Yksi fiksuimmista päätöksistäni ikinä on ollut se, kun ehdotin työnantajalleni eläkediiliä 20 vuotta sitten. Palkankorotuksen sijasta työnantaja maksoi vakuutusyhtiölle tietyn summan vuosittain sijoitettavaksi valitsemallani tavalla. 20 vuoden kuluttua vakuutusyhtiö alkaisi maksaa minulle ylimääräistä eläkettä, jonka määrä riippuisi sijoitusten tuotosta. Eläkettä maksettaisiin viiden vuoden ajan siitä lähtien, kun täyttäisin 60 vuotta.

Kuulun siihen ikäpolveen, jonka eläkerimaa on siirretty useaan kertaan. Kun aloitin työurani, oli monilla aloilla tavallista jäädä eläkkeelle 60-vuotiaana, vaikka virallinen vanhuuseläkeikäraja oli muistaakseni 65. Varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja oli 20 vuotta sitten 61 vuotta, mutta vuonna 2005 se nostettiin 62 vuoteen. Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa varhennettu vanhuuseläke poistettiin kokonaan. Niinpä minun ikäluokkani pääsee vanhuuseläkkeelle aikaisintaan 64 vuoden 4 kuukauden iässä.

Kun sopimusta eläkevakuutuksesta tehtiin, eläkeikä tuntui olevan vielä tosi kaukana. Ajattelin, etten varmaankaan olisi silloin (enää) rahapulassa, vaan ylimääräinen eläke toisi miellyttävää kultareunaa ensimmäisiin eläkevuosiin. Matkustelisin ja nauttisin elämästä, kun kerrankin olisi aikaa ja rahaa.

Mieleeni ei tullut ollenkaan, että minulla voisi olla 60-vuotiaana vielä asuntolainaa. Tai etten olisikaan silloin enää täysin terve. Puhumattakaan siitä, että jatkaisin työelämässä käytännössä koko ylimääräisen eläkkeen maksamisen ajan.

Niin tässä kuitenkin on käymässä.

Sijoitukseni tuottivat yllättäen erittäin hyvin.

Toisaalta oli oikein hyvä, että lähdin niin soitellen sotaan. Määrittelin vakuutusyhtiölle riskinottovalmiuteni luvulla 3, kun asteikko oli 1-4. Olin valmis ottamaan keskimääräistä enemmän riskiä, koska ajattelin tulevani tarvittaessa toimeen ilmankin vakuutusrahoja. Minua ei haittaisi, vaikka menettäisin osan niistä.

Määräsin, että 75 prosenttia varoista sijoitettaisiin osakerahastoon, jonka sijoitusperiaatteissa korostui vastuullisuus. Ympäristöarvoja ja vastuullista toimintaa ei siihen aikaan sijoittajapiireissä otettu vielä kovin vakavasti, ja tämä oli yksi ensimmäisistä vastuulliseen liiketoimintaan erikoistuneista rahastoista. Loput 25 prosenttia ohjasin rahastoon, joka sijoittaa Euroopan 50:een kulloinkin menestyvimpään yritykseen.

Yllättäen sijoitukseni tuottikin erittäin hyvin. Ei se Eurooppa, vaan se vastuullinen. Kun rahat laskettiin sijoituskauden päättyessä viime vuoden lopussa, kävi ilmi, että jokainen työnantajan maksama satanen oli kasvanut 250 euroksi.

Sain valita, aletaanko eläkettä maksaa heti vai lykätäänkö maksamista.

Muistin tietenkin, että sijoituskausi päättyy ja eläkekausi alkaa vuoden 2020 alussa. Kävin syksyn mittaan vakoilemassa vakuutusyhtiön verkkosivuilta, mitä siellä sanottaisiin eläkkeen hakemisesta. Sain tietää, että minulle lähetettäisiin kotiin tietoa tilanteesta ja eläkehakemus 1-2 kuukautta ennen kuin eläkkeen maksamisen pitäisi alkaa.

Odotin malttamattomana. Kahden kuukauden raja oli jo rikki, mutta vieläkään postiluukku ei kolahtanut! Olin aikeissa siirtyä eläkkeen turvin nelipäiväiseen työviikkoon, mutten voinut tehdä sopimusta osa-aikatyöstä ennen kuin tiesin, että eläkettä todella alkaa tipahdella tilille.

Marraskuun lopulla huomasin viimein verkkosivulla, että tietoihini oli lisätty linkki eläkehakemukseen. Jipii! Täytin hakemuksen välittömästi. Siinä ei ollut mitään monimutkaista. Sain valita, aletaanko eläkettä maksaa heti vai lykätäänkö maksamista. Lisäksi sain valita, jatketaanko sijoittamista vai siirrytäänkö loppuajaksi varat säilyttävään toimintaan – en muista, miten se oli virallisesti muotoiltu. Tietenkin piti myös ilmoittaa tilinumero, jolle eläke maksettaisiin.

Teen vähemmän töitä, mutta tilille rapsahtaa enemmän rahaa. Mikäs sen mukavampaa!

Hakemuksen liitteeksi tarvittiin eläketulon verokortti. Verottajaa piti pyytää toimittamaan se suoraan vakuutusyhtiöön. Tässä kohtaa pääni löi hetken aikaa tyhjää. Vakuutusyhtiö vaatii eläketulon verokortin, mutta entä työnantaja sitten? Verotettaisiinko minua eri tavalla työ- ja eläketulosta? Vai olisiko minulla pelkästään eläkeläisen verokortti?

Vero.fi-nettisivuilta löytyi onneksi vastaus helposti. Minulle tulisi kaksi verokorttia, toinen eläke- ja toinen työtulolle. Sitä ei missään sanottu selvästi, että molempia kortteja haetaan samalla lomakkeella. Sekin tuli yllätyksenä, ettei verokortteja voinut vielä marraskuussa ollenkaan hakea vuodeksi 2020.

Vakuutusyhtiö vaati verokorttia viimeistään kuukautta ennen eläkkeen maksamisen alkamista, mutta vero.fi lupasi aloittaa seuraavan vuoden verokorttien kirjoittamisen vasta joulukuun puolivälissä. Pyysin ja sain vakuutusyhtiöltä lisäaikaa.

Koska siirryin samalla osa-aikatyöhön ja palkkani laski, myös palkkatyön verokorttini laskettiin uudestaan. Verokorteistani tuli käytännössä identtiset – veroprosentti on sama niin eläke- kuin palkkatulollekin. Laitoin rastin ruutuun, että eläketulon verokortti menee suoraan vakuutusyhtiöön, ja työnantajan version latasin itselleni sähköisenä ja tulostin palkanlaskijalle.

Eläkkeen maksaminen on jo alkanut ja uuden työsopimuksen mukaisesti olen tätä nykyä töissä maanantaista torstaihin. Teen vähemmän töitä, mutta tilille rapsahtaa enemmän rahaa. Mikäs sen mukavampaa!

Todennäköisesti jatkan näin viralliseen eläkeikään saakka. Siihen mennessä saan asunto- ja remonttilainat maksetuiksi ja kenties kerätyksi pienen vararahaston siirtymään liittyviä kuluja varten.

Ai että miten eläkkeellä muuten sujuu? Kiitos kysymästä, vallan mahtavasti! Nelipäiväinen työviikko on täysin eri asia kuin viisipäiväinen.

--

Päivän kuvat: Iirikset ovat kukassa parvekkeellani.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016