Matkailin Norjan länsirannikolla kesäkuun puolivälissä seitsemän päivää, joista vajaat viisi päivää postilaiva Hurtigrutenilla. Suomessa oli lähtiessä täysi kesä, mutta laiva ylitti napapiirin ja tiesin saaristoretkiltä, että vesillä tuulee usein kylmästi. Siksi mietin jo etukäteen ekstratarkasti, mitä kannattaisi pakata mukaan. 

Siltikin pakkasin osittain väärin. Olisin pärjännyt vielä paljon vähemmällä, jos olisin jättänyt kesävaatteet suosiolla kotiin. Esimerksi varustamon nettisivuillaan suosittelemille sortseille ei olisi ollut mitään tarvetta. Lyhyt trikoohame jäi käyttämättä ja mekkoon pukeuduin vain kahdesti illalliselle.

Tästä lähin aion matkustaa aina villaneuleissa

Matkani lykkääntyi kahdella vuodella koronarajoitusten takia, ja tällä välin tuli markkinoille paljon houkuttelevan näköisiä, ohuita merinovilla- ja kasmirneuleita. Ne oli varmaan ajateltu etätyöskentelijöiden tarpeisiin, mutta katselin niitä sillä silmällä, että ne sopisivat hyvin myös matkavaatteiksi. Hankin kokeeksi collegehousut merinoa+bambua ja t-paidan merinoa. Vaatteet osoittautuivatkin reissussa kevyiksi, mukaviksi, rypistymättömiksi ja päivästä toiseen siisteiksi. Tästä lähin aion aina matkustaa merinoneuleissa säähän katsomatta.

Villainen t-paita näyttää, tuntuu ja tuoksuu vielä kolmantena käyttöpäivänä samalta kuin ensimmäisenä. Jos olisin ollut vielä vähän järkevämpi, olisin pakannut vain kaksi villaista paitaa, kun nyt minulla oli mukana yksi t-paita villaa, yksi viskoosia ja yksi puuvillaa – ja lisäksi turhia toppeja. Kuuden yläosan sijasta olisin oikeasti tarvinnut vain kaksi tai kolme. 

Olen matkan jälkeen käyttänyt merinohametta ja t-paitaa myös helteellä, ja voin vakuuttaa, että hyvin toimii. Ei tullut hiki, näytti hyvältä.

Katso lisää: Collegehousuni ovat tällaiset. Linkki vie North Outdoorin verkkokauppaan. 

Käytin norjalaista villapaitaani joka päivä

Nousin lentokoneeseen Helsingissä Kainon tunikamittaisessa puuvillaneulepaidassa. Ymmärsin kuitenkin jo Bergenissä, ettei sillä pitkälle pötkittäisi napapiirin yläpuolella, joten hankin turistirysästä aidon norjalaisen villapaidan. Käytin sitä joka päivä paitsi paluumatkalla. Pelkkä villapaitakin olisi riittänyt, jos minulla olisi ollut se alusta saakka. Ohuempi tunika oli kuitenkin käytännöllisempi kotimatkalla, koska Suomessa oli helle ja minulla oli lentokentältä vielä junamatka Turkuun.

Sääennusteen mukaan matkallani olisi satanut joka päivä. Se ei onneksi toteutunut enkä kastunut kuin kerran. Minulla ei ollut sateenvarjoa, koska päättelin, ettei sitä juuri voisi käyttää tuulen takia. Hupullinen ulkoilutakki piti hiukset ja yläosan kuivina, ja lopusta piti villa huolen. Vaatteet eivät tuntuneet märältä iholla kosteinakaan.

Villaisten collegehousujen lisäksi minulla oli mukana vanhat Kainon villaleggingsit. Kylmimmissä tilanteissa eli käytännössä Lofooteilla vedin neulehousujen päälle tuulta ja kosteutta pitävät ulkoiluhousut. Muita alaosia en tarvinnut ja yksilläkin villahousuilla olisin pärjännyt.

Katso lisää: Villapaitani on eri värisenä saatavana Dale Norwayn verkkokaupassa täällä.

Kaiken varalta monikäyttöinen mekko mukaan

Vaikka tiesin, että laivalla pukukoodi olisi rento, varauduin myös astetta paremmalla asulla. Luottomekkoni matkoilla on Masain täysvinoon leikattu tummansininen viskoosimekko, joka yltää nilkkoihin. Sen voi asustaa hellemekoksi tai fine dining -kelpoiseksi tilanteen mukaan. Käytin sitä kahdesti illallisella. Molemmilla kerroilla puin sen päälle ohuen, tummansinisen Kaino-villaponchon. Tuntui puetummalta niin ja sitä paitsi koskaan ei voinut tietää, milloin tulisi tarvetta rynnätä ulkokannelle.

