Olen tainnut aina ajatella, että naisen lantion kuuluu keinua hivenen kävellessä. Näin minulle opetti myös itämaisen tanssin opettajani joskus 30 vuotta sitten. Hänen mielestään suomalaiset naiset eivät kävele luonnollisesti, vaan pingottavat lantionsa paikoilleen ja töpöttelevät menemään kuin puu-ukot.

Hän arveli sen olevan nais- ja seksikielteisen uskonnon vaikutusta. Hänen omassa lähi-idän kulttuurissaan naiset arvostavat ja nauttivat naiseudestaan, ja heidän lantionsa liikkuu lapsesta asti. Heille ei tarvitse erikseen opettaa kahdeksaa eri kahdeksikkoa, jotka lantiollaan voi piirtää ilmaan. Vai montako niitä nyt olikaan - useita joka tapauksessa.

Eihän naisen kuulu olla kuin mies, hän paasasi. Miehet kävelevät lantio liikkumatta. Naisen lantio on leveämpi kuin miehen, ja siksi kävelyyn kuuluu luonnollisena ja jopa välttämättömänä osana pieni keinunta.

Se, että lantio on liikkuva, ei tarkoita, että se on holtiton. Päinvastoin itämaisessa tanssissa tähdätään pieneen ja hallittuun liikkeeseen.

Keskimmäisten pakaralihasten kuuluu pitää lantion kori vakaasti paikoillaan kävellessä.

Kaksi eri fysioterapeuttia on viime vuoden aikana esittänyt minulle itämaisen tanssin harrastajat esimerkkinä huonosta lantion hallinnasta. Asiakkaaksi tulleilla naisilla ovat kuulemma olleet sen lajin alkeetkin aivan hukassa - aivan kuten heidän mielestään minullakin.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, nykyisen fysioterapeuttini mielestä lantion tärkeimmät lihakset ovat keskimmäiset pakaralihakset. Niiden kuuluu pitää lantion koria paikoillaan. Jos ne ovat liian heikot, tietyt muut lihakset alkavat hoitaa niiden tehtävää, rasittuvat siinä työssä ja kipeytyvät. Kipu heijastuu joko ylöspäin alaselkään tai alaspäin reisilihasten kiinnityskohtaan, kuten minulla.

Kun nämä korvaavatkin lihakset väsyvät, ketjureaktio etenee kolmanteen asteeseen, jolloin reisien ulkosivut kipeytyvät.

Minun on vaikeaa hyväksyä ajatusta, että minun pitäisi kävellä kuin mies.

Olen nyt treenannut pakaralihaksiani päivittäin jo usean viikon ajan. Enää harjoittelu ei ole aivan yhtä pahaa kidutusta kuin alussa, mutta tuntuu kyllä jänteissä.

Palaamme yhä uudestaan myös oikeaan kävelytekniikkaan, jossa lantio pidetään tiukasti paikoillaan vetämällä napaa hiukan sisään- ja ylöspäin. Kyllä minä yritän, mutta minun on vaikeaa hyväksyä ajatusta, että minun pitäisi kävellä kuin mies. Se ei vain tunnu oikealta eikä luonnolliselta.

Mitenkäs teillä, keinahteleeko lanne?

--

Päivän kuvat: Ensimmäiset hajuherneet kukkivat jo parvekkeellani. Lajike on Villa Roma.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram