Kirjoitukset avainsanalla remontti

Siirtolapuutarhamökkini, Villa Palasen, remontti on melkein valmis. Piippu on pellittämättä, kattovalaisimet kiinnittämättä ja backstagen sisustus viimeistelemättä, mutta muuten näyttää jo hyvältä. Täysremontti tämä ei ollut, koska seiniä ei avattu ja niiden eristeitä vaihdettu. Tehtiin lattia- ja pintaremontti.

Lähtötilanteessa olohuoneen ja alkovin seinäpinnat olivat pääosin melko huokoista rakennuslevyä, joka oli tapetoitu ja osittain maalattu. Pieni osa seinistä oli leveää, pystysuuntaista puupaneelia. Keittiössä ja kuistilla oli alkuperäistä kapeaa mäntypaneelia. Lakatut, paneloidut katot olivat erittäin tummat. Lattioita ja lasikuistin seiniä lukuun ottamatta aivan kaikki muu, niin seinäpaneelit kuin listat ja huonekalutkin, oli maalattu kertaalleen valkoisella maalilla. Siveltimenvedot olivat monin paikoin näkyvissä.

Maalautin valkoiseksi sen ainoan, mikä ei alun perin ollut valkoista, eli katot. Kaikki muut valkoiset pinnat saivat huutia. Kattojen maalaaminen teki paljon mökin ilmeelle. Katto ei enää tunnu putoavan niskaan, eikä mökin mataluus ole yhtä silmiinpistävää.

Seinäpaneeleiden vaaleankeltaisen sävyn nappasin tapetista. Tikkurilan värikartassa sävyn nimi on Parmesan. Se vaikutti ensin liiankin voiselta, mutta kun sisustus täydentyi, se asettui paikalleen ja olen siihen täysin tyytyväinen. Tummanharmaat vaatekoukut ja muut yksityiskohdat sopivat siihen hyvin. 

Tapetiksi valitsin Boråstapeterin In Bloom -sarjasta Spring Gardenin, jonka pohja on vaaleanharmaa. Halusin romanttisen kukkatapetin, joka olisi värikäs, muttei hyökkäävä, ja kevätpuutarhan iloinen tunnelma tuntui Villa Palaseen juuri oikealta. Lempivärini vihreä on yksi tapetin pääväreistä, joten tiesin, että esimerkiksi vanhat tekstiilini sopisivat sisustukseen. Puolisoni toiveesta meillä ei ripusteta mitään seinille, joten sikälikin on mukavaa, että tapetissa on myös katseltavaa. En enää voisi kuvitella Palaseen muuta tapettia. (Kylläpä jäi laturin johto hassusti tuohon kuvaan.)

Uuden sisustuksen lähtökohta oli tämä matto, jonka kudoin Turun taitokeskuksessa tammikuussa, kun mökkikaupasta vasta neuvoteltiin. Mökin ulkomaali on kaunis keltainen, joten päättelin, että keltasävyinen matto kyllä sopisi sinne jonnekin. Toiseksi väriksi valikoitui harmaa, koska se sattui olemaan kudemyyjän värikartassa tarjolla olleen keltaisen kanssa parhaiten yhteensopiva.

Villa Palasen tehtävä on houkutella minut lepäämään puutarhatöiden välillä, koska takareisijänteeni eivät kestä pitkäaikaista rasitusta. Siksi tuvasta tehtiin makuuhuone. Koska sinne ei olisi missään tapauksessa mahtunut juuri mitään muuta, ei vuoteen koossa pihistelty. Ikean Tufjord-sänky oli oikeastaan ainoa markkinoilla oleva, joka täytti koko- ja muut kriteerit: leveys 180 cm, tukeva pääty, mutta jalkopäästä avoin. Päällisen tumma harmaansininen on vahingossa samaa sävyä kuin tapetin tummin väri.

Katetulla kuistilla on lisäksi alumiinirunkoinen daybed, Sensum Skepparholmen, jota myy Bauhaus. Tuo kuistin kohta on Villa Palasen suojaisin ja lämpimin. Siinä oli alun perin laveri, jolla istuskelin ja visioin keväällä remonttia ja sisustusta. Laveri sai mennä, mutta halusin säilyttää tunnelman ja mahdollisuuden nauttia siitä loikoillen tai selkä seinää vasten istuen. Myös sateella paikka on miellyttävä.

