Olin jo ennen kuntoutusviikkoa varannut ajan työterveyslääkäriin heti seuraavaksi maanantaiksi. Lääkäri oli kauhuissaan minut nähdessään. Liikunta, lepo ja virkistys rentouttavassa kylpyläympäristössä olivat tehneet minulle pelkkää pahaa.

Takapuoleni oli kipeämpi kuin koskaan ja molemmat reiteni olivat tulessa. Lisäksi valitin sormiani. Ennen lähtöä minulla oli ollut vain yksi napsusormi: kun heräsin aamulla, oikean käden nimetön sormi oli koukistunut kohti kämmentä ja jämähtänyt siihen. Sain sormen suoristumaan vasta myöhemmin aamulla. Sormen tyvinivel naksui kuuluvasti, kun panin käden nyrkkiin.

Nyt minulla olivat kipeänä sekä vasemman että oikean käden neljän sormen tyvinivelet sekä molempien nimettömien keskinivelet. Lisäksi olkapääni olivat kipeät, oikean jalkani peukalovarpaan tyvinivel oli kipeä ja molemmat pakarat olivat kipeinä. Olin kipeä kaikkiaan 15 eri paikasta.

Tätä lääkäri ei enää voinut seurata toimettomana. Nyt oli aika katsoa, olisiko vaivoillani jokin yhteinen nimittäjä, kuten diabetes tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Minulta otettaisiin kaikki mahdolliset labrakokeet siitä huolimatta, että vain vuosi sitten tehdyssä 55-vuotistarkastuksessa kaikki arvoni olivat erinomaiset.

Jos en työkseni kirjoittaisi kymmensormijärjestelmällä, kipeimmät sormeni olisi lastoitettu.

Lisäksi työterveyslääkäri lähetti minut jälleen fysiatrille. Fysiatri otti minut vastaan välittömästi, tuikkasi molempiin reisiini jo tutuksi tulleen pitkän piikin ja järjesti minut radiologille, joka injektoi seuraavana päivänä kankkuihini samanlaisen kortisonin ja puudutteen seoksen ultraääniohjauksessa. Näin oli tehtävä, ettei piikki osuisi vahingossa hermoon. Iskiashermo kun kulkee meistä jokaisen takapuolessa omia, yksilöllisiä teitään, joiden sijaintia ei voi katsoa anatomian oppikirjasta.

Tämän piikityksen jälkeen olin niin kipeä, että lopetin portaiden käyttämisen siihen ja aloin kulkea työpaikalle viidenteen kerokseen hissillä. Ikävä kyllä hissi kulkee vain neljänteen kerrokseen asti. Lääkärikeskuksesta tullessani jouduin vetämään itseni kaiteen avulla käsivoimin viimeiset portaat ylös. Pakaroistani oli voima täysin poissa.

Jaa että mitä sormissani oli? Molemmat lääkärit katsoivat sorminiveliäni, totesivat, ettei turvotusta näy ja sanoivat, että nivelrikko mikä nivelrikko. Mitään ei ole tehtävissä. Jos en työkseni kirjoittaisi kymmensormijärjestelmällä, kipeimmät sormeni olisi lastoitettu, jotta ne olisivat saaneet levätä. Nyt se ei tullut kysymykseen. Onneksi kesäloma olisi pian edessä.

--

Päivän kuvat: Alkukesää ystävän puutarhassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Leila
Liittynyt7.10.2015
1/2 | 

Huh!No on sulla vaivoja, ja kovin on persoonallisia, en ole moisista kuullutkaan. Vaikka mullakin outoja vaivoja, juuri kilpirauhasesta, mutta voitat kyllä mut reippaasti. Jos sitä nyt voitoksi voi sanoa..;):)

Leila

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Kiitos Leila myötätunnosta :) Kyllä on lääkäreilläkin mennyt kanssani jo monta kertaa sormi suuhun, varsinkin kun vaivoihini ei näytä olevan tehokasta hoitoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016