Kun kello yhdeltä yöllä huomaan, etteivät kipulääke ja kylmähoito tällä kertaa riittäneet, seuraava ratkaisu on kipugeeli. Huokaisen, nousen vuoteesta ja tassuttelen paljain jaloin lääkepatterini äärelle. Sytytän kohdevalon. Sivelen geeliä hartioihin, pakaroihin, reisiin tai niihin kaikkiin riippuen kivuista. Pesen ja kuivaan käteni.

Olen melkein alasti ja mahdollisesti vähäsen kylmissäni. Etsin jalkaani villasukat ja niskaani villatakin, mikäli hartioissa ei ole geeliä. Sytytän valon lukulamppuun olohuoneessa. Jos reisissä ei ole geeliä, voin paneutua rahille vatsalleni ja aloittaa lukemisen. Jos geeliä on kaikkialla, ei auta muu kuin kävellä hiukan ympäriinsä huoneistossa, käydä ihailemassa parveketta, maisemaa ja kenties kuuta.

Kun geeli on hiukan kuivahtanut, huomaan, ettei nukuta yhtään. Ihan turha palata vuoteeseen. Kulutan seuraavat tunnit lukien, kirjoittaen tai kuvia katsellen ja käsitellen, vatsallani rahilla maaten. Jossakin kohtaa huomaan, ettei kipua enää tunnu. Geeli on siis toiminut.

Silloin kipugeelistä paljastuu vielä yksi hankaluus: se tahmaa hiukset.

Kivuttomuus ei kuitenkaan tarkoita, että saisin unta. Voin mennä vuoteeseen, pyöriä 45 minuuttia hyvää asentoa etsien ja palata olohuoneeseen. Voin tehdä tämän kolmekin kertaa saman yön aikana, koska on vaikeaa uskoa, että minua oikeasti alkaa seuraavan kerran nukuttaa vasta kello 6 tai 7 aamulla. Mutta totta se on.

Joskus tunnen kipua vielä silloinkin. Jos alkaneen päivän aikana pitää suoriutua jostakin tehtävästä, annan periksi Panacodille, jotta saisin nukutuksi edes muutaman tunnin ennen suoritusta. Koska olen edelleen lomalla, suorituspäiviä onneksi on harvassa.

Vaikka olisin mennyt nukkumaan vasta aamulla, herään yleensä viimeistään noin klo 10. Herääminen ei kuitenkaan tarkoita ylösnousua. Luen lehtiä, syön aamupalaa ja datailen sängyssä. Minähän en pysty oleskelemaan juuri muualla kuin sängyllä tai rahilla makuuasennossa, joten miksi nousisin.

Sitten, kun iltapäivän puolella nousen, puran hiukseni letiltä ja harjaan ne. Silloin kipugeelistä paljastuu vielä yksi hankaluus: se tahmaa hiukset. Letti osuu yöllä väistämättä geeliin, ja seurauksena on vaikeasti selvitettävä takku. Ongelman voisi estää kiinnittämällä letin pinneillä päälaelle, mutta pinnitkään eivät ole mukavat sängyssä pyöriessä.

Geeli on usein auttanut kipuihini, vaikka kipukohdan päällä on monen sentin kerros läskiä.

Jos näitä kahta haittaa eli kuivumisaikaa ja hiusongelmaa ei olisi, ylistäisin kipugeelejä kielillä. Muistaakseni lääkärit eivät ole koskaan oma-aloitteisesti määränneet tai ehdottaneet niitä, vaikka minulla ne toimivat yhtä hyvin tai paremmin kuin suun kautta otettavat lääkkeet.

Suosikkini on diklofenaakkia sisältävä Voltaren Forte. Se tuntuisi tunkeutuvan aika syvällekin kudoksiin päätellen siitä, että se on toiminut usein pakara- ja reisikipuihini, vaikka kipukohdan päällä on monen sentin kerros läskiä. Hartiakipuihin se toimii melkein aina, tosin lihasrelaksantilla niistä pääsee eroon pidemmäksi ajaksi.

Googletus paljasti, että tutkimustiedon valossa kipugeelit eivät toimi kaikilla yhtä hyvin, ja ehkä siksi lääkärit määräävät mieluummin suun kautta otettavia lääkkeitä. Geelien ja voiteiden etuna on, että verenkiertoon ja sitä kautta muualle elimistöön pääsee vain pieniä määriä vaikuttavaa ainetta. Näin ollen haittoja, kuten mahavaivoja, ei juurikaan tule.

Virallisen tiedon mukaan säännöllisesti käytetty tulehduskipulääkegeeli lievittää kipua ja turvotusta yhtä hyvin kuin suun kautta otettu lääke, kun hoidetaan akuutteja urheiluvammoja ja pehmytkudosten kipuja. Geeli voi auttaa myös pitkittyneen kivun hoidossa, mutta tästä on vähemmän ja ristiriitaista tutkimustietoa.

Minulla geeli siis toimii lievän ja keskikovan kivun hoidossa, muttei riitä vaimentamaan kovia kipuja. Lisäksi se on ainakin minulla yksi tekijä uniongelmien synnyssä ja pahenemisessa, ja niiden ratkominen voi olla yhtä visaista kuin kivun hoito. Hiuspulmat poistuisivat muutamalla saksien heilautuksella. Katsotaan, mitä mieltä kampaajani on.

--

Päivän kuvat: Tummia auringonkukkia Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Lajike on Purpureus-ryhmään kuuluva ”Ruby”.

Kommentit (2)

MarjattaP

Olen samaa mieltä kipugeelin käytöstä suun kautta otettaviin kipulääkkeisiin verrattuna.   Voltaren Forte toimii minullakin parhaiten.  Erilaisiahan me kuitenkin jokainen olemme, joten mikä yhdellä auttaa, ei välttämättä auta toisella.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Noinhan se on, Marjatta. Siksi on hyvä, että kivun hoitoon on niin paljon sekä lääke- että lääkkeettömiä vaihtoehtoja. Kunpa niistä jokainen löytäisi itselleen sopivan.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram