Parvekkeella länteen on jo paljon katseltavaa: kukkia, nuppuja, versoja ja ituja. Kaikki valkoiset tulppaanit kukkivat  nyt yhtä aikaa. Syksyllä toivomaani kirjavaa kukkamerta en kuitenkaan saanut, koska kukin tulppaanilajike näyttää kukkivan eri aikaan. Ei auttanut, vaikka laitoin kolmenlaisia sipuleita  samaan isoon paljuun.

 

 

Nämä vanhanaikaiset matalat tulppaanit avaavat kukkansa vain auringon paistaessa. Pilvisinä päivinä ne näyttävät pieniltä ilmapalloilta ohuiden varsiensa päissä.

 

 

Pinkit, keltakeskustaiset tulppaanit  olen nähnyt kunnolla auki vain kerran. Muutaman pilvisen päivän jälkeen ne  jo kuihtuivat barokkityylisiksi pikku taideteoksiksi. Niitä pitäisi kuitenkin tulla vielä lisää.

 

 

Punaiset, sinikeskustaiset tulppaanit ovat vasta nupulla. Odotan niiden aukeavan heti, kun aurinko seuraavan kerran näyttäytyy pilvien takaa.

 

 

Kevättähti-istutus ei epäonnistunutkaan, vaikka niin luulin. Idut nousivat nopeasti, kun ne katsoivat aikansa tulleen, ja nyt versoissa on jo pienet, valkoiset nuput.

 

 

Sinivihreiden lehtien keskelle odotan kirkkaan oransseja tulppaaneja. Mahtaa tulla hauska värikontrasti. Nuput eivät kuitenkaan ole vielä näkyvissä.

 

 

Sinivaulakylvökseni on menestynyt hyvin, ja olen juuri siirtänyt pikku taimet Rootrainersista isompiin ruukkuihin. Mansikka iti normaaliin tapaan: kymmenestä siemenestä sain neljä minimaalisen pientä tainta, jotka myös ovat jo omissa ruukuissaan. Kyllä nekin siitä vielä ponnistavat.  Aion  tänään kylvää Rootrainersiin uudet siemenet, mutta enpä kerro vielä mitä!

 

Sitten vielä huonoja uutisia. Kieloa lukuunottamatta kaikki monivuotiset kasvini menehtyivät talvella. Niin kävi myös rehevälle muratille, jonka vaihdoin uuteen Lechuza-ruukkuun muutama viikko sitten. Se ei toipunut muutoksesta, vaan kuivui ja kuoli.

Silmäteräni, valkoinen kesäpikkusydän Alba, kasvatti kevätversot liian varhain ja menehtyi pakkasiin. Monivuotisten yrttien talvettaminen kellarissa epäonnistui niin ikään. Vain kiinansipuli virkosi ja rehottaa nyt estottomana ruukussaan.

Hyvä puoli tässä on, että pääsen kokeilemaan enemmän uutta, kun perennoilta vapautui tilaa. Suunnitelmat ovat jo valmiit ja olen tehnyt tilauksiakin. Tulossa on värikkäin kesä ikinä!

Kommentit (2)

MarjattaP

Kiva, että näet asiassa hyviäkin puolia, vaikka osa kasveistasi menehtyikin talven aikana.  Murattia ja monivuotisia yrttejä ihmettelen, sillä olisin luullut niiden selviävän lasitetulla parvekkeella.  No, ei niistä aina voi tietää.  Tulppaanit ovat kauniita.  Oletko istuttanut ne syksyllä parvekelaatikoihin?  Olisiko tuollaiseen paikkaan valittava juuri joitakin pieniä lajikkeita?  Minulla ei ole parveketta vaan asun vanhassa omakotitalossa.  Olen ajatellut kokeilla tulppaanien kasvattamista piharuukussa sellaisessa paikassa, että ne olisivat näkyvillä heti kevään koittaessa.  Mikähän mahtaisi olla sopivin lajike......

On tämä kevät vaan ihana vuodenaika!

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei Marjatta,

valitsin pieniä tulppaaneja matalan istutussyvyyden ja aikaisen kukinnan takia. Laitoin ne saviruukkuihin ja yhteen isompaan muovipaljuun syksyllä ja talvetin taloyhtiön kylmäkellarissa kaikki muut paitsi sen muovipaljun, jossa valkoiset tulppaanit nyt kukkivat. Jälkeenpän ajatellen olisin ihan yhtä hyvin voinut istuttaa korkeampienkin tulppaanien sipuleita ja laittaa lisäksi ne tiheämpään kuin mitä nyt tein. Eihän kaupasta ostettavissa sipulikukkaruukuissa ole sipuleiden päällä multaa ensinkään. Mutta ensimmäiseksi kokeiluksi tämä onnistui oikein hyvin. Ajatukseni kyllä on, että kun tulppaanit kuihtuvat, istutan samoihin ruukkuihin muuta. Myöhään kukkivien lajikkeiden kanssa tämä ei onnistuisi.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram