Epäröin pitkään ennen kuin ilmoittauduin Patrik Borgin puoli vuotta kestävälle Jäähyväiset jojoilulle -verkkokurssille. Luotin kyllä Patrikiin. Hän on yksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista ravitsemustieteilijöistä, Pöperöproffa, jonka neuvot perustuvat tutkimustietoon ja asiakastyössä kerättyyn kokemukseen. Hän on kirjoittanut useita painonhallintaan ja syömiseen liittyviä kirjoja ja pitänyt aiheesta myös blogia. Paremmissa käsissä ei tässä maassa voisi laihduttaa.

Olin silti alusta lähtien epävarma, auttaisiko valmennus juuri minua. Mielestäni tiesin paljon painonhallinnasta ja syömiseni oli jo ennestään melko hyvässä kunnossa. En ole koskaan ollut kurssin markkinointimateriaalissa mainittu ”loputon ahmatti, karkkihiiri tai sokeriaddikti” eikä minulla mielestäni ollut syömiseen liittyviä solmuja.

(Tarkennus 7.5. klo 9.23: En myöskään ole jojolaihduttaja eikä minulla ole ollut syömishäiriöitä, jotka aiheuttavat noita syömisen solmuja, joita kurssilla oli tarkoitus aukoa.)

Minä yksinkertaisesti syön liian paljon. Ruokahaluni on suurempi kuin kulutukseni, minkä seurauksena painan tällä hetkellä jo lähes 90 kiloa. Olen lihonut reilusti yli 20 kiloa sen jälkeen, kun jouduin lopettamaan aktiivisen liikkumisen jännevaivojen takia. 

Olen mielestäni ihan hyvä tällaisena enkä haluaisi laihduttaa - sehän on aika vanhanaikaistakin näinä kehopositiivisuuden aikoina. Minulle on kuitenkin kehittynyt ylipainoon liittyviä vaivoja kuten refluksitauti, olen alkanut kuorsata ja minulla saattaa olla uniapnea. Lisäksi suren sitä, että joudun koko ajan ostamaan aina vain isompia vaatteita. Pari kertaa vuodessa (eli aina, kun löydän kaapista liian pieniä vaatteita) mietin, pitäisikö painonnousu pysäyttää.

Kaksi vuotta sitten tein laihdutuksen suuntaan pienen yrityksen, josta kerroin täällä, täällä ja täällä. Viime kesänä tartuin lomapäivien ratoksi 5 viikon verkkovalmennukseen, jossa luvattiin 5-7 kilon laihtumista pelkästään korjaamalla syömistä. Painon nousu tosiaan pysähtyi ja laihduinkin muutaman kilon. Kerroin dieetistä tarkemmin postauksessani täällä.

En kuitenkaan onnistunut siirtämään uusia ruokailutottumuksia arkeen. Arvelin tarvitsevani pidemmän kurssin, jotta muutokset ehtisivät sementoitua painoa laskeviksi rutiineiksi, ja ajattelin, että Patrikin valmennus olisi sopiva jatko jo alkaneelle kehitykselle. Niinpä lopulta ilmoittauduin kurssille.

Onnistuin lihomaan sen aikana noin kuusi kiloa.

Miksei kurssi toiminut minulla, vaikka 93,1 prosenttia sen käyneistä suosittelee sitä muillekin?

Ruokailurytmin peukaloiminen johti siihen, että söin entistä enemmän.

Valmennuksen tarkoitus ei ollut laihduttaminen, vaan syömiseen liittyvien solmujen aukaiseminen ja nälänsäätelyn normalisoiminen. Nämä johtaisivat sitten ajan myötä laihtumiseen, jos ylipainoa olisi kertynyt. Tämähän on moderni tapa laihduttaa - laihdutaan, vaikkei laihduteta.

