Kirjoitukset avainsanalla putkiremontti

Taloyhtiömme putkiremontti alkoi vuosi sitten tammikuussa ja päättyi joulukuun puolivälissä kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Kyseessä ei silti ollut keskonen eikä hutiloitu hanke, vaan täysin valmis, viimeistelty perinteinen putkiremppa. Sekä yhtiökokouksissa että pihaparlamentissa remontti on kerännyt pelkkää kiitosta. Valiteltu on vain ilmastoinnin ja lämmityksen säätöjä, joita ei saatu heti kohdalleen sään viiletessä.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja paljasti vasta jälkeenpäin, että urakoitsija valittiin pelkästään hinnan perusteella. Rakennustoimisto Albi Oy:stä ei tiedetty juuri mitään etukäteen, mutta hinnanero seuraavaan tarjoajaan oli niin iso, ettei tuntunut perustellulta valita toisin. Kylläpä kävi mäihä!

Saimme hanketta vetämään työpäällikkö Tommi Koslosen, jolla pysyi homma tiukasti hanskassa, vaikka takaiskujakin sattui, kuten isoissa hankkeissa aina. Esimerkiksi asbestitöitä jouduttiin tekemään olennaisesti enemmän kuin alun perin oletettiin, eikä runkovesiputken hajoaminen silkkaa vanhuuttaan erään autotallin alla ainakaan helpottanut aikataulussa pysymistä.

Taloyhtiön remontin lisäksi Koslonen organisoi asukkaiden teettämät lisäremontit niin, että ne valmistuivat samaan aikaan kuin taloyhtiön työt huoneistoissa. Hänellä oli aivan poikkeuksellinen palveluasenne. Mikään kysely tai huoli ei ollut hänelle liian pieni, vaan ongelmiin etsittiin parhaat mahdolliset ratkaisut. Jouduimme kyllä yllättäen valitsemaan uudet lattialaatat nopeassa aikataulussa, mutta siinäkin lopputulos oli vaivan väärti.

Olen enemmän kuin tyytyväinen työn tulokseen. Puolisokin tokaisi, ettei enää ole mitään mieltä maksaa loistohotellista matkoilla, kun kotona on niin kaunis, tilava ja hyvin suunniteltu kylpyhuone. Suunnittelusta kiitos kuuluu Eeva Forsmanille.

Olen kertonut täällä remontin vaiheista, ja asiasanalla ”putkiremontti” löytyy helposti kuvia lopputuloksesta.

Kylpyhuone ja pikkuvessa purettiin betoniin asti ja rakennettiin uudelleen. Kylpyhuonetta laajennettiin makuuhuoneen puolelle noin kahden neliömetrin verran, ja sen oviaukkoa levennettiin. Lisäksi tehtiin pintaremontit kahteen makuuhuoneeseen ja isoon eteiseen.

Taloyhtiössä vaihdettiin vesi- ja viemäriputkistot ja uusittiin sähkönousut. Meille tuli myös moderni sulaketaulu sekä sähkön ja veden huoneistokohtainen mittaus. Parannuksena entiseen sähköä tulee nyt niin paljon kuin sielu sietää sitä käyttää, eikä enää tarvitse pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa vuorotellen. Kylmä vesi on nyt kylmää ja kuuma vesi kuumaa, kun aiemmin kaikki vesi oli haaleaa.

Tietoliikenneyhteyksiä parannettiin vetämällä joka huoneistoon valokuitu, ja taloyhtiö kustansi modeemit ja kaapelitelevisioyhteyden. Perusnettiyhteyden hinta liitettiin yhtiövastikkeeseen. Sen päälle jokainen saa tilata lisäkaistaa ja -palveluja tarpeen mukaan. En ole tyytyväinen taloyhtiön valitsemaan palveluntarjoajaan, koska se ei pysty välittämään televisiosignaalia langattomasti huoneiston yhdeltä laidalta toiselle, toisin kuin aiempi operaattorimme, mutta tämä ei varsinaisesti ole remontin vika ja lienee ratkaistavissa ajan myötä.

Myös huoneistojen ulkopuolella tapahtui yhtä ja toista. Rappukäytävien lattiamateriaalit vaihdettiin aiemman asbestipitoisen liimauksen takia. Valaistusta parannettiin ja valot syttyvät ja sammuvat nyt liiketunnistimella. Seinät maalattiin. Katoissa on siistit levyt, joiden alle putkiviidakko jäi. Ilmastointi säädettiin ja käyttöön otettiin lämmön talteenottojärjestelmä.

Parasta on kuitenkin uusi taloyhtiön sauna. Pukuhuoneista pääsee nyt suoraan pesuhuoneisiin, kun aikaisemmin välissä oli hassusti yleistä käytävää. Remontissa ei ole tuhlailtu, mutta materiaalit ovat kauniita ja suunnittelu eleettömän tyylikästä. Löylyä riittää. Kunpa vielä pääsisi kylpemään lauantaina!

Yllätyksistä huolimatta remontti pysyi myös budjetissaan. Taloyhtiön remontti tuli maksamaan asukkaille 523 euroa huoneiston asuinneliötä kohti. Oma osuuteni potista on 62 237 euroa, mikä tekee rahoitusvastikkeena 349 euroa kuussa.

Koska tiesin alusta alkaen remontin maksavan maltaita, en halunnut jättää sitä missään kohdin puolitiehen. Tehdään sitten kunnolla, kun kerran tehdään, ajattelin, ja teetin unelmieni kylpyhuoneen.

Huoneistokohtaiset lisätyöt tehtiin urakoitsijan antaman kustannusarvion mukaisesti. Loppusummani oli 14 100 euroa. Siinä on otettu huomioon hyvitykset, jotka johtuvat siitä, että urakkaan kuuluvia kalusteita jäi pois, kun ne korvattiin yksilöllisillä valinnoilla. Urakoitsija tilasi nämä korvaavat kalusteet omien kanaviensa kautta todennäköisesti edullisemmin kuin itse olisin ne saanut.

Lisäksi ostin itse tarvikkeita, joihin urakoitsija ei olisi saanut alennusta. Tein niitä varten oman budjetin, jotta osasin neuvotella pankista oikean kokoisen remonttilainan. Tämän budjetin toteutuma oli 8 800 euroa, kun mukana olivat väistöasunnon vuokrat.

Luvuin vain yhdestä ideasta hinnan takia. Kylpyhuoneen oveksi ei siirretty leveää palisanteriovea muualta huoneistosta, koska pelkästään puusepän tekemien karmien hinnaksi olisi tullut muistaakseni noin tuhat euroa. Hankittiin tavallinen ovi ja maalattiin se. Oven vaihtamisen hinnaksi tuli karmeineen ja heloineen siltikin lähes 700 euroa. Ihan hyvä tuli.

Kylpyhuoneen laajentamisen hinnaksi tuli 8 700 euroa. Siinä suurin menoerä oli uusi seinä, 1 150 euroa. Sadevesisuihku putkitöineen ja lattiakaivoineen maksoi noin 2 000 euroa, ja ammeen hinta asennuksineen oli noin 1 700 euroa.

Eteisen ja makuuhuoneiden pintaremontti maksoi noin 3 000 euroa plus tapetit. Vanhojen tapettien poisto maksoi 600 euroa. Se ei yllättänyt, koska itse olen joskus käyttänyt vastaavaan työhön yli viikon.

Yllättävän kalliiksi tuli sen sijaan eteisen kaapin säilyttäminen, koska se piti kaventaa ja asentaa uudelleen paikoilleen. Hintalappu 560 euroa. Itse sitten vielä maalasin kaapin sisältä ylijäämämaaleilla. Toinen vaihtoehto olisi tosin ollut teettää puusepällä mittojen mukaan uusi kaappi, mikä tuskin olisi ollut halvempaa.

Koko remontin hinnaksi tuli minulle 85 137 euroa. Se olisi valtavan paljon rahaa yhdestä kylpyhuoneesta, mutta sain siihen hintaan paljon muutakin, koska koko talo on nyt tekniikaltaan moderni. Asuntoni arvo kohosi, joskaan ei välttämättä ihan noin paljon.

Minulla on edelleen jäljellä hieman myös vanhaa asuntolainaa, jota ei voinut yhdistää remonttilainaan. Maksan tällä hetkellä kahden lainan lyhennyksiä ja korkoja yhteensä 750 euroa kuussa. Kun yhtiövastike ja rahoitusvastike ovat yhteensä 736 euroa, maksan asumisesta 1 486 euroa kuussa.

Asumiskustannukseni ovat yli 60 prosenttia käytettävissä olevista tuloistani, mitä ei suositella. Pärjään silti, koska meitä on kaksi. Sovimme taannoin yhteen muuttaessamme, että minä tarjoan asunnon, puoliso ruuan ja eräitä muita hyödykkeitä.