Minulla oli mukana myös ohut, valkoinen neulebolero ja iso, sininen pellavapaita, jotka olisivat sopineet kaikkien alaosien ja mekon kanssa. Ne jäivät lähes käyttämättä, kun aina teki mieli vetää vain paksu villapaita ylle.

Katso lisää: Sama tai lähes identtinen mekko on saatavana Masain verkkokaupassa täällä

Uudetkin kengät voivat olla hyvät jalassa

Takkina minulla oli Raiskin vuoriton ja kevyt, mutta tuulta ja vettä pitävä kuoritakki. Se riitti ihan hyvin, mutta jos olisin jatkanut vielä pohjoisempaan, olisi paksumpi tuulitakki ja/tai kevyttoppatakki ollut tarpeen. Pipo ja hanskat olivat mukana ja käytössä Lofooteilla.

En ottanut vaelluskenkiä tai lenkkareita, vaan tavalliset Ecco-kävelykengät. Enhän ollut lähdössä vaeltamaan vaan risteilylle. Vaihtokenkinä minulla oli upouudet, puhtaanvalkoiset Skechers-tennarit. Sanotaan, ettei matkalle pitäisi ikinä ottaa uusia kenkiä, mutta nämä osoittautuivat vielä mukavammiksi kuin Eccot. Villasukille oli käyttöä hytissä, mutta sandaaleita en olisi tarvinnut eikä niitä ollut mukanakaan.

Katso lisää: Uudet, supermukavat kenkäni ovat tällaiset - linkki vie Skechersin verkkokauppaan.

Katso lisää: Tuulitakkini on tämä - linkki vie Raiskin verkkokauppaan.

Pakkauslistani Hurtigruten-risteilylle

(nämä ottaisin jos nyt lähtisin)

- collegehousut merinovillaa tai villaa+bambua

- leggingsit merinovillaa

- 2-3 t-paitaa merinovillaa (riippuen matkan pituudesta)

- 1-2 toppia

- mekko

- poncho, bolero tai huivi ohutta villaa

(- neuletunika puuvillaa tai villaa)

- paksu villapaita

- vuoriton tuulitakki

- tuulihousut

- ohut pipo ja hanskat

- kävelykengät ja tennarit

 

Lisäksi tietenkin lääkkeet, hammasharja ja muut henkilökohtaiset tarvikkeet, puhelin ja kamera sekä niiden laturit. Pienet sakset ja puinen kenkälusikka minulla on aina mukana.

Matkustin pelkän käsimatkatavaran kanssa, kuten yleensäkin yksin kulkiessani. Laukkuni on kevyt, pehmeä ja maksimikabiinikokoa. Sen voi nostaa olalle tai selkään, jolloin molemmat kädet vapautuvat toimintaan. Laukku painaa täytenä noin kuusi kiloa, minkä jaksan hyvin kantaa. Kun käsimatkatavaran maksimipaino on 8 kiloa, jää kaksi kiloa vielä käsilaukulle. Pyörällisiä laukkuja en suosi, koska pelkkä mekanismi painaa noin kilon.

--

Päivän kuva: Tuntemattomaksi jäänyt kanssamatkustaja nappasi kuvan matka-asustani Bergenin astamassa. Yllä Kainon puuvillaneule, jonka alla Nanson valkoinen Tasku-t-paita, Kainon moneen kertaan parsitut leggingsit ja Skechers-tennarit.

--

Tämä ei ole kaupallinen blogikirjoitus eikä sisällä mainoslinkkejä. En ole saanut mitään ilmaiseksi enkä kirjoita vastikkeellisesti, vaan ihan puhtaasti rehentelen mainioilla ostoksillani. 

Kommentit (3)

Vierailija
4/3 | 

Tosi hyvän näköinen matkapuvusto, ja jos vielä oli toimiva ja riittävän lämmin, ei voi kuin onnitella hyvistä valinnoista.

tvasc
5/3 | 

Mainioita käytännön vinkkejä! Suunnittelemme vastaavaa matkaa, joten tulevat tarpeeseen. Olen ihaillut myös muita järkeviä ja perusteellisia esittelyjäsi eri aiheista. Kiitos!

Vierailija
6/3 | 

Olipa hyvä postaus. Tilasin tuon valkean tuulitakin postauksesi perusteella. Toki luin ensin kaikki mitä takista sanotaan tuolla Raiski-sivustolla.

Tykkään asiallisista ja mielenkiintoisista kirjoituksistasi. Olen vähän vanhempi naisihminen,  seitsemissä kymmenissä.

Jään taas odottamaan juttujasi, kiitos!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tulekaan maraton- eikä joogamummoa, vaan tulee kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 62-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla