Silloin harmistuin viimeksi. Vastaan Leilan haasteeseen ja kerron, milloin viimeksi…

Ilahduin: Sunnuntaina, kun napsin mahtavia kukkakuvia Ruissalosta yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneista. Siellä oli ilahduttavan paljon orkideoja kukassa ja kaunis valo. Kukkien kauneus on minulle lääkettä.

Nauroin: Tällä viikolla ei ole naurattanut, kun puolisoni ei ole naurattanut. Hän on selvästi loman tarpeessa.

Itkin: Keuhkokuumeessa espanjalaisessa hotellihuoneessa joulun aikaan olo oli niin voimaton, että itketti.

Suutuin: Suutuin, kun luin jonkin tosi tyhmän blogikirjoituksen eilen. Suuttumukseni menee kuitenkin niin nopeasti ohi, etten muista aihetta enää. Olin kyllä tosi tulistunut.

Harmistuin: Aamulla seisoin suihkun alla ja olin juuri alkamassa hieroa sampoota hiuksiin, kun veden tulo lakkasi. Olin katsonut urakoitsijan lapusta vesikatkon ajankohdan väärin. Oli pakko mennä likaisella tukalla töihin. Mutta olipa onni, että tarkistin lapun ennen kuin annoin työnjohtajalle palautetta.

Häkellyin: Häkellyn aina, kun joku on yllättäen ystävällinen, haluaa auttaa tai lähestyy puskan takaa. Viime kerrasta on onneksi jo viikkoja.

Kokeilin jotain uutta: Käytin HSL Mobiililippua pari viikkoa sitten.

Urheilin: Toukokuussa kolme vuotta sitten sinä päivänä, kun anoppini siirrettiin saattohoitohuoneeseen. Olimme juuri lähdössä lenkille, kun saimme soiton. Sen jälkeen en ole juossut, ja muuta liikuntaani en pidä urheiluna.

Luin: Tänään Minna Huotilaisen ja Leeni Peltosen uutta kirjaa Tunne aivosi. Nimi on vähän tylsä, mutta sisältö ei.

Söin: Peuramakkaralla höystettyä hapankaali-omenapataa töiden jälkeen. Tähderuokaa, joka löytyi jääkaapista. Peuran oli työkaveri metsästänyt.

Herkuttelin: Kolme tuntia sitten vaniljajäätelöllä, johon sotkin äidin valmistamaa mäkivadelmahilloa ja puolukoita. Mainio yhdistelmä! Herkuttelen joka päivä.

Ostin: Juhlamekon väreihin sopivaa kynsilakkaa viime perjantaina.

Tapasin: Perjantaina mukavan matkabloggarin. Hänen bloginsa nimi on Parasta lähteä nyt.

Päätin: Viikonloppuna, että meille tulee Morris & Co -tapetteja, vaikka talomme onkin valmistunut 1961.

Inspiroiduin: Pari viikkoa sitten, kun kävin tutustumassa upeisiin käsintehtyihin keramiikkalaattoihin. Kylpyhuonesuunnitelmani sai välittömästi uuden suunnan.

Osallistukoon haasteeseen, ken siitä inspiroituu.

--

Päivän kuvat: Ruissalon kasvihuoneista.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin nelisen vuotta sitten terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain hermokivut ja 15 kiloa massaa sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta pitkille kävelyretkille en enää tässä elämässä pääse. Identiteettini sain takaisin erilaisena.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 58-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016