Patrik selitti, että kalorivajetta alkaisi lähes kaikille syntyä kurssin aikana ilman syömisen rajoittamista, kun tietyt asiat pantaisiin kuntoon. Näitä olivat ateriarytmin parantaminen, syömisen parempi laatu, parempi uni ja jaksaminen, aktiivisuuden lisääminen ja salliva syöminen. Tavoitteena olisi intuitiivinen syöminen, jossa ihminen osaa syödä juuri sopivasti kuulostelemalla nälkäänsä ja kylläisyyttään.

Ruokailurytmin ja ruuan määrän korjaamisessa kantavana ajatuksena oli, että kun syödään säännöllisesti ja tarpeeksi paljon, nälänsäätely alkaa toimia oikein. Kun aamiainen ja lounas ovat tarpeeksi isot, illalla ei tule mielitekoja, ja näin päivittäinen kalorimäärä jää kulutuksen mukaiseksi tai sen alle. Ruokailurytmiä, ruuan määrää ja laatua alettiin korjata systemaattisesti  kotitehtävien ja tarkistuslistojen avulla.

Valmennuksen alkaessa aamiaiseni ja lounaani olivat kesän kurssin jäljiltä jo oikein koostetut ja niin isot, että olin pystynyt jättämään välipalat kokonaan pois. Nyt palautin vakio-ohjelmaan iltapäivävälipalan, jossa oli hedelmä ja juotava jogurtti tai vastaava. Töiden jälkeen söin lämmintä ruokaa niin paljon kuin teki mieli. Lisäksi nautin pienen iltapalan ennen nukkumaanmenoa.

Ruokailurytmin korjaaminen ei johtanut siihen, että olisin syönyt illalla entistä vähemmän. Sen sijaan söin päivän mittaan entistä enemmän. Kurssin alussa seurattiin muutaman viikon ajan, että energiaa kertyy kulutuksen verran. Kulutukseni on kuitenkin niin pieni, että kun monipuolisia aterioita oli näin monta, kalorit ylittyvät käytännössä joka päivä.

Ruuan koostumuksen parantaminen ei auttanut, koska siinä ei ollut tarpeeksi vikaa.

Valmennuksessa ohjattiin syömään joka aterialla jotakin proteiinipitoista sekä paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Tässä ei ollut mitään uutta. Totuin jo painonhallintavuosina syömään rutiininomaisesti vähintään kilon kasviksia, marjoja ja hedelmiä joka päivä. Kesän valmennuksessa olin lisäksi oppinut käyttämään heraproteiinia apuna, jos välipala tai ateria ei muuten olisi sisältänyt tarpeeksi proteiinia. 

Tavoitteena oli lautasmalli, jossa vähintään kolmasosa ateriasta koostuu kasviksista. Ihan jokainen ilta-ateriani ei täyttänyt tätä kriteeriä, koska en jaksanut töiden jälkeen ryhtyä pesemään multaporkkanoita ja hauduttamaan uunijuureksia, etenkin kun päivän muut ruokailut olivat jo olleet kasvisvoittoisia. Onneksi kurssilla ei ollutkaan tavoitteena täydellisyys vaan syöminen 80-prosenttisesti oikein. 

Kurssilla kerättiin ehjiä syömispäiviä, joita piti saada kokoon 20 kuukaudessa. Se kyllä toteutui minulla, mutta se ei vaikuttanut painoa laskevasti. Joko minun pitäisi laihtuakseni alkaa syödä 100 % oikein tai sitten ongelma on jossakin muualla.

Salliva syöminen ei laihduttanut, koska syömiseni oli sallivaa jo alunperinkin.

Kielletyistä herkuista tehtiin valmennuksessa hallitusti sallittuja, jolloin niihin liittyvä palkintoarvo heikkeni ja annoskoot pienenivät. Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut hillittömiä mielitekoja. Kun kurssilla piti listata herkut, joiden syömistä olin rajoittanut, mainitsin muun muassa tuoreet taatelit, pullan ja muut itse tehdyt leivonnaiset sekä nakit ja makkarat.

