Minulla todettiin viime vuoden lopulla subkliininen kilpirauhasen vajaatoiminta, johon aloitettiin lääkehoito. Tyroksiiniannostani on nyt nostettu kolme kertaa, ja titraus jatkuu. Veriarvot ovat liikkuneet oikeaan suuntaan, mutta eivät ole vielä tavoitteessa. Olen alkanut hikoilla ja ihokarvani ovat alkaneet kasvaa. Silmäluomeni eivät enää ole jatkuvasti turvoksissa. Sitä odottelen vielä, että poskieni iho palautuisi normaaliksi ja jatkuva väsymys väistyisi.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan yleisin ja näkyvin oire lienee juuri väsymys. Mitä olen kohtalotovereiden kanssa jutellut, niin useimmilla kilpirauhasen laiska toiminta on tunnistettu juuri siitä. Kun itse huomasin alle viisikymppisenä, etten töiden jälkeen jaksanut enää muuta kuin mennä nukkumaan, ei tullut mieleeni mennä lääkäriin. Päättelin, että olen huonokuntoinen, joten aloin päivittäisen joogaharjoittelun lisäksi juosta. Se tuntui toimivan, joten jatkoin niin kauan kuin jänteiltäni pystyin.

Epäilin ensimmäisen kerran kilpirauhasen vajaatoimintaa vasta vuotta paria myöhemmin, kun silkkaa turhamaisuuttani aloin laihduttaa – ajattelin kai, että olisi kevyempi juosta. Jouduin vetämään syömiset todella tiukoille ja siltikin grammat lähtivät lanteilta käsittämättömän hitaasti. Tuli mieleen, kävikö elimistöni ihan täysillä vai olisiko kilpirauhanen vetänyt käsijarrusta. Kilpirauhasen toimintaa mittaavat kokeet otettiin, mutta kaikki oli kunnossa.

Päivittäinen väsymys palasi, kun sain ensimmäisen jännevammani ja jouduin vähentämään liikuntaa. Olkapää oli niin kipeä, etten pystynyt kunnolla nukkumaan moneen kuukauteen. Kun olkapää jäätyi kivuttomaksi, alkoivat pakaroiden ja lantion alueen kivut. Ne paljastuivat myöhemmin hamstring-syndroomaksi, joka on pitänyt minua pinteessään tähän päivään saakka. On luonnollista olla koko ajan väsynyt, kun ei kivuilta saa nukutuksi. Selitykseksi ei tarvita kilpirauhasta, joten sitä ei epäilty.

Enää ei tarvinnut sheivata kuin toukokuussa ja seuraavan kerran elokuussa.

Jännekipujen ja niiden hoidon varjossa kilpirauhasen vajaatoiminta pääsi kehittymään pikku hiljaa, ja vähitellen keräsin melkein kaikki tyypilliset oireet. Jokainen niistä olisi kuitenkin voinut johtua myös jostakin muusta syystä.

Hiusten lähtö ajoittui sopivasti jänneleikkauksen jälkeiseen aikaan, joten tulkitsin, että hiustuppeni pelästyivät spinaalipuudutusta. Hiusten harveneminen kesti puolisen vuotta, eivätkä menetetyt hiukset tietenkään ole kasvaneet takaisin. Jakaukseni on nykyään selvästi leveämpi kuin nuorempana. Mutta sehän on täysin luonnollista ikääntyessä, eikö totta? Ja jos sääri- ja kainalokarvat lähes lakkaavat kasvamasta niin kukapa niitä kaipaa. En minä ainakaan huomannut koko asiaa. Kiva vaan, kun ei tarvinnut enää sheivata kuin kerran keväällä ja toisen kerran elokuussa.

Vaihdevuodet toivat minullekin kuumia aaltoja, mutta en hikoillut erityisen paljon. Ei mitään sellaista, että olisin saanut vääntää yöpaidasta vettä. Vaihdevuosioireiden mentyä ohi en ole hikoillut oikeastaan ollenkaan. Lakkasin käyttämästä deodoranttia kauan sitten, koska hikeni ei haise. Oloni oli kyllä tukala, kun työskentelin puutarhassa viime kesän hurjilla helteillä, mutta hikikarpaloita ei tarvinnut pyyhkiä. En ole hikoillut edes saunassa. En ole tullut ajatelleeksi, että terve ihminen hikoilee.

Vaikka meillä on huoneenlämpö yleensä yli +25 astetta, käytän kotona aina paksua villatakkia. Useimmiten sen alla on toinen, vähän ohuempi villavaatekerros. Myös villasukkia minulla on melkein aina jalassa kahdet päällekkäin. Voi varmaan sanoa, että tunnen herkästi vilua. Normaali ruumiinlämpöni on alhainen ja sydämeni lyö suhteellisen hitaasti, noin 60 lyöntiä minuutissa, ottaen huomioon, etten enää urheile. Kilpirauhasoireita nämäkin.

