä keväänä. Korkeintaan uudet pellavasortsit saatan tarvita entisten, kauhtuneiden tilalle. Vaan annas olla, kun kevät koittaa. Kyllä varmaan posti taas polkee paketteja ovelle. Kun ei se puvusto vaan millään tule täydelliseksi!

Siitä huolimatta tai juuri siksi minusta tuntuu, että vuodesta 2019 on tulossa oikein hyvä vuosi. Mainiota uutta vuotta myös sinulle, arvoisa lukijani!

Nyt saa uuden vuoden kunniaksi jälleen myös toivoa. Mistä aiheesta haluaisit minun kirjoittavan alkavana vuonna? Kerro kommenttikentässä! 

--

Päivän kuvat: Joulunajan tunnelmia.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016