Mutta mitä tapahtuu, kun jään eläkkeelle - ja milloin minulla on varaa jäädä eläkkeelle? Se on sitten jo toinen juttu.

--

Päivän kuvat: Kylpyhuoneen kuviolaatta on Terraviivan Inka. Käsipyyhkeet ovat Lapuan Kankureiden Maija-sarjaa, pesuallas IDOlta ja hana Oras Vienda, joka on jo poistunut mallistosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eteisemme seinässä kukkivat neilikat ja asterit piirsi John Henry Dearle jo vuonna 1912. Morris & Co valmisti tapettinsa puupainomenetelmällä kokonaan luonnonväreillä, vaikka synteettisiä väriaineita oli tuolloin jo saatavissa. Tapetit painetaan edelleen käsityönä paksulle paperille Anstey Wallpaper Companyssä, jonka galleriassa on tästä kuvia.

Tilasin tapetit turkulaisen sisustusliike Uniikin kautta hyvissä ajoin keväällä. Hyvä niin, koska eteiseen valitsemani väritys Chocolate/Olive oli päässyt tehtaalta loppumaan. Uuden erän luvattiin valmistuvan kahden kuukauden kuluessa. Tapetti saapuikin sopivasti pari päivää ennen kuin Pingeren Jenni aloitti työnsä.

Eteisemme seinät oli alun perin päällystetty beigellä, kangaspintaa jäljittelevällä tapetilla, joka ei ollut oma valintamme. Jalopuuviilusta valmistettuun laskettuun kattoon oli upotettu tyypilliset 1970-luvun valaisimet. Halusimme säilyttää katon, vaikkei se tietenkään ole alkuperäinen rakenne vuonna 1961 valmistuneessa talossa. Taloyhtiön putkiremontin vastaava mestari sanoi, että se on tämän talon mittakaavassa uniikki.

Mestari totesi myös, että katon kautta olisi vedettävä vesijohdot rappukäytävästä kylpyhuoneeseen. Vaihtoehtoja ei ollut, koska vieressä oli hissikuilu. Hän ei uskonut, että putket voisi laittaa kattorakenteen sisään. Niinpä paneeliin sahattiin niiden mentävä kolo. Vesijohtojen tieltä myös purettiin alkuperäinen kaappi, jonka olin sisustanut siivouskomeroksi. Tapetit oli pakko vaihtaa myös kylpyhuoneen oviaukon laajentamisen takia.

Vesijohtojen kotelo laskeutuu viisi senttiä alemmas kuin paneelikatto. Mietimme, mitä britti sille tekisi. Tapetoisi tietenkin. Vai pitäisikö se maalata? Ratkaisu syntyi ajattelemalla, miltä tila näyttää kauempaa, olohuoneesta katsoen.

Olohuoneen katto päättyy eteisen paneelikaton reunaan, joka on maalattu samalla lettutaikinanvalkoisella kuin olohuoneen seinät ja viereinen takka. Olohuoneeseen näkyy kotelosta niin ikään vain pääty, joten se voi aivan hyvin olla maalattu. Niinpä se maalattiin.

Kylpyhuoneen oviaukko näyttää väljemmältä kuin se onkaan, koska uusi ovi on vaalea. Toki oviaukkoa myös levennettiin, jotta metrinen ovi saatiin mahtumaan. Kylpyhuoneen uusi ovi, komeron ovet sekä makuuhuoneiden puoleinen seinä maalattiin tapettiin sointuvalla vaalean vihreällä, Tikkurilan värikartan H450. Näihin pintoihin ei koskaan osu luonnonvaloa. Väri näyttääkin valonlähteestä riippuen kellertävältä tai harmahtavalta.

Siivouskomero ei mahtunut enää takaisin sellaisenaan. Kaapista sahattiin osa pois ja se koottiin vähemmän syvänä paikoilleen. Maalasin kaapin sisäosat itse remontista yli jääneellä maalilla. Komero palvelee edelleen siivouskomerona ja laukkujen säilytyspaikkana.

Eteisessämme on viisi ovea ja leveä oviaukko olohuoneeseen. Ulko-ovea vastapäätä, makuuhuoneiden ovien välissä oli alun perin paikat kahdelle lampetille ja peilille. Lampetit olivat niin alhaalla, että niistä ollut mitään käytännön hyötyä. Remontissa porattiin uusi valaisimen paikka peilin yläpuolelle, joten nyt valo kohdistuu peilin eteen. Peili on Ikean Stockholm-sarjaa. Minun makuuni se on liian korkealla, mutta puoliso sai päättää, ja hän on pitkä. 1960-luvun puhelinpöytä on lahja appivanhemmilta. Matto on remontin ajaksi hankittu Ikean halpis.

Vaatteet säilytetään syvennyksessä, jonka takana olohuonessa on takka. Syvennyksen muurattu takaseinä oli alun perinkin maalattu tummanruskeaksi. Sille ei tehty mitään. Myös naulakko hattuhyllyineen on alkuperäinen. Eteisen valaisin on Nowodrovskin Magma, josta sisustussuunnittelija Eeva Forsman antoi vinkin. Tilasin sen Valaisintalon verkkokaupasta.

Aneeminen läpikulkutila heräsi tapetin avulla eloon. Yllätyin, miten hyvin se ja asunnon alkuperäiset puurakenteet sointuvat yhteen, vaikka värit eivät ole samat. Ilahdun näkymästä edelleen joka kerta.

--

Päivän kuva: Leicester-tapettimalli suunniteltiin yli sata vuotta sitten.

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei Mervi, kyllä vaan, juuri tuo valaisin meillä on. Sen valo on aika tarkkaan kohdistettua, joten en ehkä laittaisi sitä peilin molemmin puolin, jos valoa tarvitaan eniten peilin keskellä. Mutta jos peilistä ei ole tarvetta nähdä joka ihohuokosta niin sitten  varmaan ihan hyvä :) 

Putkiremonttimme tuli täysin valmiiksi vasta viime viikolla, kun kylpyhuoneen viimeiset pikkutarvikkeet kiinnitettiin ja peilikaappia siirrettiin viitisen senttiä oikealle, jolloin peili on täsmälleen pesualtaan yläpuolella. Aikaisemmin sitä ei voinut tehdä, koska tiedettiin, että peili rikkuisi siirrettäessä, eikä uutta peiliä pystynyt tilaamaan heinäkuussa.

Eikä viimeistely onnistunut aiemmin siksikään, kun Netrauta joutui tilaamaan Oskarin oksani valmistajalta Ruotsista kolmeen kertaan ennen kuin se lopulta tuli. Normaalisti heidän toimitusaikansa on korkeintaan 10 päivää, mutta nyt tilauksen ja toimituksen välillä vierähti kuutisen viikkoa. Soitin Netrautaan kolme tai neljä kertaa, ja joka kerta Netrauta lupasi, että kyllä se nyt tulee. No, tulihan se lopulta. Nähtävästi rakennusalalla kaikki on tosiaan kiinni heinäkuussa.

Kun oksanen sitten tuli, en viitsinyt urputtaa siitä, että pakkaus vaikutti avatulta ja siitä puuttuivat kiinnitysohjeet, jotka Smedbon tarvikkeissa yleensä aina on. Tulostin ne netistä. Oksassa saaattoi myös olla jo valmiiksi naarmu, tai sitten se syntyi siinä, kun tavara putosi avoimesta muovipussistaan lattialle. Never mind. Olin niin iloinen, kun sain viimein paikan pyyhkeille.  Voisihan ne naulaankin ripustaa, mutta oksassa ne kuivuvat paremmin. Harkitsin myös sähkölämmitteistä kuivaustelinettä, mutta se tuntui turhalta energiankulutukselta kylpyhuoneessa, jossa on lattialämmitys.

Pyyhkeistä puheen ollen, ostin jo ennen kotiin muuttoa Stockmannin alennusmyynnistä Lapuan Kankureiden Terva-pyyhkeitä, koska niiden värit sopivat niin täydellisesti kaakeleiden väritykseen. Viis siitä, että kaappini tursuavat jo ennestään vihreitä ja beigejä pyyhkeitä. Pyyhkeiden materiaali on pellavaa, tenceliä ja puuvillaa, ja pesussa ne rypistyvät aika epämääräisen näköisiksi. Käsipyyhekoossa ne ovat nimeltään Maija ja oikeastaan keittiöpyyhkeitä. Vaihteeksi on kiva, että pyyhe on jotain muuta kuin froteeta, varsinkin kun ne muut pyyhkeet kuivuvat nopeammin ja ovat kevyitä ottaa mukaan.

Samasta alennusmyynnistä hankin myös maton, jonka kuvio myötäilee pyyhkeiden vohvelikuviota ja väri allaskaapin vaalean tammen väriä. Vanhan maton siirsin pikkuvessaan.

Lidlissä käydessäni silmäni osui kahden keramiikkapullon settiin. Ajattelin, että ne voisivat sointua kylpyhuoneen värimaailmaan ja ostin ne pois, kun hinta oli kuuden euron luokkaa yhteensä. Puoliso adoptoikin toisen niistä hammasharjansa telineeksi.

En tykkää yhtään lattialla pyörivistä ja kolisevista vessaharjakupeista, jotka ovat siivotessa tiellä. Vaikka yksityiskohta voi tuntua mitättömältä, uskon, että kunnollinen vessaharja telineineen parantaa elämisen laatua. Ja sitten jos joskus tuntuu, että valmistajan alkuperäiset varaosaharjat ovat liian kalliita (ne ovat!) niin lasikuppiin sopii kyllä ihan tavallinenkin harja.

Minun oli pitkään ennen leikkausta ja sen jälkeen niin vaikeaa kammeta itseäni ylös ammeesta, että halusin hankkia uuteen kylpyhuoneeseen tukikahvan. Yleensä se on ammeen sivussa. Voi olla, että joskus joudun hankkimaan apuvälineen siihenkin paikkaan, jos ongelmaksi tulee istumaan kohottautuminen kylpiessä. Nyt kuitenkin asennutin 60 cm pitkän tangon ammeen päätyyn, jotta voin ottaa siitä kaksin käsin kiinni noustessani seisomaan. Erlau-merkkinen tanko on kiinnitetty seinään todella järeillä ruuveilla.

Tarvikekoreja tarvitaan kaksi muun muassa sen takia, etteivät sampoot ja hoitoaineet mene sekaisin. On selkeää, kun voi ottaa sampoon vasemmalta ja hoitoaineen oikealta. Korit ovat vähän turhan ylhäällä, mutta eivät ne alemmaskaan sopineet, kun käsisuihkullekin piti jäädä tilaa. Viereisellä seinällä korit olisivat pienentäneet suihkunurkkaa, mitä en halunnut. Tällä seinällä on jo putket ja hana viemässä tilaa.

Kun mistään ei saanut silmää miellyttäviä uusia pyyhekoukkuja, päätin säästää vanhat Ikean koukut ja kiinnityttää ne uudelleen. Siinä ne nyt ovat. En tajua, miksi kaikki on nykyään niin kulmikasta. En halua kylpyhuoneeseeni mitään metallitikkuja.

Kylpyhuoneen nurkkaan jäi tyhjä tila, kun taloyhtiö halusi siihen pesukoneen paikan, mutta meillä pesukone on keittiössä. Siihen sopi mukavasti Molger-penkki, joka taitaa olla yksi Ikean suosituimmista tuotteista. Vaaleana se olisi ollut paremmin linjassa huoneen muun värityksen kanssa, mutta ajattelin, että tummanruskea antaa sopivan aksentin. Aluksi penkille kertyi tavaraa kasoihin, mutta kun kaikki tarvikekorit ja Oskarin oksa ovat paikoillaan, siihen mahtuu jo vaikka istumaan. Siihen sopisi pieni pyykkikori, mutta se ei ole toistaiseksi tuntunut tarpeelliselta.

No niin. Nyt on valmista.

--

Päivän kuvat: Näkymiä vastaremontoidusta kylpyhuoneesta.

Kommentit (5)

A&A
1/5 | 

Hei! Onko pyyhetangossasi kuinka monta oksaa ja onko siinä yhdistetty useampi oksa? Smedbon valikoimissa ei näyttäisi olevan kuin vain kahden oksan tankoja ja mietin, onko tämä sinun kenties poistunut valikoimista. 

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/5 | 

Hei,

neljä oksaa siinä on, ja on osoittautunut käytössä tosi käteväksi. Siihen on kiva ripustaa myyös esim. paitoja henkarilla kuivumaan. En osaa sanoa, onko poistuvaa mallistoa. Smedbon nettisivuilla esitellään pyyhetankoja näin:

"Painavia ja kosteita kylpypyyhkeitä varten suosittelemme yksittäistankoja, kahdella seinäkiinnikkeellä varustettuja kaksoistankoja tai Outline-sarjan nelivarsista tankoa." 

