Parvekkeella länteen on jo paljon katseltavaa: kukkia, nuppuja, versoja ja ituja. Kaikki valkoiset tulppaanit kukkivat  nyt yhtä aikaa. Syksyllä toivomaani kirjavaa kukkamerta en kuitenkaan saanut, koska kukin tulppaanilajike näyttää kukkivan eri aikaan. Ei auttanut, vaikka laitoin kolmenlaisia sipuleita  samaan isoon paljuun.

 

 

Nämä vanhanaikaiset matalat tulppaanit avaavat kukkansa vain auringon paistaessa. Pilvisinä päivinä ne näyttävät pieniltä ilmapalloilta ohuiden varsiensa päissä.

 

 

Pinkit, keltakeskustaiset tulppaanit  olen nähnyt kunnolla auki vain kerran. Muutaman pilvisen päivän jälkeen ne  jo kuihtuivat barokkityylisiksi pikku taideteoksiksi. Niitä pitäisi kuitenkin tulla vielä lisää.

 

 

Punaiset, sinikeskustaiset tulppaanit ovat vasta nupulla. Odotan niiden aukeavan heti, kun aurinko seuraavan kerran näyttäytyy pilvien takaa.

 

 

Kevättähti-istutus ei epäonnistunutkaan, vaikka niin luulin. Idut nousivat nopeasti, kun ne katsoivat aikansa tulleen, ja nyt versoissa on jo pienet, valkoiset nuput.

 

 

Sinivihreiden lehtien keskelle odotan kirkkaan oransseja tulppaaneja. Mahtaa tulla hauska värikontrasti. Nuput eivät kuitenkaan ole vielä näkyvissä.

 

 

Sinivaulakylvökseni on menestynyt hyvin, ja olen juuri siirtänyt pikku taimet Rootrainersista isompiin ruukkuihin. Mansikka iti normaaliin tapaan: kymmenestä siemenestä sain neljä minimaalisen pientä tainta, jotka myös ovat jo omissa ruukuissaan. Kyllä nekin siitä vielä ponnistavat.  Aion  tänään kylvää Rootrainersiin uudet siemenet, mutta enpä kerro vielä mitä!

 

Sitten vielä huonoja uutisia. Kieloa lukuunottamatta kaikki monivuotiset kasvini menehtyivät talvella. Niin kävi myös rehevälle muratille, jonka vaihdoin uuteen Lechuza-ruukkuun muutama viikko sitten. Se ei toipunut muutoksesta, vaan kuivui ja kuoli.

Silmäteräni, valkoinen kesäpikkusydän Alba, kasvatti kevätversot liian varhain ja menehtyi pakkasiin. Monivuotisten yrttien talvettaminen kellarissa epäonnistui niin ikään. Vain kiinansipuli virkosi ja rehottaa nyt estottomana ruukussaan.

Hyvä puoli tässä on, että pääsen kokeilemaan enemmän uutta, kun perennoilta vapautui tilaa. Suunnitelmat ovat jo valmiit ja olen tehnyt tilauksiakin. Tulossa on värikkäin kesä ikinä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Kiva, että näet asiassa hyviäkin puolia, vaikka osa kasveistasi menehtyikin talven aikana.  Murattia ja monivuotisia yrttejä ihmettelen, sillä olisin luullut niiden selviävän lasitetulla parvekkeella.  No, ei niistä aina voi tietää.  Tulppaanit ovat kauniita.  Oletko istuttanut ne syksyllä parvekelaatikoihin?  Olisiko tuollaiseen paikkaan valittava juuri joitakin pieniä lajikkeita?  Minulla ei ole parveketta vaan asun vanhassa omakotitalossa.  Olen ajatellut kokeilla tulppaanien kasvattamista piharuukussa sellaisessa paikassa, että ne olisivat näkyvillä heti kevään koittaessa.  Mikähän mahtaisi olla sopivin lajike......

On tämä kevät vaan ihana vuodenaika!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Hei Marjatta,

valitsin pieniä tulppaaneja matalan istutussyvyyden ja aikaisen kukinnan takia. Laitoin ne saviruukkuihin ja yhteen isompaan muovipaljuun syksyllä ja talvetin taloyhtiön kylmäkellarissa kaikki muut paitsi sen muovipaljun, jossa valkoiset tulppaanit nyt kukkivat. Jälkeenpän ajatellen olisin ihan yhtä hyvin voinut istuttaa korkeampienkin tulppaanien sipuleita ja laittaa lisäksi ne tiheämpään kuin mitä nyt tein. Eihän kaupasta ostettavissa sipulikukkaruukuissa ole sipuleiden päällä multaa ensinkään. Mutta ensimmäiseksi kokeiluksi tämä onnistui oikein hyvin. Ajatukseni kyllä on, että kun tulppaanit kuihtuvat, istutan samoihin ruukkuihin muuta. Myöhään kukkivien lajikkeiden kanssa tämä ei onnistuisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016