Alun perin halusin retkeillä Matildaan nimenomaan Second Chancen takia. Halusin putiikkiin sovittelemaan Maija Nuppulan suunnittelemia vaatteita, koska olin ihastunut niihin kuvien perusteella, mutta olin epävarma niiden istuvuudesta. Kun vyötäröllä on sauma, sen pitää osua juuri oikealle kohdalle, eikä sitä ole mahdollista päätellä nettikaupan kuvasta. Halusin nähdä myös vaatteiden aitoja värejä, koska ne toistuvat harvoin tietokoneen ruudulla oikein.

Olin tutustunut valikoimaan etukäteen Second Chancen nettikaupassa täällä, joten löysin nopeasti sovitettavaa täpötäydessä kaupassa. Hienoa, että niin moni muukin oli kiinnostunut, koska Maijan käyttämät materiaalit ovat huippulaadukkaita ja vaatteiden mallit ja kaavoitus monille sopivia. Imartelevia, jos suoraan sanon. Myönteinen käsitykseni vahvistui putiikkivisiitillä entisestään.

Kun suunnittelija itse myy vaatteet putiikissaan, asiakaspalaute on välitöntä. Nyt oli kassalle jonoa ja kaima kuumissaan.
Kun suunnittelija itse myy vaatteet putiikissaan, asiakaspalaute on välitöntä. Nyt oli kassalle jonoa ja kaima kuumissaan.

Toinen Second Chancen tämän kevään uutuuskuoseista, Viljapelto, on minusta aivan ihana: hienopiirteinen ja naisellinen, mutta silti eleetön. Rosita-mekon beige-musta väritys sopii loistavasti garderobiini, ja kun se vyötärökin oli juuri oikeassa paikassa koossa XL, jätin sovittamani mekon saman tien ylleni. Kaareva helma menee edestä päällekkäin. Sellaisesta olen aina tykännyt. Mekko on elastaanilla terästettyä bambuviskoosia.

Mekkokuva on otettu Matildankartanossa sen jälkeen, kun söin vatsani täyteen mehevää artisaanipizzaa. Trikoovaatteen täytyy olla erittäin hyvin suunniteltu ja leikattu, kun se näyttää riskin ihmisen päällä mässäilyn jälkeenkin tältä (ilman muotoilevia alusvaatteita!):

Lisäksi ostin Huihui-vekkihameeni seuraksi mustan paidan, jossa on 3/4 hihat. Materiaali on pehmeää, paksua ja laadukasta bambuneulosta ja paidan mittasuhteet erittäin pukevat. En tavallisesti harrasta mustia yläosia, mutta minulla on sellainen hytinä, että tälle paidalle tulee vielä käyttöä. Ei tämä kertakäyttövaate olisikaan.

Tietysti pysähdyin myös villavaatteiden rekille, vaikka onkin kesä. Minullahan on ykköstyöasuna tämä Second Chancen grafiitinharmaa, villaneuloksesta tehty kietaisumekko ja neuletakki samaa materiaalia. Jääköön vielä salaisuudeksi, mitä nyt tarttui matkaani. Alla olevassa kuvassa näkyy muuten etualalla tämän kesän malliston toinen kuosi, Mansikkapaikka, mustapohjaisena.

Ja kun kerran olin ostomekko harteilla (vrt. ostohousut jalassa) niin ilahdutin saman tien bonustytärtä Malla-mekolla, joka istui hänelle kuin valettu. Kukonaskelkuosinen neulos on sen verran napakkaa, että se sopii hyvin toimistoympäristöön. Myös taskut ja musta-harmaa väritys tekevät siitä hyvän työvaatteen.

Huh huh, kylläpä tulikin käytettyä rahaa. Nämä olivat kuitenkin hyvän omantunnon ostoksia, sillä vaatteiden kaikki työvaiheet on tehty suomalaisissa perheyrityksissä. Neulosmateriaalista osa on Suomessa neulottua ja värjättyä ylijäämää Nansolta ja loput Orneuleelta Orivedeltä. Maija kertoo nettisivuillaan tarkemmin, missä eri työvaiheet tehdään ja kuka ne tekee. Ajattelen, että tuen ostoksillani suomalaisia tekstiilialan pienyrittäjiä. 

Tarjolla olisi ollut myös Calou-merkkisiä, hauskan näköisiä puukenkiä sekä Vuonueen ja Elina Makkosen koruja plus ranskalaista luonnonkosmetiikkaa. Niin ja Mary A. Jalavan printtisukkiksia. Ne jätin tällä kertaa rauhaan.

Matilda-raporttini seuraavassa osassa käyn Ruukin Kehräämössä ja Puodissa ja tutustun alpakanvillan ominaisuuksiin. Kukkaro ei pysynyt kiinni sielläkään.

--

Päivän kuva: Second Chancen tämän kesän hittituote on trikoohaalari, jossa on kietaisumallinen yläosa. Sitä saa myös sortsimittaisena.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016