Mutta ei siellä sitä nelivarsista tankoa tosiaan näy. 

Netraudasta sen sijaan löytyy, ja sieltä minäkin tilasin.

https://www.netrauta.fi/kylpyhuone/kylpyhuonetarvikkeet/pyyhetangot-ja-renkaat/pyyheteline-outline-neljalla-tangolla

A&A

Kiitos! Kysyin pyyhetelineestä sekä Netraudan että Smedbon asiakaspalvelusta, ja molemmista sanottiin, että Smedbolla on olemassa vain yhden ja kahden tangon telineitä. Sinä siis tiesit paremmin!

Eetu
4/5 | 

Tuostahan tuli loppujen lopuksi todella hieno ja kivoja pieniä yksityiskohtia, jotka tekee siitä kivan persoonallisen. Meillä on myös putkiremontti alkamassa ja olemme juuri vaiheessa, jossa voimme vaikuttaa materiaalivalintoihin. Yritimme valita juuri sellaisia, jotka eivät ole aivan sitä perusharmaata ja valkeaa. Hauskan näköiset nuo kirjaillut seinälaatat!

Kuten jo aikaisemmin kerroin, makuuhuoneemme lukulamput ovat Ikeasta, jossa yksi Kvart-valaisin maksaa 4,99 euroa. Oli yllätys, miten paljon lamput tekevät huoneelle. Vasta, kun ne olivat paikoillaan, tajusin, että huone oli vajaa ilman niitä.

Asennutin valaisimet seinään sängynpäädyn keskikohtaan melko lähelle toisiaan. Siinä ne kuikuilevat kaarevina alaspäin kuin perhosen tuntosarvet. Koska polttimot ovat ledejä, lamput eivät kuumene. Siksi niiden asentoa voi säätää vaikka suoraan kupuun tarttuen. Halogeenilamppujen aikanahan totuimme varomaan tulikuumia lampunkupuja.

Puolisoni spraymaalasi valaisinten ulkopinnan automaalilla. Lamputhan olivat alun perin väriltään mustia.

Lamppujen valo saa sängynpäädyn kankaan heräämään eloon. Pääty ei enää näytä vihreältä monoliitilta, vaan väri näyttää vaaleammalta ja vivahtaa beigeen. Juuri niin kuin pitikin.

Puolisoni on harmitellut, että emme roilotuttaneet myös makuuhuoneen lampun paikkoja seinään, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Eteisessähän teimme sen. Täytyy myöntää, ettei moinen mahdollisuus tullut edes mieleeni.

Olisi pitänyt olla astetta minua suunnitelmallisempi ihminen, että olisi pystynyt määrittelemään oikeat valaisimen paikat jo ennen kuin sängynpäätyä oli olemassakaan. Olisihan se periaatteessa mahdollista ollut, mutta…

Ihan hyvä näinkin.

Helmalakanaa etsiessäni olin vähällä vaipua epätoivoon. Kaikki valmiina myytävät helmalakanat näyttivät olevan joko ruttuisen näköistä pellavaa tai niin ohutta lakanakangasta, etten mitenkään voinut uskoa lakanan pysyvän siistinä saatika paikoillaan sijauspatjan alla.

Luulin jo löytäneeni, mitä etsin, kun osuin Matrin nettisivuille. Katsokaa, miten ihanista kankaista sieltä voi tilata helmalakanoita ja sängynpäätyjä! Heidän helmalakanoissaan on myös liukueste, joka pitää patjan paikoillaan. Mutta mitkä hinnat! Masentavaa.

Sitten poikkesin Hemtexissä samalla, kun noudimme mattoja pesulasta. Ja sieltä löysinkin vähän yli 50 eurolla siistin, paksuhkoa puuvillaa olevan parivuoteen helmalakanan. Nettikaupan kuvasta ei erota ollenkaan, miten miellyttävää, hieman eläväpintaista kangasta se on. Helmalakana on ihan tavallinen, mutta oikein hyvä.

Sängynpeitettä en ole vielä tullut hankkineeksi. Ostan sen sitten, kun näen jossakin jotakin sopivaa. Tai jätän ostamatta. Ei meillä ole sängynpeitettä tähän astikaan käytetty kuin vieraiden tullessa. 

Näinkin kelpaa.

Millaisia Ikea-tuunauksia muuten teillä on tehty?

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016