Keittiön kamiina lähti pois lattiaremontin yhteydessä, mikä avasi mahdollisuuden normaalin syvyisille keittiökaapeille. Päädyin Ikean uuteen, helposti koottavaan Enhet-sarjaan, joka on suunniteltu kylpyhuone- ja mökkiolosuhteisiin eli sen pitäisi pärjätä, vaikka mökki on talvet kylmillään. Esittelen keittiön tarkemmin myöhemmin.

Kun vuode ei mahtunut alkoviin, tila jäi vaille järkevää käyttöä. Pienen empimisen jälkeen päädyin tekemään siitä backstagen, pukeutumishuoneen ja varastotilan, jossa on peili, vessa ja pesupaikka. Kävi ilmi, että pakastavaa vessaa koskevat mainoslauseet pitävät täysin paikkansa: se on hajuton ja äänetön. En rakennuttanut bäkkärin ja makkarin väliin seinää ja ovea, koska päättelin, ettei niitä tarvita. Eikä ole tarvittu. Oven virkaa toimittaa pari Ikean pimennysverhoja.

Kuisti toimi melkein koko kesän keittiönä, kun oikeaa keittiötä ei vielä ollut. Vedenkeitin on edelleen kuistilla ja airfryerkin saattaa tulla sinne, koska keittiön sähköt eivät kestä kaikkien laitteiden käyttämistä siellä yhtä aikaa. Kun sähkömies irrotti keittiön pistorasian, sen takaa paljastui kärähtänyttä paneelia. Siitä päätellen liesi-uuni-yhdistelmä oli ollut hieman liian tehokas. Kuisti on koko Palasen parhaiten sähköistetty huone. Kuistin nurkassa on komero, johon tein vaatetangon kirsikkapuun oksasta.

Ajattelin, että kuisti olisi aamiaishuone ja sateen sattuessa ruokailutila. Ehkä siitä vielä sellainen tuleekin, vaikka se nyt näyttää työpisteeltä. Tilasin kaksi Ikean Vedbo-tuolia, mutta sain vain yhden – loppuivat mokomat kesken. Pöydän ääressä on hyvä luonnonvalo ja mukava lukea tai puuhastella. Kuistin pöytä on Ikean pienin ruokapöytä. Kaikki Palasen pöydät ovat samaa Ikean Råvaror-sarjaa ja lamput Årstid-sarjaa.

Kuistin rullaverhot ovat lämpöä takaisin heijastavat auringonsuojaverhot, jotka päästävät kuitenkin hieman valoa läpi. Makuuhuoneen rullaverho on pimentävä. Tilasin nämä Johanna Kaihtimesta Turusta. Seinien sävy on Tikkurilan värikartan Spa. Kuisti oli aikaisemmin lempeän vaaleanvihreä, mutta halusin siitä astetta raikkaamman.

Jaa että miksi melkein kaikki on Ikeasta? No, kun alkaa sisustaa tilaa nollasta, hinta-laatusuhteella on aika paljon merkitystä. Katselin kalusteita ja sisustustavaraa muualtakin, mutta Ikean tarjous oli aina paras. Ikean nettikaupasta on helppo ostaa, ja kotiinkuljetus toimii. Ja kun kuorma oli joka tapauksessa tulossa Ikeasta, miksen olisi lisännyt siihen huonekalujen päälle vielä verhoja ja valaisimiakin?

Ainoastaan ulkokalusteita ostin muualta, ja siinä meninkin pieleen. Ikean pöydät ja Brafabin tuolit eivät sovi mitoitukseltaan yhteen. Olin jo tilannut pöydät, kun sain tietää, että Ikean puutarhatuolit olivat lopussa. Juhannukseksi oli ihan pakko saada tuolit, joten ne nyt vain oli pakko saada. Olen kuitenkin nyt niin ihastunut kevyisiin alumiinituoleihin, että todennäköisesti luovun mieluummin pöydistä kuin tuoleista, jos ryydyn huonosti toimivaan yhdistelmään.

Pöydät ovat myös tilaan liian isot. Ajattelin, että kaksi pientä pöytää olisi kätevää ja helposti muunneltavaa, mutta sainkin kaksi kaunista, mutta melko isoa ja painavaa pöytää. Jos joku haluaa ostaa nämä, otan vastaan tarjouksia. Huomaan, että käytännöllisyys ajaa sittenkin minulla kauneuden ohi.

Eikö mitään vanhaa säästynyt? Johan toki! Heti kuistilta sisään tullessa huomio kiinnittyy kapeaan peilioveen. Sille ei tehty mitään, ei edes paikkamaalattu. Sen takana oleva komero raakapuuhyllyineen on ennallaan. Myös kuistin ja keittiön välinen peiliovi on erityisen kaunis. Se maalattiin, mutta samanväriseksi kuin ennen. Sekä olohuoneen että keittiön puiset verhotangot ovat vanhat. Yöpöytänä on mökin vanha tuoli. Keittiön ja lasikuistin kattovalaisimet ovat ennallaan. Kuistin seinällä oleva vanhanmallinen pistorasia säilytettiin. Se on täysin toimiva, vaikka nykyaikaiset mittarit eivät välttämättä tunnista asiaa. Ennen-kuvista tutun sähkölämmittimenkin voi joku bongata. Vanhoista tekstiileistä on jäljellä tällä erää yksi, olohuoneen tuuletusikkunan valkoinen ulkoverho. Muista tulee matonkudetta.

Entä mitä maksoi? No, kaik män eikä piisantkaa. Alkuperäinen budjetti, noin 12 000 euroa, tuplaantui lattiaremontin takia. Summassa ovat mukana myös terassin Sioox-käsittelyaineet, terassikalusteet, grilli ja pikakompostori. Kalleinta oli työn teettäminen. Hinnakkain yksittäinen ostos oli pakastava käymälä, noin 1 300 euroa. Ilmalämpöpumpun kohdalla rahat loppuivat kesken. Ensi kesänä sitten. Jos taimilta ja kukkasipuleilta jotakin jää.

Olen tosi tyytyväinen. Erityisesti haluan kiittää tapetoitsijaani ja maalariani, Pingere-firman Jenni Kytöstä, joka ahersi Palasessa yli 30 asteen helteessä. Maalasin itse kuistin komeron sekä mökin ulko-oven ja kynnykset. Havaitsin, mikä ero amatöörillä ja ammattilaisella on. Tuossa kuumuudessa maalaamisen pitää onnistua yhdellä siveltimen vedolla, maali kuivuu niin nopeasti, ettei paikkaamisen mahdollisuutta ole. Jenniltä se näytti onnistuvan, minulta ei niinkään.

--

Lue myös: Tältä Palanen näytti, kun ostin sen

Lue myös: Villa Palasen lattiaremontti 

--

Päivän kuva: Ilta hämärtyy Villa Palasessa.

Kommentit (3)

Annuli
1/3 | 

Hei, hienolta näyttää. Onko pöydällä (keittiössä ) astioiden kuivausteline? Tarvitsen mökille uuden ja ehdokkaat on etsinnässä.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/3 | 

Hei Annuli, Villa Palasen tiskipöytä on kesäkeittiössä terassilla. Kuivatan tiskit kuitenkin sisällä, koska pihapiirin linnut ovat aika aktiivisia. Kuistikuvissa näkyy Ikean uusia Välvårdad- astiankuivaustelineitä, jotka ovat minusta kauniita ja käteviä. 

Vierailija
3/3 | 

On sulla ollut melkoinen kesä!  Kaikenlaista touhua ja niin iso osa sellaista, mitä aikaisemmin et ole tehnytkään.  Villa Palasesta tuli oikein kaunis.  Mukavaa ja ahkeraa loppukesän jatkoa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kauanpa blogitaukoni kestikin – peräti kaksi kuukautta! Oli ihan pakko palata kertomaan, mitä siirtolapuutarhamökkiini Villa Palaseen kuuluu. Siellä on nimittäin tehty lattiaremonttia oikein juurta jaksain. Pitkään oli lattian paikalla melkein pelkkää maata näkyvissä.

Ei minun todellakaan pitänyt muuta kuin vetää vähän maalia seiniin, mutta remonteilla on tapana levitä, kuten useimmat tietävät. Kaikki alkoi siitä, kun en tykännyt tuvan lautalattian perinteisen ruskeasta väristä ja aloin miettiä, mitä asialle voisi tehdä.

Kun katsoin lattiaa tarkemmin, toisin sanoen kurkistin alkovin kiinteästi asennetun sängyn alle, huomasin, ettei se ollut lautalattia ensinkään. Se oli pahoin naarmuuntunutta parkettia, johon oli sivelty paksu kerros maalia päälle. Keittiön lattia näytti alkuperäiseltä lautalattialta, mutta se oli uurteinen kuin satavuotiaan silmäkulmat. Kuistin lattia oli ihan ok, mutta vaikutti jotenkin heppoiselta, ja lautojen väleissä oli tummat raot.

1. askel: Totuus lattian kunnosta

Olin kuullut paljon juttuja siitä, miten parkettien, muovimattojen ja laminaattien alta kuoritaan esiin lautalattioita, jotka sitten kunnostetaan upeiksi. Tarinat voivat joskus olla tottakin, mutta Villa Palasen asukkaat ovat selvästikin olleet järki-ihmisiä kautta aikojen. Eivät he olisi kattaneet lautalattiaa parketilla, ellei siihen olisi ollut selvää syytä.

Syy paljastui, kun annoin italialaisvahvistuksemme Marcon käteen sorkkaraudan ja hän ryhtyi parketin purkuun. Keskeltä tuvan lattiaa paljastui iso palanut alue, joka ulottui muistaakseni 12 laudan alueelle. Aivan kuin siinä olisi ollut jokin irtonainen lämmityslaite, josta tuli olisi päässyt leviämään lattialle. Laudoista oli selvästi kaavittu hiiltynyttä ainesta pois.

Millä nerokkaalla keinolla asukkaat olivat estäneet koko mökin palamisen poroiksi, sitä en tiedä, mutta nostan heille siitä hattua.

2. askel: Remonttifirman valinta

Pidin selvänä, että lattia korjattaisiin. Entisöitäisiin, voisi jopa sanoa. Sillä tokihan Villa Palasen alkuperäinen lautalattia olisi säilyttämisen arvoinen. Niinpä aloin etsiä lattiamiestä, joka vaihtaisi vaurioituneet laudat, hioisi lattian ja pintakäsittelisi sen.

Googlasin sanaparilla puulattian kunnostus. Löytyi useita parkettien partaveitsiä, jotka esittelivät nettisivuillaan upeasti lakattuja sisäpelikenttiä ja kalanruotoparketteja. Kaikki kehuivat kunnostavansa myös tavallisempia puulattioita.

Tarjouspyyntöihin oli kuitenkin vaikea saada vastauksia. Potentiaalisten tekijöiden mielenkiinto tyssäsi viimeistään siihen, kun lähetin kuvia kohteesta. Yhden sain houkutelluksi käymään. Hän esitti pätevän suunnitelman, mutta laittoi sille niin suolaisen hinnan, että konsultoimaani (liian kaukana asuvaa) rakennusalan ammattilaista nauratti. Parkettimies toivoi nähtävästi, etten hyväksyisi tarjousta, mikä olikin itseään toteuttava ennuste.

Kävelin peilin eteen ja mietin, missä vika. Ja hokasinhan sen sitten lopulta. Olin määritellyt tehtävän väärin ja lähestynyt sen takia vääriä ihmisiä. En ollut teettämässä lattian kunnostusta, vaan mökkiremppaa. 

Mökkiremppa tarkoittaa, että työmaalla on kylmä, sisävessa puuttuu eikä lähistöllä ole kahvilaa, jossa kahviin saisi kauramaitoa. Minun piti löytää tekijä, joka olisi tottunut alkeellisiin olosuhteisiin eikä kavahtaisi edes hiirten jätöksiä.

Mökkiremonttien tekijöitä löytyi onneksi helposti, asunhan länsirannikolla lähellä mökkien täplittämää Turunmaan saaristoa. Otin yhteyttä muutamiin ja tein treffit erään rakennusmestarin kanssa.

3. askel: Asiantuntija antaa diagnoosin

Moni hankkii siirtolapuutarhamökin remppakohteeksi ja kunnostaa sen alusta asti itse. Minä en kuulu heihin – en tiedä puutaloista enkä rakentamisesta juuri mitään, ja remonttikokemukseni rajoittuu kahdeksan tapettikerroksen irrotteluun betonisesta seinästä sekä puupaneelin maalaamiseen kerrostalokeittiössä. Miten olisinkaan voinut tietää, mitä mökissäni oikeasti kannatti tehdä?

Onneksi rakennusmestarilla oli selvä mielipide. Hän katseli vähän ympärilleen ja otti pari reipasta loikkaa tuvan lattialla. Koko mökki keinahteli. ”Ei tässä taida nyt kosmeettiset keinot riittää”, hän tuumasi. Tuvan lattian paikkaamisen sijasta kannattaisi laittaa kokonaan uusi lattia – eikä siinä kaikki. Mökki saisi uutta ryhtiä, kun samalla vahvistettaisiin lattiaa kannattelevat rakenteet ja tarkistettaisiin eristeiden kunto. Mökistä tulisi myös tiiviimpi ja lämpimämpi, kun sahanpuru ja hiirenpesät vaihdettaisiin tuulensuojalevyyn ja kivivillaan.

Keittiön lattian naarmut olivat miehen mielestä niin syvät, ettei hiominen olisi edes mahdollista. Lisäksi piti ottaa huomioon kellarin luukku. Se oli vaneria, jota ei voisi hioa. Eteisen lattiastakaan ei kuulemma tulisi hiomalla kaunista. Uusiksi vaan!

Keskustelin vielä parin muun ehdokkaan kanssa, mutta peli oli jo selvä. Minulle oli myyty mökin lattiarakenteiden ja eristeiden uusiminen sekä uusi puulattia. Hiominen ja lakkaus, joista lähdin liikkeelle, olivat enää kirsikoita kakun päällä.

4. askel: Purkutyöt paljastavat yllätyksiä

Villa Palasesta tuli virallisesti työmaa-aluetta heti vapun jälkeen. Purkutöiden aikana paljastui, että vanhat eristeet olivat varsin hyväkuntoiset. Niitä ei olisi välttämättä tarvinnut vaihtaa, ellei olisi ollut tarvetta päästä käsiksi lattian tukirakenteisiin. Pilkkeet ja sahanpurut imaistiin kuitenkin isoihin jätesäkkeihin erityisellä imurilla.

Keittiön ja tuvan välistä fyllinkien alta löytyi perinteinen rakentajien terveinen seuraaville sukupolville: päivän sanomalehti. Palkkatyöläinen-lehden numero oli päivätty 19.9.1947. Sen uutisessa kerrottiin, että jatkuvasti kiihtyvä työtahti, joka on ominainen piirre nykyiselle yhteiskunnalle, on lisännyt henkisten ja ruumiillisten voimien uusimisen ja sitä edistävän rentoutumisen tarvetta. Pohjoismaiset työväen lomajärjestöjen edustajat olivat kokoontuneet kolmen päivän konferenssiin pohtimaan asiaa Suur-Saimaan uuteen lomakylään.

Keittiön Ikkunan alta paljastui toinen viesti menneisyydestä. Luulin sen olevan hevosen häntäjouhta, ja netistä sain tietää, että hevosen jouhia tosiaan on aseteltu lattioiden alle suojaamaan taloja syöpäläisiltä ja kenties muultakin pahalta. Lattian asentaja oli kuitenkin sitä mieltä, että se oli tervattua pellavaa ja heitti aineksen luvallani pois. Ei se ainakaan pellavarivettä ollut, jota on perinteisesti käytetty rakennusten tilkitsemiseen, siitä olen varma. Kuvittelen, että se oli sittenkin hevosen harja, joka suojasi mökin tulipalolta.

5. askel: Hormi on tukossa

Ikävin yllätys tuli esiin, kun purkuryhmä irrotti keittiön kamiinan siirtääkseen sen väliaikaisesti ulos. Kamiinasta hormiin johtava putki oli täynnä kovaa, harmaata ainetta. Mökin myyjä oli kertonut minulle, että hormi oli kunnostettu marraskuussa, ja että kamiina veti mainiosti. Tosiasiassa hormin massaajalle oli sattunut virhe ja ylhäältä piipusta alas työnnetty massa oli täyttänyt yhdyskäytävän. Hormi oli käyttökelvoton. Myyjä ei sitä tiennyt, koska kukaan ei ollut viritellyt kamiinaan tulta massauksen jälkeen.

Päätin saman tien, etten asennuta kamiinaa enää takaisin, koska sen suojaetäisyydet estivät pienen tilan tehokkaan käytön keittiönä. Mietin hetken myös hormin purkamista, mutta en halunnut laajentaa remonttia enää. Sitä paitsi saatan jossakin vaiheessa haluta olohuoneeseen takan, ja silloin hormi on hyvä olemassa. Myöhemmin kuulin vielä yhden hyvän syyn: painava hormi pitää mökin paikoillaan savipatjan päällä.

Hormimies tuli piikkaamaan ylimääräisen massan pois, ja hormin seinämä siistittiin myöhemmin uudella betonilla.

6. askel: Lattia on vinossa

Purkamisen jälkeen työt keskeytyivät viikoksi, jonka kuluttua sain tarkennetun tarjouksen työstä ja arvion aikataulusta: kaksi viikkoa vielä.

Kun työt jatkuivat, kävi ilmi, että massiiviset hormi ja tiilimuuri olivat vuosikymmenten mittaan painuneet savimaahan siten, että mökin toinen pää oli kuusi senttiä alempana kuin toinen. Mitä tehtäisiin? Suoristettaisiinko lattia hinnalla millä hyvänsä vai asetettaisiinko rima matalammalle?

Pahin pelkoni oli juuri tuo, että mökin huomattaisiin vajonneen savimaahan, josta se pitäisi tunkata ylös. Tiesin, että moni siirtolapuutarhuri oli joutunut tekemään niin ja näin omin silmin, että Villa Palasen rossipohja oli matalampi kuin useimpien muiden. Siellä oli kuitenkin nipin napin tuulettumisen vaatima tila, eikä työnjohtaja ehdottanut mökin nostamista. Vaikeaa kai tiilimuurin tunkkaaminen olisikin.

Päädyimme siihen, että asentaja suoristaa lattiaa mahdollisuuksien mukaan työn aikana, mutta täysin suora siitä ei tarvitsisi tulla. Valmis lattia ulottuu yhtenäisenä tuvan perukoilta keittiöön ja alkoviin asti. En ollut edes uneksinut kynnyksettömästä tilasta, mutta sellainen siitä tuli. Mökistä kuistille sen sijaan on reilu askelma ja porras.

7. askel: Mitä kellarille tehdään?

Kylmäkellari tuli lattian alta esiin koko komeudessaan. Se oli reilusti isompi kuin olin luukusta kurkistelemalla päätellyt. Se oli kuitenkin täysin kuiva ja viileä, ja sen ilmastointiputki vei ulos rossipohjaan kuistin alle. Moniin vastaaviin kellareihin kuulemma kertyy vettä keväisin, minkä takia ne on täytetty hiekalla ja jätetty pois käytöstä. Toisaalta sellaisestakin virityksestä olen kuullut, että mökin ruokakomerosta on suora yhteys kellariin, jonne voi laskea kokonaisen komeron hyllyn tavaroineen viilentymään.

Meillä kellari on aivan keskellä lattiaa. Kellarit ovat minusta pelottavia ja olisin ollut valmis sulkemaan sen, mutta puoliso näki mielessään, miten nautinnollista olisi nostaa sieltä kori samppanjaa – ikään kuin meillä koskaan sellaista olisi. Kellari siis jäi käyttövalmiiksi ja sille rakennettiin uusi, saranoimaton luukku samasta laudasta kuin lattia. Luukusta tuli tosi hieno. Kellarin kattoa myös tuettiin siten, että keittiökalusteet voi asentaa osittain sen päälle. Kun keittiötä käytetään, seistään paljolti kellarin päällä. 

En ole vielä siivonnut kellaria enkä päättänyt, miten sitä oikeasti käytetään. Jos pudottaudun kellariin mikrokuitupesimen kanssa, miten pääsen sieltä pois? Pitänee hankkia jostakin kevyet tikkaat. Sekä keppi, jonka päässä on koukku. Sillä pystyisi sitten nostamaan ja laskeman kellariin tavaroita korissa.

8. askel: Tuhkaluukusta sataa sisään

Sattui kova myrsky ja satoi vaakasuoraan. Asentaja oli juuri keittiön lattian kimpussa ja huomasi, miten hormin tuhkaluukusta tipahteli vettä rakenteisiin. Sillä kohdalla olikin ollut mädäntynyt palkki, joka sai näin selityksensä: vettä oli nähtävästi tullut vuosien mittaan rakenteisiin joka kerta, kun tuuli oli painanut sadetta t-muotoisesta piipusta sisään. Tihkuminen tuhkaluukusta oli kuitenkin niin pientä, että se oli jäänyt asukkailta huomaamatta.

Koska hormi oli jo päätetty jättää pois käytöstä, ongelma päätettiin hoitaa tukkimalla veden tulo ylhäältä, piipun päästä. Asentaja kiipesi katolle ja otti piipusta kuvat, joista työnjohtaja näki ”useitakin ongelmia”. Minulle kuvat eivät kertoneet mitään, mutta uskoin, kun minulle sanottiin, että paikalle tarvittaisiin kattofirmaa pellitystoimiin. Niin pitkälle en ole vielä päässyt, että tämä olisi hoidettu.

9. askel: Hyvin valmisteltu on melkein tehty

Lattian rakentaminen alkoi kuistilta. Asentaja poisti vanhat palkit ja rakensi niiden tilalle täysin uuden tukiristikon kakkosnelosista. Rakenteesta tehtiin entistä järeämpi myös lisäämällä betoniharkkoja palkkien alle kuistin keskellä. Samoin tehtiin tuvassa, jossa vanhoja palkkien rinnalle ruuvattiin uudet.

Lattian rakentaminen vei lopulta nelisen viikkoa, josta rakenteiden vahvistaminen ahmaisi valtaosan. Lattialautojen asentamiseen, hiomiseen ja vahaamiseen meni vain muutama päivä. 

Nyt lattialla saa jo kävellä sukkasillaan. Maalari saapuu ennen pitkää maalaamaan ja tapetoimaan. Heti juhannuksen jälkeen Palaseen voi ehkä muuttaa sisään! Keittiökalusteita siellä ei silloin vielä ole ja jalkalistojen ohella paljon muutakin puuttuu, mutta mitäs pienistä. Pääasia, että on paikka, jonne voi kantaa jääkaapin ja rakentaa vuoteen.

Siirtolapuutarhaelämä voi viimeinkin alkaa. Ihan pian!

P.S. Olen lattiaremontin lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Rakennusliike Teppmanin asentaja Klaus teki huolellista työtä. Laskua en ole vielä saanut, mutta se tulee olemaan noin kaksinkertainen verrattuna siihen tarjoukseen, jonka hylkäsin liian kalliina. 

--

Päivän kuvat: lattiaremontin eri vaiheita.

 

 

 

 

 

Kommentit (2)

tkp
1/2 | 

Kiitos hyvästä ja tarkasta selostuksesta kuvien kera! Itselläni on vähän samanlainen projekti edessä ja olen pähkinyt että mitä kaikkea mökin kulahtaneiden muovimattojen alla piilee. Nyt on vähän enemmän tietoa suunnitelmien pohjaksi.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

tkp kirjoitti:
Kiitos hyvästä ja tarkasta selostuksesta kuvien kera! Itselläni on vähän samanlainen projekti edessä ja olen pähkinyt että mitä kaikkea mökin kulahtaneiden muovimattojen alla piilee. Nyt on vähän enemmän tietoa suunnitelmien pohjaksi.

Mukava kuulla tkp! Juuri tämän takia sen kirjoitin.  Olisin itse kaivannut talvella realistista ja yksityiskohtaista tietoa siirtolapuutarhamökin haltuunotosta, mutta sitä ei kovin paljon ollut liikkeellä.  Tsemppiä projektiin!

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016