Elän nyt sitku-elämää. Huomaan ajattelevani tosi monista asioista, että ryhdyn niihin sitten, kun. Sitten ensi vuonna, kun kaikki on toisin. Sitten, kun alan tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Sitten, kun olen 60. Lasken kuukausia, viikkoja ja päiviä. Kun tuo hetki koittaa, silloin:

1. Vähennän työntekoa.

Juuri nyt teen tarvittaessa pitkää päivää ja nappaan muutaman tunnin viikonlopustakin, jos tilanne vaatii. Mutta heti ensi vuonna lopetan ylettömän ylitöiden haalimisen. Lyhennän työviikkoa ja opettelen pitämään edes joitakin rajoja.

2. Nukun hyvin joka yö.

Tällä hetkellä nukun hyvin noin joka toinen yö. Melkein joka toinen yö valvon pikkutunneille riippumatta aamuherätyksestä. Nelipäiväinen työviikko antaa lisätilaa levolle ja vähentää stressiä, mikä toivottavasti vakiinnuttaa unirytmini.

3. Lisään liikuntaa.

Pystyisin luultavasti kävelemään kivutta hiukan enemmän päivittäin kuin mitä nyt kävelen, joten voisin lisätä sitä hieman. Joogaa ja pilatesta en voi ottaa ohjelmaan nykyistä enempää, koska kipeydyn niistä edelleen hyvin nopeasti. Viime yönäkin piti taas käydä Panacod-purkilla, kun olin tehnyt pari pakaraliikettä liikaa.

4. Laitan useammin ruokaa.

Saan Osuuspuutarhasta satokaudella jatkuvasti herkullisia, luomulaatuisia kasviksia, mutten jaksaisi millään valmistaa niistä ruokia. Hävikki vähenisi, kun aikaa ja jaksamista olisi hieman enemmän, ja ruokavaliosta tulisi tasapainoinen kuin itsestään.

5. Laihdun laihduttamatta.

Yllä olevien kohtien seurauksena laihdun väistämättä. En pane vastaan. Pienempiä vaatteitakin on vielä jäljellä pahvilaatikoittain.

6. Luen enemmän kirjoja.

En aio käyttää uutta vapaa-aikaani netissä roikkumiseen, vaan luen sivistäviä ja viihdyttäviä kirjoja. Minusta tulee jälleen kerran kirjaston vakioasiakas.

7. Elvytän vanhoja harrastuksia.

Olen jo hankkinut värejä valmiiksi ja vähän kokeillutkin niitä. En vielä yhtään tiedä, mitä alan sutia ja kynäillä, mutta sen näkee sitten ensi vuonna. Voisin myös ommella vaatteen tai pari, tai edes verhot.

8. Alan opiskella.

Aloitin kesälomalla verkkokurssin digitaalisen markkinoinnin perusteista ja muistin taas, kuinka hauskaa opiskelu on. Ehkäpä opiskelen seuraavaksi koodaamisen alkeita.

9. Tapaan ystäviä.

Siitä on jo monta vuotta, kun lupasin eräällekin ystävälle, että otan yhteyttä heti, kun pystyn taas istumaan tuolilla. Tarvitsen kyllä edelleen istuinpehmustetta, mutta mutta… Muistaakohan sekään kaveri enää, kuka olen?

10. Alan laskea vuosia eläkkeeseen.

Sillä ei kai yksi lisävapaapäivä viikossa millään voi riittää tuohon kaikkeen.

--

Päivän kuvat: Aamusumu hälvenee nopeasti. Huominen on pian jo tänään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016