Lihomiseni ei ollut selittämätöntä, koska kuka tahansa lihoo lopettaessaan hikiliikunnan.

Pari kolme vuotta sitten huomasin, että nilkkani ja silmäluomeni olivat melkein koko ajan turvoksissa. Jouduin hankkimaan entistä isompia kenkiä. Syytin silmien turvotuksesta allergiaa ja ajattelin, että alaraajojen paksuuntuminen kuuluu asiaan, koska olin sentään lihonut 20 kiloa. En tiennyt, että turvotus on kilpirauhasoire.

Nopea lihominen on tyypillistä kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Koska kuitenkin olin hiljattain lopettanut liikuntaharrastukset ja painonhallinnan kuin seinään, lihomiseni ei ollut selittämätöntä. Kuka tahansa kerää painoa, jos kuluttaa reilusti entistä vähemmän, mutta syö yhtä paljon kuin ennen.

Joskus kilpirauhasen vajaatoiminta tuottaa lihas- ja jänneoireita, joista rannekanavaoireyhtymä on tyypillinen. Onhan minulla tietysti ollut sekin. Yleistä on myös palautumisen hidastuminen rasituksen jälkeen. Huomasin kesällä remontin ja puutarhatöiden parissa ahertaessani, että jokaista noin tunnin fyysistä työskentelyjaksoa kohti tarvitsen vähintään kolme tuntia palautumista. Pystyn tekemään päivässä korkeintaan kolme työskentelyrupeamaa, ja silloin koko seuraava päivä pitää käyttää palautumiseen. Jos tämä ei ole hidasta palautumista niin mikä sitten on?

Viimeinen niitti oli kasvojeni ihotyypin täydellinen muuttuminen viime syksynä. Ihoni on aina ollut herkkä reagoimaan kaikkeen mahdolliseen, mutta tyypiltään se on ollut rasvainen, ei ikinä kuiva. Yhtäkkiä poskistani tuli karheat ja hilseilevät. Kun laitoin kevyttä meikkivoidetta entiseen tapaan, jo parin tunnin kuluttua näytin suomuliskolta. Kokeilin monenlaista voidetta ja hoitoa, mutta mikään ei tehonnut.

Ainoa kilpirauhasen vajaatoiminnan yleinen oire, jota minulla EI ole ollut, on ummetus. 

Muiden sairauksien ja vaivojen kohina vaikeuttaa myös hoidon tehon toteamista.

Kilpirauhasarvojani on seurattu vuodesta 2008 lähtien harvakseltaan, tahtia jatkuvasti tihentäen. S-Tyroksiini on koko ajan ollut viitearvojen sisällä, mutta S-Tyreotropiini (TSH) on heittelehtinyt punaiselle noin joka toinen kerta. Lopulta viime syksynä punaista väriä kertyi niin paljon, että lääkäri päätti lähettää minut TPO-vasta-ainetestiin. Mittari heilahti suoraan kaakkoon, mistä voi päätellä, että immuunijärjestelmäni käy kilpirauhaseni kimppuun. Tämä on yleisin kilpirauhasen vajaatoiminnan syy. Siitä ei kuitenkaan vielä voi päätellä, että minulla olisi hoitoa vaativa vajaatoiminta.

Konsultoituaan yliopistosairaalan endokrinologia lääkäri päätti aloittaa hoitokokeilun tyroksiinilla. Ja tässä sitä nyt ollaan. Tyroksiiniannostusta on toistaiseksi nostettu noin kuuden viikon välein.

Onko vointini kohentunut? Todella vaikea sanoa. Muiden sairauksien ja vaivojen kohina vaikeutti kilpirauhasen vajaatoiminnan tunnistamista, mutta se vaikeuttaa myös hoidon tehon toteamista. Juuri nyt olkapääni on monen vuoden tauon jälkeen jälleen kipeä, ja sain vielä koronankin kirsikaksi kakkuun. En edelleenkään nuku kovin hyvin, joten totta kai minua väsyttää lähes aina.

Jos tyroksiini parantaa elämänlaatuani, vielä se ei näy. En koe varsinaisena elämänlaadun parantumisena sitä, että hikeni haisee jälleen. Vaikka onhan sekin tietysti jonkinlainen elon merkki.

--

Lisätietoja kilpirauhasen vajaatoiminnasta: Kilpirauhasliitto

--

Päivän kuvat: Pelargonini ovat seviytyneet hienosti talvesta ja leikkauksista, jotka tein helmikuun lopulla. Monet kukkivat jo. Kuvissa Vectis Finery, Karoliinan nuppu ja kukka sekä Nimismies.