Perustin blogini neljä vuotta sitten, koska et-lehden toimituksesta pyydettiin. Omat motiivini liittyivät senhetkiseen elämäntilanteeseeni. Olin hillittömän kipeä. En pystynyt kävelemään, istumaan enkä nukkumaan kivutta, mutta lääkärit eivät kahden vuoden yritysten ja erehdysten jälkeenkään tienneet, mikä minua vaivasi. Halusin kertoa tarinani ja jakaa pettymykseni. Ajattelin myös, että saattaisin tarvita jotakin tekemistä, jos joudun pitkille sairauslomille ja lopulta sairaseläkkeelle.
Nyt tilanteeni on varsin erilainen. Sain pian blogin aloittamisen jälkeen oikean diagnoosin ja minut leikattiin seuraavana kesänä, mutta toimintakykyni ei palannut ennalleen. Pystyn kuitenkin kävelemään, istumaan ja nukkumaan sen verran, että käyn melkein terveestä ja pystyn hoitamaan työni. Nyt tähtään normaalille vanhuuseläkkeelle, joka siintelee reilun neljän vuoden päässä. Sitä ennen olen ajatellut pienentää työkuormaani ensi vuodenvaihteesta lähtien.
Blogin aihepiirissä on tapahtunut luonnollista siirtymää. Kun sairauskertomuksestani ei enää riittänyt jutun juurta, aloin julkaista käyttäjäkokemuksia minulle määrätyistä reseptilääkkeistä, seurata XL-kokoisen vaatevaraston keräämistä ja raportoida ihanista puutarhoista, joissa olen käynyt. Lisäksi olen ottanut kantaa itseäni kiinnostaviin tai kuohuttaviin aiheisiin, kuten aktiivisen ja liikunnallisen elämäntavan ihannointiin ja siihen, miten lapsettomiin suhtaudutaan. Terveysaiheet ovat kuitenkin kulkeneet blogini punaisena lankana koko ajan. Kattoteemana pidän edelleen ikääntymistä, kuten alussakin.
Valitsin tietoisesti Sanomat ja et-lehden blogini alustaksi ja kasvuympäristöksi.
Kun päätin perustaa uuden blogin aikaisempien Dementin omainen- ja Parveke länteen -blogieni seuraajaksi, mietin muitakin vaihtoehtoja. Olisin voinut jatkaa tutussa Bloggerissa tai perustaa blogin vaikkapa Lilyn suositulle blogialustalle. Kokonaan omaa blogisivustoa en silloin harkinnut, koska minulta puuttui riittävä tekninen osaaminen.
Valitsin tietoisesti Sanoman ja et-lehden, koska mediatalo oli minulle tuttu aiemmasta elämänvaiheestani ja arvelin aiheideni olevan eniten kotonaan et-lehden aineiston joukossa. Lisäksi blogilleni luvattiin markkinointitukea et-lehden kanavissa, kuten Facebookissa - tai niin minä ainakin sen ymmärsin. Päättelin, ettei minun tarvitsisi mainostaa blogiani itse ollenkaan rahalla, kun saisin uusia lukijoita et-lehden kautta. Olen sijoittanut blogini tunnetuksi tekemiseen koko aikana vain 9 euroa, ja senkin vain siksi, että tietäisin, miten se tehdään.
Yhteistyö toimikin pitkään hyvin: minä kirjoitin aineistoa lukijoiden iloksi ilman palkkaa, ja toimitus kertoi useimmista kirjoituksistani seuraajilleen Facebookissa. Silloin tällöin sain jopa noston lehden verkkosivujen koosteeseen. Sitten et-lehden omien verkkosivujen hoitaminen lopetettiin. Tällä hetkellä blogit ovat sivujen lähes ainoa elävä, jatkuvasti päivittyvä osa. Myös lehden Facebook-sivujen luonne muuttui. Niissä ei enää kerrota blogikirjoituksista halaistua sanaa. Tämäkin muutos vain tapahtui.
Lukijablogit, joita vielä neljä vuotta sitten jokainen aikakauslehti haali verkkosivuilleen, eivät nähtävästi enää olleetkaan lehdille tärkeitä. Kaipa niitä siedetään, koska blogialustaa ei ole ainakaan vielä lopetettu, mutta muu tukeminen on lopetettu. Et-lehden lisäksi myös muutamien muiden lehtien omia verkkosivuja on lakattu päivittämästä. Vielä hetki sitten jokaisella itseään kunnioittavalla aikakauslehdellä piti ehdottomasti olla oma, jatkuvasti päivittyvä verkkosivu. Ei enää.
Blogini viikoittainen lukijamäärä on kaksinkertaistunut vuoden aikana.
En ole silti siirtänyt blogiani täältä minnekään enkä tällä hetkellä suunnittele sitä. Lukijatilastojen perusteella blogini löydetään täältä hyvin ilman mediatalon tukeakin, ja siirtäminen vaarantaisi blogin hakukonenäkyvyyden. Olen kiitollinen ilmaisesta blogialustasta ja mietin asiaa uudelleen, jos tilanne muuttuu.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kayttajat_2019.jpg?itok=Ss1LlKLw)
Koin melkoisen yllätyksen viikonloppuna, kun tutkin blogini tilastoja tätä kirjoitusta varten. Hyvät lukijat, teitä on tällä hetkellä tuplasti viimevuotiseen verrattuna!