Ostin työpaikan jääkaappiin itselleni paketin taateleita ja söin siitä jälkiruuaksi pari taatelia joka päivä (herkut piti syödä ennen kello kolmea iltapäivällä). Lopputulemana puoli pakettia taateleita unohtui jääkaappiin syömättä. Pääsin taatelinhimostani eroon ja tiedän, että pystyn nyt huoletta hankkimaan niitä kotiin, jos haluan.

Sallivampi suhtautuminen herkkuihin ei kuitenkaan laihduttanut, koska suhteeni herkkuihin oli jo ihan hyvässä kunnossa. Laihdutusvuosinakin uskalsin syödä pienen annoksen jotakin hyvää joka päivä. Silti en uskoakseni ole lihottanut itseäni herkuilla, vaan syömällä liian paljon tavallista ruokaa.

Taateleita olen syönyt vain yhden paketillisen vuodessa. Tykkään kyllä ryynimakkarasta ja syön sitä aina kun huvittaa, mutta ei se silti ole edes kerran kuussa. Jos ahmin puoli pellillistä pullaa joka toinen vuosi, siitä ei ole paljon vähennettävää. Ongelmani on jossakin muualla.

Juu ei, en käytä liikaa edes alkoholia.

En pystynyt lisäämään aktiivisuuttani, koska liikkuminen aiheuttaa kipua.

Ruokaan liittymättömistä kurssitavoitteista aktiivisuuden lisääminen ei minulta onnistunut, koska en pysty lisäämään liikuntaa ilman kipuja. Patrik ohjeisti seuraamaan, kertyykö askelia yli 10 000 päivässä ja tarvittaessa etsimään itselle sopivan tavan liikkua enemmän. Minulla ei ole askelmittaria enkä hankkinut sellaista. Tiedän, etten pääse 10 000 askeleeseen päivässä enää tässä elämässä.

Voisin liikkua hieman nykyistä enemmän. Yritys on kuitenkin tähän asti aina kilpistynyt siihen, että olen rehkinyt yli jänteideni kestokyvyn, mistä on seurannut kivuliaita öitä ja särkylääkekuuri. Voin polkea kuntopyörää kevyellä vastuksella 8 minuuttia kerralla, mutta en voi enää luottaa liikunnan apuun painonhallinnassa.

Unettomuus ja jaksamisvaje ovat ehkä suistaneet nälänsäätelyni raiteiltaan.

Pahimmin epäonnistuin unen ja jaksamisen korjaamisessa.

Riittävän pitkä yöuni johtaa tutkitusti pienempään nälän tunteeseen ja vähempiin mielitekoihin, jolloin fiksu ruoka maistuu ja laihtumisessa tärkeä rasvakudoksen sulaminen tehostuu. Minun yöuneni olivat kuitenkin lyhyitä ja pätkittäisiä, enkä jaksanut juuri muuta kuin hoitaa työni. Kaikki vapaa-aika kului palautumiseen. Vuorokausirytmikin oli vähän miten sattuu. 

Tulkitsin, että kivuista ja stressistä johtuva unettomuus on aiheuttanut jaksamisvajeen ja suistanut vuorokausirytmini ohella myös nälänsäätelyni raiteiltaan. En saisi painonnousua päättymään ennen kuin jaksamisen ongelmat olisi ratkaistu.

Kurssin lopulla saimme luvan kokeilla syömisen vähentämistä, jos sille tuntui olevan tarvetta. Patrikin mukaan on yksilöllistä, mistä kohdasta vähentäminen on mahdollista ilman takapakkia, joten jokaisen pitää kokeilla tämä itse. Jaksamiseni ei riittänyt kokeiluun, kun samaan aikaan oli meneillään vuoden vaativin kahden kuukauden työrupeama. Heitin pyyhkeen kehään.

Patrikin mukaan juuri jaksamisen hallinta on useimmiten kompastuskivi silloin, kun tämä menetelmä ei tuota toivottuja tuloksia. Unen laadun ja jaksamisen parantaminen voi edellyttää pitkäaikaista työstämistä ja ammattilaisten apua.

Entä jos lihomiseni liittyykin kilpirauhasen toiminnan hiipumiseen?

Aivan kurssin viime metreillä sain huonoja uutisia, jotka osoittautuivat laihtumisen kannalta lupaaviksi. Minulla todettiin stressiin liittyvä verenpainetauti, jonka hoidoksi määrättiin lääke. Hoito toimi. Verenpaineeni on nyt normaali ja kaupanpäällisiksi sain paremmat yöunet.

Käytän edelleen melatoniinia nukahtamisen tukena joka ilta, mutten enää juurikaan valvo pikkutunneille tai herää viideltä. En tiedä, millä mekanismilla alhaisempi verenpaine parantaa unen laatua, mutta ajallinen yhteys on aivan selvä. Minua ehkä valvottivatkin ahtaat verisuonet eivätkä pelkästään tekemättömät työt. Myös kivut ovat tällä hetkellä niin hyvin hallinnassa, että valvon niiden takia vain harvoin.

Lisäksi laboratoriokokeissa selvisi, että minulla saattaa olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Mikäli näin on ja se korjataan lääkityksellä, elintoimintojeni pitäisi vilkastua. Ehkä lihomiseni liittyykin kilpirauhasen toiminnan hiipumiseen eikä pelkästään unettomuuteen, stressiin, liikunnan lopettamiseen, geneettiseen alttiuteen ja liian hyvään ruokahaluun. Minullahan on myös geenit, jotka tekevät laihana pysymisestä vaikeaa, kuten kerroin täällä.

Jos siirryn ensi vuodenvaihteessa tekemään nelipäivistä työviikkoa, jaksamisen ongelmien pitäisi helpottaa ja levolle sekä oikeaoppisen ruokavalion koostamiselle (lue: porkkanoiden pilkkomiselle) jäädä enemmän aikaa. Tuolloin voi olla myös hyvä hetki palata kurssimateriaalin pariin.

En edelleenkään pidä painoa tärkeimpänä ihmisen mittana enkä aio ottaa normaalipainosta itselleni elämäntehtävää, mutta en panisi pahakseni, vaikka painoni lopulta kääntyisi laskuun. Jos se kuorsaaminenkin sitten vähenisi eikä kehittyisi uniapneaksi.

Kurssipalautteessa en suositellut Patrikin kurssia, koska muotoiluna oli "voin suositella kurssia kaikille". En voi suositella sitä kaikille, vaan ainoastaan niille, joiden ylipainon taustalla on syömisen ongelmia. Kannattaa osallistua vasta, kun terveydelliset ongelmat on havaittu ja hoidettu, unen määrä ja laatu ovat suunnilleen kunnossa ja jaksamista riittää muuhunkin kuin työntekoon.

Lisätietoja kursseista löytyy Hyvinvointiverkosta eli täältä

--

Päivän kuvat: Tulppaaneja parvekkeellani.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Tuot esiin itsekin koko kurssin ytimen: "valmennuksen tarkoitus ei ollut laihduttaminen". Myytiin vihreää, toteutettiin vihreää ja sinä etsit ja odotit koko ajan keltaista, ei kai siinä nyt silloin odotukset täyty.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos palautteesta, Vierailija! Itse asiassa arvasin alusta asti, että menetelmä ei toimi minulla, koska sitä markkinoitiin jojolaihduttajille ja syömishäiriötaustaisille. Aivan, kuten kirjoitukseni kahdessa ensimmäisessä kappaleessa kerroin. Odotukseni siis täyttyivät. Joku voisi jopa sanoa, ettei menetelmä toiminut, koska en luottanut siihen tarpeeksi.

K
2/3 | 

Kiitos kiinnostavasta blogista!
Tässä blogissa parasta on että on oikeasti mukavaa ajanvietettä lukea monta postausta putkeen. Sen jälkeen voi unohtaa blogin joksikin aikaa ja taas palata sen äärelle silloin kun on sopiva hetki lukemiseen. Useat blogit kun vaativat lähes reaaliaikaista seurantaa, jotta niissä pysyy mukana!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016