Näytän yllättävän paljon äidiltäni, ajattelin, kun näin uuden kampaukseni ensimmäisen kerran kampaamon peilissä. Kampaajani Loretta Svennevig oli leikannut polkkani lyhyeksi ja tehnyt minulle laineilevat kiharat suoristusraudalla. Äidilläni on ollut usein juhlissa aika samanlainen, takaraivolta täyteläinen ja sivuilta siro pää. En toki ollut yhdennäköisyydestä pahoillani, päinvastoin, äitinihän on aivan eri luokan kaunotar kuin minä.

Kohottava vaikutelma kuitenkin katosi heti seuraavana aamuna, kun pesin hiukseni. En osaa käytellä suoristusrautaa ammattilaisen tavoin, joten tyydyin kuivaamaan ja hiukan föönaamaan harjan kanssa. Nyt näytin ihan tavalliselta eläkeläiseltä. Harventuneet hiukset, oma maantienväri ja hiukan epämääräinen, lyhyt kampaus.

Melko pitkiksi jätetyt sivuhiukset laskeutuivat korvan päälle. Pulisongitkin olivat pitkät. Tarkemmin katsoen vaikutelma oli kuitenkin yllättävän hyvä. Hiuksissa oli edelleen hieman volyymiä, ja kampaus oli pehmeä ja naisellinen verrattuna aivan lyhyeksi leikattuun malliin, jollainen minulla oli takavuosina.

Lyhyt tukka ei tosiaan ole minulle uutta. Minulla oli melkein koko 1990-luvun erittäin lyhyet hiukset. Jos silloin olisi käytetty sanaa pixie niin sellainen minulla olisi ollut. Olen kuitenkin vaihtelunhaluinen hiusteni suhteen, joten kasvatin itselleni polkan noin 20 vuotta sitten. Välillä se on ollut pidempi, välillä lyhyempi. Ensin blondi, sitten ruskea ja lopulta oman värinen.

Lyhyt tukka on käytännön kannalta ihan eri asia kuin huoleton polkka. Tasapitkän tukan voi antaa kasvaa vaikka puoli vuotta käymättä kampaajalla, mutta lyhyt tukka alkaa nopeasti muistuttaa pientä heinäkasaa. Minäkin leikkautin tukkani tähän malliin viime perjantaina jo kolmannen kerran. Olin kyllä ihan vähällä laitattaa tällä kertaa viiden millin sängen.

Olin nimittäin 20 vuodessa täysin unohtanut, että hiukseni kasvusuunta on kaukaa takaraivolta asti suoraan eteen. Juuri tämän takia minulla oli lyhyt otsatukka pixie-aikoinani. Nykyinen, ylipitkä otsatukkani ei yllä korvien taakse, vaan putoaa roikkumaan silmien eteen, jos sitä ei pane kuriin vahvalla hiuslakalla, pannalla tai pinneillä. Pahimmillaan minulla on kaksi pinniä: ensimmäisellä vedän otsahiukset suoraan taakse ja toisella sivuhiukset kohti korvaa. Se on ankean näköistä.

Googlasin juuri ennen kampaajalle lähtöä syksyn kampaustrendit nähdäkseni, mitä vaihtoehtoja minulla olisi. Ja siellähän tämä minunkin ylipitkä, pehmeä poikatukkani oli. Sen nimi on – tadaa – long pixie. On kuulemma yksi muuntautumiskykyisimmistä hiustyyleistä koskaan. Kauniita kuvia oli paljon, ja melkein kaikissa kuvissa mallin massiivinen otsa/sivutukka oli silmillä.

Olen tietämättäni ollut jo melkein kolme kuukautta hiustrendien huipulla.

Päätin antaa pitkälle pixielle vielä yhden mahdollisuuden. Leikkautin sen entiseen malliinsa, mutta kävelin kampaajalta suoraan Glitteriin pinniostoksille. Ankeat pinnit saavat nyt antaa tilaa timanteille, helmille, värikkäälle emalille ja muoviselle marmorille. Hiuskorut olivat 50 prosentin alennuksessa, joten en kitsastellut yhtään, vaan poimin sopivat bling-bling-pinnit joka asua varten.

En tiennytkään, kuinka kivoja pinnejä nykyään on. Pinnit ratkaisivat hiusongelmani tältä erää.

--

Päivän kuvat: Kampaajani onnistui salakuljettamaan päähäni syksyn trendikampauksen. Muut kuvat paitsi ylimmäinen on otettu lauantaina. Hiukseni ovat niissä edelleen kampaajan jäljiltä hieman tavallista laitetummat, mutta kun välissä on nukuttu yö, ne eivät ole täysin tip top. Pinni ei olisi ollut välttämätön, koska hiuksissa on lakkaa. Ylimmässä, elokuussa otetussa kuvassa otsatukka on ehkä hivenen muhkeampi, ja tukka on vastapesty.

--

Lue lisää: Ulkonäköelämänkertani, joka on samalla hiuselämänkertani. Kuvissa näkyy, millainen aikaisempi pixie-kampaukseni oli.

Lue lisää: Tämä blogipostaus kertoo siitä, kun kaksi vuotta sitten luovuin hiusten vaalentamisesta ja värjäämisestä.

Kommentit (5)

Vierailija
6/5 | 

Hei,

On tosi kivan näköiset hiukset sulla ja sopii  sinulle tosi hyvin.

terv, Tupuna

Irja
7/5 | 

Hyvä leikkaus on tukassasi. Minulla on polkkatukka, jonka haluaisin leikkauttaa ihan lyhyeksi, mutta en uskalla. Nuorena minulla oli hyvin lyhyt poikatukka ja tykkäsin siitä paljon.

Ihailen vanhempia naisia joilla on lyhyt tukka. Jolle se sopii, niin on persoonallisen näköinen. Minulla on nyt hieman ylikasvanut polkkatukka, mutta se on koronatukka nyt.

Olen eläkkeellä ja ulkonäköseikat eivät ole ylinnä, kunhan on siistin näköinen vanha nainen.

Lukijasi
8/5 | 

Hei, kuvailit ulkonäköäsi "tavallinen eläkeläinen";. Minusta sinä näytät kauniilta, onnelliselta ja terveeltä ihmiseltä, jolla on pilkettä silmäkulmassa! Muistathan ajatella ja sanoittaa itseäsi arvostaen -olet nimittäin ainutlaatuinen sinä. Ja kirjoitat kiinnostavia juttuja meidän lukijoittesi iloksi, kiitos siitä!

Vierailija
9/5 | 

Hei ja kiitos jälleen mukavasta ja meille naisille keskeisestä asiasta, ulkonäöstä, erityisesti hiustenleikkuusta.
Mutta mieleeni jäi tuo sininen neule joka päälläsi on, niin piti tulla uudelleen tänne kysymään mikä malli ja lanka ?

Maija
Liittynyt15.10.2015
10/5 | 

Kiitos kaikille kommentoijille lämpimistä sanoistanne!  Mitä siniseen neuleeseen tulee, esittelen sen täällä  tarkemmin viimeistään ensi vuoden alussa. Lanka on 7 veljestä ja malli Novitan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä siirtolapuutaha ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla