Haluan tänä äitienpäivänä ojentaa orvokkeja teille, äitipuolet, koska veikkaan, ettei kovin moni muu sitä tee. Äideillä on aina etusija kukkiin, lahjoihin, lauluihin, kakkuihin, halauksiin ja lasten pohjattomaan rakkauteen. Äitipuoli saa muruset pöydältä, jos niitäkään.

Äitipuolia on tietenkin kovin moneksi, kuten on uusperheitäkin. Useimmilla on omia lapsia ja sitä kautta oikeus tulla juhlituksi äitienpäivänä. Osa ei ole juurikaan tekemisissä miehensä lasten kanssa, olipa äitienpäivä tai ei. Ja on myös perheyhteisöjä, joissa ei kyseenalaisteta äitipuolen roolia aikuisena lasten elämässä. Silloin äitienpäivää voidaan viettää ilman jännitteitä melkeinpä millä kokoonpanolla tahansa.

Mutta on myös pieni joukko naisia, jotka hoitavat äidin tehtäviä lapsiperheessä lähes tauotta saamatta siitä koskaan julkista tunnustusta. He niistävät nenät, laittavat ruuat, pesevät pyykit, valvovat läksynteot, lukevat iltasadut ja heräävät öisin lohduttamaan, mutta heillä ei ole äidin asemaa, koska virallinen yhteiskunta, vallitsevat asenteet ja/tai äiti eivät sitä heille suo. Ainoa oikea äiti saa kortit, lahjat ja äitienpäivälounaat, äitipuolelle jäävät velvollisuudet.

Väistäminen on viisasta, koska suhde äitiin on lapselle elintärkeä, niinhän me olemme oppineet. Lapsi ei saa joutua pohtimaan, suuttuuko äiti, jos myös äitipuolta juhlitaan, tai suuttuuko äitipuoli, kun äitiä juhlitaan. Lojaliteettiristiriita on peikoista pahin. Lapselle pitää taata oikeus iloita äidistään vapaasti ja huoletta. Jos äitipuolen mielen hallinta ei tällaisessa tilanteessa pidä, syntyy uusi luku satuun ilkeistä äitipuolista. Välttäkäämme sitä.

Jos äiti on syystä tai toisesta hylännyt roolinsa, äitienpäivä voi olla lapselle arka paikka. Olisi hänen tunteidensa mitätöintiä, jos siinä tilanteessa juhlittaisiin näkyvästi äitipuolta. Siksi muutamissa uusperheissä on päädytty unohtamaan äitienpäivä kokonaan ja/tai viettämään sitä pelkästään isoäitien päivänä. Asetelmalla on etunsa, mutta samalla se sysää äitipuolen syrjään. Hänestä tulee palkaton kotiapulainen, joka tekee työt, muttei ole juhlinnan arvoinen.

Siksi orvokkini kuuluvat sinulle, äitipuoli. Olet tärkeä. Ilman sinua uusperheet eivät toimisi. Tarvitaan joku, joka mahdollistaa muiden perheenjäsenten hyvinvoinnin. Ja kakkulautasten tiskaaminen, sehän on myös hyvin tärkeää. Eikö niin?

--

Päivän kuvat: Orvokeita parvekkeeltani.

Kommentit (2)

JattaM
1/2 | 

Hyvä, Maija! Tämä on tärkeä asia. Kuten kirjoitat, lapselle pitää taata oikeus iloita äidistään vapaasti ja huoletta. Toisaalta hänellä pitää olla myös oikeus iloita äitipuolestaan jos niin haluaa. Lapsia ei koskaan saisi sekoittaa aikuisten keskinäisiin ongelmiin. Kaikki äitipuolet, olkaa siis tänään onnellisia auringosta ja keväästä ja tiedosta, että perhe ei pyörisi ilman teitä.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos Jatta, juuri noin. Ihanne olisi, jos lapset saisivat vapaasti kiintyä kaikkiin elämänsä tärkeisiin aikuisiin, mutta aina se ei toteudu. Onhan se ymmärrettävää, että sortuneiden parisuhteiden rauniot käryävät pitkäänkin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016