Blogin viikoittaiset lukijamäärät ovat kasvaneet hiljalleen koko tämän vuoden ajan, mutta elokuusta alkaen luvut ovat nousseet täysin uudelle tasolle. Kun viime vuonna blogiani tutki 600-700 henkeä viikossa, nyt selailijoita on noin 1 200 viikossa. Sehän ei ole paljon nuoriin ammattibloggareihin verrattuna, mutta minulle tämä onkin harrastus enkä havittele uutta ammattia. Enhän minä edes myy mitään, joten lukijoiden määrällä ei ole juuri muuta kuin itsetuntoa hivelevää merkitystä.
En tiedä, mistä kävijämäärän nousu johtuu. Tarvittaisiin paljon minua pätevämpi analyytikko ottamaan selvää, mitä olen tehnyt oikein. Tai ehkäpä te, arvoisat lukijat, olettekin se oikein tekijä. Vai tukeeko joku minua tietämättäni?
Suosituinta kirjoitustani on luettu 21 800 kertaa, ja pitkään: keskimäärin yli kolme minuuttia.
En osannut odottaa näin suurta lukijamäärän nousua (sehän on 100 %!), koska ero ei näy kovin selvästi uusien kirjoitusten lukijamäärissä, jota seuraan säännöllisemmin. Näyttääkin siltä, että vanhoja kirjoituksiani luetaan nyt yhtä ahkerasti tai jopa ahkerammin kuin uusia sepustuksiani. Lukijat löytänevät ne hakukoneiden avulla.
Lukijoista suuri osa ei varmaan etsi nimenomaan minun blogiani, vaan googlaa esimerkiksi lääkkeiden ja sairauksien nimillä, päätellen siitä, mitä on luettu eniten. Valitettavasti en ole saanut esiin, millä hakusanoilla blogiini tullaan. Google Search Console ei löydä Analyticsin tagia blogista, joten tietojen noutaminen ja yhdistäminen Analyticsiin ei onnistu. Ainakaan minulta.
Minulla ei ole kävijätietoja koko neljän vuoden ajalta, koska Sanoma on tavalla tai toisella hukannut ne. Ensimmäisten vuosien kirjoitusteni lukijamäärinä näkyy blogin omassa tilastossa useimmiten vain muutama kymmen, vaikka muistiinpanoistani tiedän, että niillä on ollut satoja lukijoita jo tuoreeltaan.
Google Analyticsin käytön aloitin vasta toukokuussa 2017, jolloin huomasin, että blogin asetuksiin oli lisätty Analyticsin tagille paikka. Niissä kävijätiedoissa, jotka minulla nyt on, eivät ole mukana vuosien 2015 ja 2016 lukijat, ja vuoden 2017 lukijoistakin vain osa. Aiemmista vuosista minulla on merkintöjä, joiden mukaan parhailla kirjoituksilla oli jo silloin toista tuhatta lukijaa.
Toukokuun 2017 jälkeen 32 kirjoitusta on kerännyt yli tuhat lukijaa. Niistä lääkeaiheisia on 8, terveysaiheisia 5, vaatteista kertoo 7 ja mielipidekirjoituksia on 6. Muut edustavat sekalaista seurakuntaa.
Blogini suosituin kirjoitus kautta aikojen kertoo Arcoxia-kipulääkkeestä, jota määrätään usein tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin. Sivua on luettu 21 800 kertaa, ja pitkään: keskimäärin yli kolme minuuttia. Kirjoituksissani on vain muutama, johon on perehdytty yhtä hartaasti. Postauksen suosio on minulle suuri mysteeri.
--
Päivän kuvat: Tykkää, ei tykkää, tykkää! Päivänkakkarat ja tilastot kertovat, että blogini lukijamäärä on kasvanut.
Minä löysin blogisi googlatessani napsusormea. Napsusormitekstin luettuani huomasin puutarha-aiheiset puut ne kirjoituksesi. Olen sinua hieman nuorempi, maalla asuva, akateeminen, mutta hiljaista elämää elävä. Blogisi on raikas, realistinen, elämänmyönteinen. En ole kiinnostunut muodista, mutta minusta on hauska lukea, kun pohdit asuvalintojasi ja poseeraat sellaisena kuin olet. Olet vähän turhamainen, juuri sopivasti, se innostaa jopa minua! Minusta on hienoa nähdä, että pidät omasta itsestäsi. Kiitos Sinulle näistä vuosista!
Haha, erinomainen analyysi, kiitos Taina! Tunnistan kyllä itseni tuosta. Todellisuudessa en ehkä ole aina niin elämänmyönteinen - kallistun enemmänkin kuolemanmyönteisyyteen, mutta itserakas ja turhamainen olen kyllä aina ollut. Mukavaa, jos olen voinut tarjota hauskoja lukuhetkiä. Kiitos, että olet lukijani!