Kun kello yhdeltä yöllä huomaan, etteivät kipulääke ja kylmähoito tällä kertaa riittäneet, seuraava ratkaisu on kipugeeli. Huokaisen, nousen vuoteesta ja tassuttelen paljain jaloin lääkepatterini äärelle. Sytytän kohdevalon. Sivelen geeliä hartioihin, pakaroihin, reisiin tai niihin kaikkiin riippuen kivuista. Pesen ja kuivaan käteni.

Olen melkein alasti ja mahdollisesti vähäsen kylmissäni. Etsin jalkaani villasukat ja niskaani villatakin, mikäli hartioissa ei ole geeliä. Sytytän valon lukulamppuun olohuoneessa. Jos reisissä ei ole geeliä, voin paneutua rahille vatsalleni ja aloittaa lukemisen. Jos geeliä on kaikkialla, ei auta muu kuin kävellä hiukan ympäriinsä huoneistossa, käydä ihailemassa parveketta, maisemaa ja kenties kuuta.

Kun geeli on hiukan kuivahtanut, huomaan, ettei nukuta yhtään. Ihan turha palata vuoteeseen. Kulutan seuraavat tunnit lukien, kirjoittaen tai kuvia katsellen ja käsitellen, vatsallani rahilla maaten. Jossakin kohtaa huomaan, ettei kipua enää tunnu. Geeli on siis toiminut.

Silloin kipugeelistä paljastuu vielä yksi hankaluus: se tahmaa hiukset.

Kivuttomuus ei kuitenkaan tarkoita, että saisin unta. Voin mennä vuoteeseen, pyöriä 45 minuuttia hyvää asentoa etsien ja palata olohuoneeseen. Voin tehdä tämän kolmekin kertaa saman yön aikana, koska on vaikeaa uskoa, että minua oikeasti alkaa seuraavan kerran nukuttaa vasta kello 6 tai 7 aamulla. Mutta totta se on.

Joskus tunnen kipua vielä silloinkin. Jos alkaneen päivän aikana pitää suoriutua jostakin tehtävästä, annan periksi Panacodille, jotta saisin nukutuksi edes muutaman tunnin ennen suoritusta. Koska olen edelleen lomalla, suorituspäiviä onneksi on harvassa.

Vaikka olisin mennyt nukkumaan vasta aamulla, herään yleensä viimeistään noin klo 10. Herääminen ei kuitenkaan tarkoita ylösnousua. Luen lehtiä, syön aamupalaa ja datailen sängyssä. Minähän en pysty oleskelemaan juuri muualla kuin sängyllä tai rahilla makuuasennossa, joten miksi nousisin.

Sitten, kun iltapäivän puolella nousen, puran hiukseni letiltä ja harjaan ne. Silloin kipugeelistä paljastuu vielä yksi hankaluus: se tahmaa hiukset. Letti osuu yöllä väistämättä geeliin, ja seurauksena on vaikeasti selvitettävä takku. Ongelman voisi estää kiinnittämällä letin pinneillä päälaelle, mutta pinnitkään eivät ole mukavat sängyssä pyöriessä.

Geeli on usein auttanut kipuihini, vaikka kipukohdan päällä on monen sentin kerros läskiä.

Jos näitä kahta haittaa eli kuivumisaikaa ja hiusongelmaa ei olisi, ylistäisin kipugeelejä kielillä. Muistaakseni lääkärit eivät ole koskaan oma-aloitteisesti määränneet tai ehdottaneet niitä, vaikka minulla ne toimivat yhtä hyvin tai paremmin kuin suun kautta otettavat lääkkeet.

Suosikkini on diklofenaakkia sisältävä Voltaren Forte. Se tuntuisi tunkeutuvan aika syvällekin kudoksiin päätellen siitä, että se on toiminut usein pakara- ja reisikipuihini, vaikka kipukohdan päällä on monen sentin kerros läskiä. Hartiakipuihin se toimii melkein aina, tosin lihasrelaksantilla niistä pääsee eroon pidemmäksi ajaksi.

Googletus paljasti, että tutkimustiedon valossa kipugeelit eivät toimi kaikilla yhtä hyvin, ja ehkä siksi lääkärit määräävät mieluummin suun kautta otettavia lääkkeitä. Geelien ja voiteiden etuna on, että verenkiertoon ja sitä kautta muualle elimistöön pääsee vain pieniä määriä vaikuttavaa ainetta. Näin ollen haittoja, kuten mahavaivoja, ei juurikaan tule.

Virallisen tiedon mukaan säännöllisesti käytetty tulehduskipulääkegeeli lievittää kipua ja turvotusta yhtä hyvin kuin suun kautta otettu lääke, kun hoidetaan akuutteja urheiluvammoja ja pehmytkudosten kipuja. Geeli voi auttaa myös pitkittyneen kivun hoidossa, mutta tästä on vähemmän ja ristiriitaista tutkimustietoa.

Minulla geeli siis toimii lievän ja keskikovan kivun hoidossa, muttei riitä vaimentamaan kovia kipuja. Lisäksi se on ainakin minulla yksi tekijä uniongelmien synnyssä ja pahenemisessa, ja niiden ratkominen voi olla yhtä visaista kuin kivun hoito. Hiuspulmat poistuisivat muutamalla saksien heilautuksella. Katsotaan, mitä mieltä kampaajani on.

--

Päivän kuvat: Tummia auringonkukkia Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Lajike on Purpureus-ryhmään kuuluva ”Ruby”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Olen samaa mieltä kipugeelin käytöstä suun kautta otettaviin kipulääkkeisiin verrattuna.   Voltaren Forte toimii minullakin parhaiten.  Erilaisiahan me kuitenkin jokainen olemme, joten mikä yhdellä auttaa, ei välttämättä auta toisella.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Noinhan se on, Marjatta. Siksi on hyvä, että kivun hoitoon on niin paljon sekä lääke- että lääkkeettömiä vaihtoehtoja. Kunpa niistä jokainen löytäisi itselleen sopivan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016